Oletko koskaan ajatellut erikoistua Yhdysvalloissa? Mikäli vastauksesi on positiivinen, lue alla olevat linkit huolella, ja mieti uudelleen. Ei vaan. Melkoinen kokemushan tämä on ollut. Nyt vuosi vastavalmistuneen (heh heh) lääkärin taivalta yhdysvaltalaisessa terveydenhuollossa on ohi. Tästä kirjoitelmasta löydät kokemukseni.
ENNEN ERIKOISTUMISEN ALKUA
Jotta erikoistumaan pääsee, pitää läpäistä muutama pikkutentti (ihan pientä kertailua vaativia vain - just joo) ja taaplailla läpi melkoinen paperiviidakko.
* USMLE-tentit ja haku erikoistumisohjelmiin
ORIENTOITUMISTA OHJELMAAN JA TYÖHÖN
Kaksi viikkoa ennen varsinaisen ohjelman alkua oli intensiivinen perehdytysjakso. Orientoituminen jatkui työn alettuakin.
* Työmatka ja elvytysopetus
* Milford ja hengityssuojaimet
* Lisenssi, tuberkuloosi ja hakulaite
* Dr. House
* Ensimmäiset sanelut ja hidas reagointi
PAPERITYÖT
Paperitöiden määrä on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Joka päivä, jokaisesta, ihan kaikki - periaatteella mennään.
* Päivittäinen "Progress note" ja Morning-Report-formaatti
* Tuloteksti, progress note, epikriisi, määräykset ja sign-out
* Lomake ihan kaikkeen
* Alussa riitti energiaa lukemiseenkin
OSASTOJAKSOT
Osastojaksoja mahtui preliminary internship (= muille erikoisaloille jatkavien)-ohjelmaan 5+2+1=8 kpl, sisätaudeilla jatkavilla yhteensä 9 kpl. Osastojaksojen yhteinen nimittäjä oli työpäivien määrä viikossa, keskimäärin 6 päivää, mutta vapaapäivien sijoittuminen vaihteli. Sekä yliopistosairaalassa että Memorial Hospital:issa viikon vapaapäivä oli joko lauantai tai sunnuntai; Milfordissa mikä tahansa päivä. Työtuntimäärissä sen sijaan oli huimia eroja. Yliopistosairaalassa koputeltiin jatkuvasti neljälle viikolle keskiarvoistettua maksimiviikkotuntimäärää 80 tuntia viikossa, kun taas Memorial Hospital:issa ja Milfordissa jäätiin huomattavasti sen alapuolelle. Suomeen verrattuna tosin näidenkin tuntimäärä meni vahvasti punaiselle. Osastojaksot olivat ylivoimaisesti raskain osuus internship-vuoden aikana, erityisesti vapaapäivien puutteen, mutta myös huimien tuntimäärien vuoksi.
Yliopistosairaala (yhteensä 5 jaksoa)
1. Ensimmäinen yleissisätautijakso
* Ikävä sattumus
* Pitkiä päiviä 1
* Pitkiä päiviä 2
* Parisuhde koetuksella
* Yhteenveto jaksosta
2. Toinen yleissisätautijakso
* Yhteenveto jaksosta
3. Gastroenterologia
* Pitkiä tunteja ja väsymystä kotiin ajaessa
* Yhteenveto jaksosta
4. Keuhkotaudit ja munuaissiirtopotilaat
* Yhteenveto jaksosta
5. Hematologia ja onkologia
* Melkein lakossa
* Anaplasma
* Yhteenveto jaksosta
Milford (yhteensä 2 jaksoa)
* Ensimmäisen päivän jälkeen
* Tunnelmia alkuvaiheessa
* Loppuvaiheessa - ja suullinen palaute
* Yhteenveto jaksoista
Memorial Hospital (yksi jakso)
* Yhteenveto jaksosta
YÖVUOROT
Yövuorojen hyvinä puolina olivat vapaapäivät (kolme putkeen) ja paperitöiden vähäinen määrä. Itse yöt saattoivat olla hyvinkin intensiivisiä ja eläminen eri rytmissä perheen ja koko muun maailman kanssa oli uuvuttavaa. Neljä meistä muille erikoisaloille jatkavista joutui tekemään kaksi ylimääräistä yötyöviikkoa, muut selvisivät yhdellä jaksolla.
Neljän viikon jakso
* Päiväohjelmaa vuorojen välissä lasten lomaillessa
* Kuolintodistuksia ja väsymystä
* Yhteenveto jaksosta
Kahden viikon jakso
* Yhteenveto jaksosta
VAPAAVALINTAISET JAKSOT
Osastojaksojen ja yövuorojen lisäksi oli mahdollista valita neljälle - tai minun tapauksessani kolmelle ja puolelle jaksolle jotain itseä kiinnostavaa. Valitsin aiheita, joista saattaisi olla hyötyä myös neurologialle siirtymisen jälkeen. Loma-ajat ja muut vapaat piti mahduttaa näiden jaksojen ajalle. Sen lisäksi jokainen joutui toimimaan 1-2 viikkoa kerrallaan ns. backup:ina mahdollisten sairastapausten varalta. Itselleni nakki napsahti vain kerran ja sekin arkipäivänä - aika hyvin, sillä olin varalla yhteensä neljän viikon ajan.
Endokrinologia
* Men 2a ja Sunny
* Tehostamisen varaa ajankäytössä
* Yhteenveto jaksosta
Munuaistaudit
* Jakso alkoi Hurrikaani Sandy:n aikoihin
* Yhteenveto jaksosta
Syöpätaudit
* Outo puhelimen soittoääni
* Yhteenveto jaksosta
Kardiologia
* Yhteenveto jaksosta
SEKALAISIA HUOMIOITA
Kaikenlaista on vuoden aikana sattunut sekä töissä että sen ulkopuolella. Välillä on myrskynnyt ja tupruttanut lunta, välillä on kärsitty paahtavasta helteesta. Alla irtohuomioita tapahtumista, jotka eivät oikein mahtuneet minkään alaotsikon alle.
* Uusia haastateltavia
* Liikuttavaa vieraanvaraisuutta (Nemo-myrsky)
Ympyrä sulkeutui uusien internien saavuttua orientoitumiseensa viime viikon maanantaina. Minä jatkan omalle alalleni neurologialle ensi viikolla. Siitä kuulette lisää jatkossa - halusitte tai ette.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Last but not least - Milfordin kardiologia
Olen saanut internship-vuoden päätökseen. Viimeiset pari viikkoa - tai oikeammin 6 päivää - kuluivat Milfordin aluesairaalan kardiologialla, jossa sydänlääkärit vuorollaan vastaavat konsultaatioista ja toimenpiteista. Pieneen sairaalaan perustettiin 5 vuotta sitten toimenpideyksikkö, jossa lääkärit voivat suorittaa mm. sepelvaltimokatetrisaation, tahdistimienvaihdot ja rytminsiirrot. Sydänultraääni (Echo), rasitus-EKG ym ovat onnistuneet aiemminkin. Kaikkiin näihin sain päivieni aikana osallistua.
Työpäiväni alkoivat n. klo 9.15 liikenteestä riippuen, ja päättyivat klo 14-15.30. Paikalla kuului olla ma-to, ja kun kaksi vapaapäivääni oli säästynyt aivan loppumetreille, kutistui viimeinen viikkoni kaksipäiväiseksi. Lyhyesta jaksosta huolimatta opin/muistutin jälleen mieleeni monta sydäntauteihin liittyvää yksityiskohtaa ja pääsin näkemään kaikki mahdolliset toimenpiteet aivan lähietäisyydeltä. Tein päivittäin muutaman konsultaation, jotka kardiologin kanssa kävimme läpi suunnitelman justeeramiseksi. Tyypillisiä konsultaatioaiheita olivat rintakipu, koholla oleva troponiini, sydämenvajaatoiminta ja tajunnanmenetys. Suurimmalle osalle tehtiin vähintään sydämenultraääni, mutta moni eteni katetrisaatioon saakka ja ainakin yksi lähetettiin katetri sisällään UMASS-sairaalaan stentinasennusta varten.
Erittäin onnistunut valinta internship-vuoden päätteeksi. Olo on nyt lähinnä pöllämystynyt, eikä kaikkein vähiten ulkona väijyvän paahtavan kosteuden vuoksi.
Työpäiväni alkoivat n. klo 9.15 liikenteestä riippuen, ja päättyivat klo 14-15.30. Paikalla kuului olla ma-to, ja kun kaksi vapaapäivääni oli säästynyt aivan loppumetreille, kutistui viimeinen viikkoni kaksipäiväiseksi. Lyhyesta jaksosta huolimatta opin/muistutin jälleen mieleeni monta sydäntauteihin liittyvää yksityiskohtaa ja pääsin näkemään kaikki mahdolliset toimenpiteet aivan lähietäisyydeltä. Tein päivittäin muutaman konsultaation, jotka kardiologin kanssa kävimme läpi suunnitelman justeeramiseksi. Tyypillisiä konsultaatioaiheita olivat rintakipu, koholla oleva troponiini, sydämenvajaatoiminta ja tajunnanmenetys. Suurimmalle osalle tehtiin vähintään sydämenultraääni, mutta moni eteni katetrisaatioon saakka ja ainakin yksi lähetettiin katetri sisällään UMASS-sairaalaan stentinasennusta varten.
Erittäin onnistunut valinta internship-vuoden päätteeksi. Olo on nyt lähinnä pöllämystynyt, eikä kaikkein vähiten ulkona väijyvän paahtavan kosteuden vuoksi.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Lasten kevättodistukset 2013
Lasten todistukset saapuivat salasanan takana netissä luettaviksi ja ladattaviksi. Yli viisikymmentä numeroa seuraavista aineista:
Personal & Social
English Language Arts
History & Social Studies
Mathematics
Science & Technology/Engineering
Art
Music
Physical Education: Health & Wellness
Ja seuraavilla arvosteluasteikoilla:
Performance Level:
4 Consistently exceeds standards.
3 Demonstrates targeted degree of proficiency at mid-year or end-of-year. Is making satisfactory progress at this time.
2 Has made progress toward standard, but is not meeting expectations for this time of year.
1 Has made limited, inconsistent, or no progress toward standard.
tai
Personal and Social Growth/Effort
3 Usually
2 Sometimes
1 Rarely
Suurin osa numeroista oli molemmilla jälleen 3. Numero neljä, "Consistently exceeds standards", irtosi E:lle kuusi kertaa (Matematiikka 4, Englanti 1 ja Musiikki 1) ja Iso-O:lle seitsemän (Englanti 6 ja Matematiikka 1).
Alla opettajien yhteenveto-osuudet:
Neljäsluokkalainen E:
E has maintained a positive attitude toward learning and his peers throughout the year. He loves to learn and is always engaged in classroom discussions. He works well with classmates and contributes positively when working in a group. E’s strong work ethic is evident in all that he does. He is well respected by all his classmates and teachers. E’s personality has blossomed in the second half of the year. E loves independent reading times and has a great appreciation for literature. He enthusiastically participates during both read aloud and reading group times. He has worked hard to become a more reflective thinker by applying his critical thinking skills to find deeper meaning from the text. His solid understanding of nonfiction text helped him complete his research on the “March on Washington.” While writing his expository piece, E was able to clearly organize his facts and include important details. He is learning strategies for making his writing more clear and concise. E is a good math thinker and secure in his understanding of all concepts. He benefits from challenge groups and tackles math journal pages with ease. E has had a wonderful year in 4th grade. I fully appreciate his desire to learn. It has been a pleasure to teach him and I look forward to hearing about his continued success in 5th grade. Good luck, E. Enjoy your summer!
Tokaluokkalainen Iso-O:
Iso-O is a sweet and capable child who made great progress in all areas this semester. She is thoughtful and kind, and she shows great care for her classmates, friends and teachers. Iso-O’s work habits are excellent. She puts her best effort into everything she does. Iso-O is reading well above grade level. She chooses a variety of books from our classroom library. She enjoys reading children's classics from our Junior Great Books collections. Iso-O thinks deeply about the meaning of texts, and she enjoys talking with adults about the books she reads. Iso-O’s math skills are also very strong. Iso-O enjoys working on challenging math problems. She enjoys learning new concepts, and she perseveres until she gets things right. It has been a pleasure working with Iso-O this year.
Vielä yksi päivä koulua ja sitten on vuosi viimein pulkassa. E:lla alkaa alakoulun viimeinen luokka. Kaikki lapsemme tulevat olemaan vuoden samassa koulussa. Jihuu.
Personal & Social
English Language Arts
History & Social Studies
Mathematics
Science & Technology/Engineering
Art
Music
Physical Education: Health & Wellness
Ja seuraavilla arvosteluasteikoilla:
Performance Level:
4 Consistently exceeds standards.
3 Demonstrates targeted degree of proficiency at mid-year or end-of-year. Is making satisfactory progress at this time.
2 Has made progress toward standard, but is not meeting expectations for this time of year.
1 Has made limited, inconsistent, or no progress toward standard.
tai
Personal and Social Growth/Effort
3 Usually
2 Sometimes
1 Rarely
Suurin osa numeroista oli molemmilla jälleen 3. Numero neljä, "Consistently exceeds standards", irtosi E:lle kuusi kertaa (Matematiikka 4, Englanti 1 ja Musiikki 1) ja Iso-O:lle seitsemän (Englanti 6 ja Matematiikka 1).
Alla opettajien yhteenveto-osuudet:
Neljäsluokkalainen E:
E has maintained a positive attitude toward learning and his peers throughout the year. He loves to learn and is always engaged in classroom discussions. He works well with classmates and contributes positively when working in a group. E’s strong work ethic is evident in all that he does. He is well respected by all his classmates and teachers. E’s personality has blossomed in the second half of the year. E loves independent reading times and has a great appreciation for literature. He enthusiastically participates during both read aloud and reading group times. He has worked hard to become a more reflective thinker by applying his critical thinking skills to find deeper meaning from the text. His solid understanding of nonfiction text helped him complete his research on the “March on Washington.” While writing his expository piece, E was able to clearly organize his facts and include important details. He is learning strategies for making his writing more clear and concise. E is a good math thinker and secure in his understanding of all concepts. He benefits from challenge groups and tackles math journal pages with ease. E has had a wonderful year in 4th grade. I fully appreciate his desire to learn. It has been a pleasure to teach him and I look forward to hearing about his continued success in 5th grade. Good luck, E. Enjoy your summer!
Tokaluokkalainen Iso-O:
Iso-O is a sweet and capable child who made great progress in all areas this semester. She is thoughtful and kind, and she shows great care for her classmates, friends and teachers. Iso-O’s work habits are excellent. She puts her best effort into everything she does. Iso-O is reading well above grade level. She chooses a variety of books from our classroom library. She enjoys reading children's classics from our Junior Great Books collections. Iso-O thinks deeply about the meaning of texts, and she enjoys talking with adults about the books she reads. Iso-O’s math skills are also very strong. Iso-O enjoys working on challenging math problems. She enjoys learning new concepts, and she perseveres until she gets things right. It has been a pleasure working with Iso-O this year.
Vielä yksi päivä koulua ja sitten on vuosi viimein pulkassa. E:lla alkaa alakoulun viimeinen luokka. Kaikki lapsemme tulevat olemaan vuoden samassa koulussa. Jihuu.
Juhannus 2013
Sain olla juhannusviikonlopun vapaalla. Juhannusaattona E ja Iso-O olivat vielä koulussa, mutta Pikku-O seuranani kotona. Koska hitaasti etenevän pyöräilytaidon ja lähestyvän koulunalun kanssa on lisääntyvästi huolta, lähdin hänen kanssaan käymaan kirjastossa pyörällä - minä juoksin, hän pyöräili pienellä 12" pyörällään. Periaatteessa hyvin se sujuu, mutta kauhean epävarmaa on lähtö ja jarrutus. Lisäksi pyörä on liian pieni. Olen muutaman vuoden takaisen itseni kanssa eri mieltä; kaikki eivät pysty siirtymään suoraan 20" pyörään, joten 16" etsintäoperaatio on käynnissä. Sen verran hyötyä pyöräretkestä oli, että hän viimein uskaltautui lähtemään ilman apuani. Ainakin kertaalleen.
Juhannuspäivän Pikku-O aloitti aikaisin kaverisynttäreillään Soule-puistossa. Kiva idea oli viedä juhlat leikkipuistoon, jossa aktiviteetit ovat valmiina. Pikku-O oli läpimärkä läträttyään yli tunnin suihkujen alla. Vanhemmat olivat lisäksi järjestäneet vesi-ilmapalloleikin ja pussihyppelyn, mutta ne olivat ohi muutamassa minuutissa, joten leikkipuiston aktiviteetit tulivat tarpeeseen - ja hyvin riittivät n. viisivuotiaiden tarpeisiin. Tarjoilut olivat perinteiset pizza ja cupcake. Hauskaa näytti olevan.
Iltapäivällä lähdimme juhannussaunaan. Tai saunaan ylipäänsä ensimmäistä kertaa täälläollessamme. UKTS-sauna on Quincy:n 1800-luvun suomalaisten perustaman raittiusseuran vuonna 1926 rakennettu sauna pienen lammen rannalla Pembroke:ssa Massachusetts:issa. Vähän kallishan se on, mutta hienon juhannussään ja hyvän seuran (olimme saunomassa yhdessä Newtonissa asuvan suomalaisperheen kanssa) kera hintansa arvoinen. Olimme saunassa monta tuntia tyyliin saunaan-uimaan-saunaan-uimaan-saunaan jne. Iso-O innostui parin kymmenen metrin päässä rannasta olevasta kelluvasta laiturista niin paljon, että halusi sinne uida. Aiemmin hän ei ole uinut syvässä vedessä kuin muutaman vedon kerrallaan, mutta nyt matka piti tehdä illan aikana kuusi kertaa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta emme päästäneet häntä matkaan ilman aikuista. Saunassa oli myös hieman Iso-O:ta nuorempi tytto, joka kertoi käyvänsä kotikoulua (miksi ihmeessä!), ja joka selvästi nautti saamastaan saunaseurasta. Itse sauna oli puulämmitteinen ja antoi pehmeän löylyn heti, kun uskaltauduin sitä muille saunojille ehdottamaan. Ihana olo oli jälkikäteen. Kyllä sauna vaan on tärkeä osa suomalaisen hyvinvointia!
Juhannussunnuntaina opimme uuden termin suomalaisesta mediasta:"Tukala helle". Koska se määritelman mukaan tarkoittaa päiviä, jolloin päivälämpötila nousee yli 27 asteeseen ja yölämpötila ei laske alle 14 asteen, kärsimme samasta ilmiöstä täällä. Tosin maustettuna erittäin ikävällä kosteudella ja korkeammilla lämpötiloilla. Viime ja tulevina päivinä lämpötila ei laske edes öisin 20 asteen alle ja päivisin mennään reippaasti kolmenkymmenen 'paremmalle' (tai huonommalle) puolelle. Kävimme luterilaisen kirkon perinteisellä piknikilla Auburndale puistossa Charles River:in rannalla, mutta kelin vuoksi menimme sen jälkeen tunniksi viilentymään ilmastoituun Newtonin kirjastoon ennenkuin saavuimme kotiin syömään edellispäivän jämäruokia pyttipannumuodossa. Neljäs New England-juhannuksemme oli ohi.
Juhannuspäivän Pikku-O aloitti aikaisin kaverisynttäreillään Soule-puistossa. Kiva idea oli viedä juhlat leikkipuistoon, jossa aktiviteetit ovat valmiina. Pikku-O oli läpimärkä läträttyään yli tunnin suihkujen alla. Vanhemmat olivat lisäksi järjestäneet vesi-ilmapalloleikin ja pussihyppelyn, mutta ne olivat ohi muutamassa minuutissa, joten leikkipuiston aktiviteetit tulivat tarpeeseen - ja hyvin riittivät n. viisivuotiaiden tarpeisiin. Tarjoilut olivat perinteiset pizza ja cupcake. Hauskaa näytti olevan.
Iltapäivällä lähdimme juhannussaunaan. Tai saunaan ylipäänsä ensimmäistä kertaa täälläollessamme. UKTS-sauna on Quincy:n 1800-luvun suomalaisten perustaman raittiusseuran vuonna 1926 rakennettu sauna pienen lammen rannalla Pembroke:ssa Massachusetts:issa. Vähän kallishan se on, mutta hienon juhannussään ja hyvän seuran (olimme saunomassa yhdessä Newtonissa asuvan suomalaisperheen kanssa) kera hintansa arvoinen. Olimme saunassa monta tuntia tyyliin saunaan-uimaan-saunaan-uimaan-saunaan jne. Iso-O innostui parin kymmenen metrin päässä rannasta olevasta kelluvasta laiturista niin paljon, että halusi sinne uida. Aiemmin hän ei ole uinut syvässä vedessä kuin muutaman vedon kerrallaan, mutta nyt matka piti tehdä illan aikana kuusi kertaa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta emme päästäneet häntä matkaan ilman aikuista. Saunassa oli myös hieman Iso-O:ta nuorempi tytto, joka kertoi käyvänsä kotikoulua (miksi ihmeessä!), ja joka selvästi nautti saamastaan saunaseurasta. Itse sauna oli puulämmitteinen ja antoi pehmeän löylyn heti, kun uskaltauduin sitä muille saunojille ehdottamaan. Ihana olo oli jälkikäteen. Kyllä sauna vaan on tärkeä osa suomalaisen hyvinvointia!
Juhannussunnuntaina opimme uuden termin suomalaisesta mediasta:"Tukala helle". Koska se määritelman mukaan tarkoittaa päiviä, jolloin päivälämpötila nousee yli 27 asteeseen ja yölämpötila ei laske alle 14 asteen, kärsimme samasta ilmiöstä täällä. Tosin maustettuna erittäin ikävällä kosteudella ja korkeammilla lämpötiloilla. Viime ja tulevina päivinä lämpötila ei laske edes öisin 20 asteen alle ja päivisin mennään reippaasti kolmenkymmenen 'paremmalle' (tai huonommalle) puolelle. Kävimme luterilaisen kirkon perinteisellä piknikilla Auburndale puistossa Charles River:in rannalla, mutta kelin vuoksi menimme sen jälkeen tunniksi viilentymään ilmastoituun Newtonin kirjastoon ennenkuin saavuimme kotiin syömään edellispäivän jämäruokia pyttipannumuodossa. Neljäs New England-juhannuksemme oli ohi.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Koulunlopettajaisjuttuja
Pikku-O aloitti lomansa nyyhkyttämällä kädet silmillään. Mieli oli haikea, kun laitoimme preschoolin oven viimeistä kertaa kiinni perässämme. Juuri edeltävästi olimme juhlineet päiväkotiajan päättymistä "Graduation Party":ssa, jossa Pikku-O:sta tuli perheemme ensimmäinen Boston College:sta valmistunut oikein juhlallisesti todistuksen kera. Juhlassa oli myynnissä "BCCC Alumni"-paitoja, jotka ovat täsmälleen samannäköisiä kuin "BC Alumni"-paidat kahden kirjaimen erotuksella. Hassua. Osallistuin juhlaan Pikku-O:n kanssa. Hänellä oli erittäin mukavaa. Minä sen sijaan mietin, voiko tylsyyteen kuolla. Mutta, ei siitä sen enempää. Meillä on nyt BCCC alumnus perheessämme. Ja meistä on tullut koululaisten vanhempia; pikkulapsivaihe on ohi.
Pikku-O:n viimeiset preschool-päivät ovat olleet täynnä toimintaa. Kaiken normaalin lisäksi he kävivät kevätretkellä Brookline:n nukketeatterissa. Samaisessa teatterissa, jossa Iso-O kävi Kindergarten-vuotensa päätteeksi. "You'll go there again next year", sanoi Iso-O latteasti, kun Pikku-O iloisesti kertoi reissustaan.
Pikku-O:n kanssa kommunikointia lukuunottamatta Iso-O on ihanassa iässä. Kahdeksan-vuotiaat tytöt ovat kyllä aikamoisen söpöjä. Uhmakkuus on tiessään ja elämä tuntuu syleilevän. Pääsin mukaan Iso-O:n luokan "Writing Workshop":iin, mikä tarkoitti vanhempien mahdollisuutta päästä katsomaan, mitä lapset vuoden aikana ovat kirjoittaneet. Iso-O oli niin täynnä tunnetta, että hän luki minulle kovaan ääneen kannesta kanteen ihan jokaisen tekemansä kirjoitelman. Niin kovaan, että jouduin häntä useaan otteeseen hieman hyssyttelemään. Kun opettaja jo hyvästeli vanhemmat, huusi Iso-O:"YOU FORGOT THE POEM!!!" Lapset hyppäsivat ylös tuoleistaan ja ryntäsivät luokan eteen, Iso-O etunenässä. Vuorotellen puolet luokasta lausui säkeistöt positiivisesta runosta, puolet negatiivisesta. Hauska esitys, sillä lapset osasivat runon hienosti ulkoa. Tässä runo, josta Iso-O:n osuus vahvistettuna, ja johon hän eläytyi, no, tavoilleen uskollisena täydellisesti:
E:n luokassa pääsin myös käymään katsomassa hänen Civil Rights-töitään. Näin Rehtorin tähteen johtaneen Lincoln Memorial-kuvan, joka oli, hmm, aika tavanomaisen näköinen, mutta E ylpeänä kertoi, kuinka oli tehnyt sen oikein millimetrin tarkkuudella (Sic! Todellakin millimetrin, ei tuuman tms.). E halasi oikein tiukasti, kun olin lähdössä. Tärkeää oli siis läsnäoloni. Molempiin käynteihin sisältyi koulun joka-aamuinen rehtorin kuulutus, syntymäpäiviään viettävien huomioiminen ja lippuvala, jonka molemmat vanhemmat lapsemme osaavat kuin vettä vain:"I pledge allegiance to the Flag of the United States of America, and to
the Republic for which it stands, one Nation under God, indivisible,
with liberty and justice for all". Apua!
Kelit ovat olleet hieman epävakaiset, ja melkein kaikki suunnitellut tapahtumat ovat joko siirtyneet tai olleet vaarassa siirtyä toiselle päivälle. E:n ja Iso-O:n Field Day oli yksi tälläisistä. Onneksi kaatosade alkoi vasta iltapäivästä ja päivä onnistui suunnitellusti. Kiva perinne - päivä ulkona - koulussa, jossa ulkoillaan vain hyvän sään aikaan.
Meillä on jälleen käynyt vieraita piipahtamassa. Talomme edelliset asukkaat, täällä vuoden asuneet suomalaiset, tulivat verestämään muistojaan. Olivat käyneet koulunpihallakin, jossa rehtori - neljän vuoden poissaolon jälkeen - oli tunnistanut heidät ja tullut juttelemaan. Mr. Springer on kyllä mies paikallaan. Hän tietää ja tunnistaa ihan jokaisen koululaisen nimeltä. Ja ilmeisesti vielä koulun päättymisen jälkeenkin, kuten tuli todistetuksi.
Lähileikkipuistomme hiekkapuisto eli Hyde Park on kokenut muodonmuutoksen ja viime perjantaina oli jälleen yhden uudistuksen juhlistamisen aika. Puistoon on rakennettu hieno, katettu ja valaistu esiintymislava. Lavalla esiintyy joka perjantai jokin bändi, ja sen valkokankaalle heijastetaan pimeän tullen jokin elokuva. Sen verran myöhäiseksi meni elokuvan (Wreck-it Ralph) alku, että jouduimme lähtemään kesken pois.
Viimeisenä, muttei vähäisempänä totean, että T kutsuttiin työhaastatteluun Mount Ida College:iin ja läpäisi sen hienosti. Samana päivänä hän kuuli saaneensa töitä Boston College:sta oikein kahden kurssin vetäjänä. Olen ylpeä.
Pikku-O:n viimeiset preschool-päivät ovat olleet täynnä toimintaa. Kaiken normaalin lisäksi he kävivät kevätretkellä Brookline:n nukketeatterissa. Samaisessa teatterissa, jossa Iso-O kävi Kindergarten-vuotensa päätteeksi. "You'll go there again next year", sanoi Iso-O latteasti, kun Pikku-O iloisesti kertoi reissustaan.
Pikku-O:n kanssa kommunikointia lukuunottamatta Iso-O on ihanassa iässä. Kahdeksan-vuotiaat tytöt ovat kyllä aikamoisen söpöjä. Uhmakkuus on tiessään ja elämä tuntuu syleilevän. Pääsin mukaan Iso-O:n luokan "Writing Workshop":iin, mikä tarkoitti vanhempien mahdollisuutta päästä katsomaan, mitä lapset vuoden aikana ovat kirjoittaneet. Iso-O oli niin täynnä tunnetta, että hän luki minulle kovaan ääneen kannesta kanteen ihan jokaisen tekemansä kirjoitelman. Niin kovaan, että jouduin häntä useaan otteeseen hieman hyssyttelemään. Kun opettaja jo hyvästeli vanhemmat, huusi Iso-O:"YOU FORGOT THE POEM!!!" Lapset hyppäsivat ylös tuoleistaan ja ryntäsivät luokan eteen, Iso-O etunenässä. Vuorotellen puolet luokasta lausui säkeistöt positiivisesta runosta, puolet negatiivisesta. Hauska esitys, sillä lapset osasivat runon hienosti ulkoa. Tässä runo, josta Iso-O:n osuus vahvistettuna, ja johon hän eläytyi, no, tavoilleen uskollisena täydellisesti:
Homework, sweet homework
you heavenly thing,
as soon as I see you
I dance and I sing.
There’s nothing on Earth
that I care about more
than homework, sweet homework,
the work I adore.
you heavenly thing,
as soon as I see you
I dance and I sing.
There’s nothing on Earth
that I care about more
than homework, sweet homework,
the work I adore.
Homework! Oh, Homework!
I hate you! You stink!
I wish I could wash you away in the sink,
if only a bomb
would explode you to bits.
I hate you! You stink!
I wish I could wash you away in the sink,
if only a bomb
would explode you to bits.
Homework! Oh, homework!
You're giving me fits.
You're giving me fits.
There’s no better way
to spend most of my time
than doing that homework
I think is sublime.
I have a suspicion
I’d always be blue
if I had no homework,
sweet homework to do.
to spend most of my time
than doing that homework
I think is sublime.
I have a suspicion
I’d always be blue
if I had no homework,
sweet homework to do.
I'd rather take baths
with a man-eating shark,
or wrestle a lion
alone in the dark,
eat spinach and liver,
pet ten porcupines,
than tackle the homework,
my teacher assigns.
with a man-eating shark,
or wrestle a lion
alone in the dark,
eat spinach and liver,
pet ten porcupines,
than tackle the homework,
my teacher assigns.
Homework, sweet homework,
how lovely you are,
I’d take you along
if I flew to a star.
My friends think I’m loony
to take such delight
in homework, sweet homework —
they’re probably right.
how lovely you are,
I’d take you along
if I flew to a star.
My friends think I’m loony
to take such delight
in homework, sweet homework —
they’re probably right.
Homework! Oh, homework!
you're last on my list,
I simple can't see
why you even exist,
if you just disappeared
it would tickle me pink.
Homework! Oh, homework!
I hate you! You stink!
you're last on my list,
I simple can't see
why you even exist,
if you just disappeared
it would tickle me pink.
Homework! Oh, homework!
I hate you! You stink!
(by Jack Prelutsky)
Kelit ovat olleet hieman epävakaiset, ja melkein kaikki suunnitellut tapahtumat ovat joko siirtyneet tai olleet vaarassa siirtyä toiselle päivälle. E:n ja Iso-O:n Field Day oli yksi tälläisistä. Onneksi kaatosade alkoi vasta iltapäivästä ja päivä onnistui suunnitellusti. Kiva perinne - päivä ulkona - koulussa, jossa ulkoillaan vain hyvän sään aikaan.
Meillä on jälleen käynyt vieraita piipahtamassa. Talomme edelliset asukkaat, täällä vuoden asuneet suomalaiset, tulivat verestämään muistojaan. Olivat käyneet koulunpihallakin, jossa rehtori - neljän vuoden poissaolon jälkeen - oli tunnistanut heidät ja tullut juttelemaan. Mr. Springer on kyllä mies paikallaan. Hän tietää ja tunnistaa ihan jokaisen koululaisen nimeltä. Ja ilmeisesti vielä koulun päättymisen jälkeenkin, kuten tuli todistetuksi.
Lähileikkipuistomme hiekkapuisto eli Hyde Park on kokenut muodonmuutoksen ja viime perjantaina oli jälleen yhden uudistuksen juhlistamisen aika. Puistoon on rakennettu hieno, katettu ja valaistu esiintymislava. Lavalla esiintyy joka perjantai jokin bändi, ja sen valkokankaalle heijastetaan pimeän tullen jokin elokuva. Sen verran myöhäiseksi meni elokuvan (Wreck-it Ralph) alku, että jouduimme lähtemään kesken pois.
Viimeisenä, muttei vähäisempänä totean, että T kutsuttiin työhaastatteluun Mount Ida College:iin ja läpäisi sen hienosti. Samana päivänä hän kuuli saaneensa töitä Boston College:sta oikein kahden kurssin vetäjänä. Olen ylpeä.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Yövuorot osa 2
Viimeinen kolmestatoista 4-viikon mittaisesta internship-jaksostani koostuu kahdesta kahden viikon mittaisesta osasta. Niistä ensimmäinen oli yövuoroja, joita olin jo yhden jakson verran aiemmin tehnyt, nyt tosin 14 yöstä olin vain 7 töissä ja kaikki muut vapaalla. Mahtavasta ohjelmastani johtuen olin ainoastaan kolme yötä yliopistosairaalassa (UMASS Memorial Medical Center) ja 4 aluesairaalassa (Milford Regional Medical Center). Nyt nekin ovat ohitse.
Yliopistosairaalan työtunnit olivat klo 18-7:30 ja aluesairaalan 19-7:30. Oikeasti molempien jälkeen olisi kuulunut osallistua tunnin mittaiseen Morning Report-koulutukseen, mutta priorisoin levähtämisen opin edelle. Melko vilkkaita öitä oli molemmissa. Teho-osastolle piti siirtää kaksi, toinen hengitysvajauksen ja toinen sydämen tamponaation (sydänpussin nestekertymän) aiheuttaman verenpaineen romahtamisen vuoksi. Kuolemakin piti todeta viimeisenä yönä. Odotettu se oli, joten dramatiikka oli kaukana, mutta kyllähän se aina melko jännittävää on - ajatuskin kauhistuttaa, että toteaisi jonkun kuolleeksi, ja hetken kuluttua alkaisi sydän jälleen pamppailla. Yliopistosairaalassa apunani oli mukava pian valmistuva kiinalaislähtöinen nuori nainen, johon olin tutustunut jo Memorial-sairaalassa. Aluesairaalassa samaan aikaan oli aina kulloinkin 30 tunnin päivystysvuorossa oleva 2. tai 3.vuoden erikoistuja. Potilasmäärät olivat täysin toisistaan poikkeavat. Yliopistosairaalassa listoillani oli yli sata ja aluesairaalassa reippaasti alle 20 potilasta. Mutta eihän sitä tarvitse kuin yhden epästabiilin ja yö on - hmm - pilalla. No, yliopistosairaalassa tekemistä riittää ilman epästabiilejakin. Hakulaitteessani oli parhaimmillaan yli 10 vastaamatonta puhelua jonossa. Aina, kun sai yhden selvitettyä, oli tilalle tullut 3 uutta.
Nyt nautin vapaapäivistäni viikonlopun ajan ja sitten siirryn sydäntaudeille pariksi viikoksi. Palaan siihen myöhemmin. Internship-vuoden loppu häämöttää.
Yliopistosairaalan työtunnit olivat klo 18-7:30 ja aluesairaalan 19-7:30. Oikeasti molempien jälkeen olisi kuulunut osallistua tunnin mittaiseen Morning Report-koulutukseen, mutta priorisoin levähtämisen opin edelle. Melko vilkkaita öitä oli molemmissa. Teho-osastolle piti siirtää kaksi, toinen hengitysvajauksen ja toinen sydämen tamponaation (sydänpussin nestekertymän) aiheuttaman verenpaineen romahtamisen vuoksi. Kuolemakin piti todeta viimeisenä yönä. Odotettu se oli, joten dramatiikka oli kaukana, mutta kyllähän se aina melko jännittävää on - ajatuskin kauhistuttaa, että toteaisi jonkun kuolleeksi, ja hetken kuluttua alkaisi sydän jälleen pamppailla. Yliopistosairaalassa apunani oli mukava pian valmistuva kiinalaislähtöinen nuori nainen, johon olin tutustunut jo Memorial-sairaalassa. Aluesairaalassa samaan aikaan oli aina kulloinkin 30 tunnin päivystysvuorossa oleva 2. tai 3.vuoden erikoistuja. Potilasmäärät olivat täysin toisistaan poikkeavat. Yliopistosairaalassa listoillani oli yli sata ja aluesairaalassa reippaasti alle 20 potilasta. Mutta eihän sitä tarvitse kuin yhden epästabiilin ja yö on - hmm - pilalla. No, yliopistosairaalassa tekemistä riittää ilman epästabiilejakin. Hakulaitteessani oli parhaimmillaan yli 10 vastaamatonta puhelua jonossa. Aina, kun sai yhden selvitettyä, oli tilalle tullut 3 uutta.
Nyt nautin vapaapäivistäni viikonlopun ajan ja sitten siirryn sydäntaudeille pariksi viikoksi. Palaan siihen myöhemmin. Internship-vuoden loppu häämöttää.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Aivosumussa sadetta ja menestystä
Apua, miten paljon pikkuasioita on tapahtunut, eikä oikein mitään muistu mieleen yövuoroista johtuvan aivosumun vuoksi. Tässä surkea yritelmä palauttaa niistä edes osa mieleen.
Edellisviikonlopun suomalaisvieraamme näimme vielä ravintolassa, kantakuppilassamme (Joe's American Bar and Grill) Bostonin satamassa sekä pikaisesti O:n ja S:n palauttaessa lainapyyhkeitä ennenkuin heidän matkansa jatkui kohti Niagaran putouksia. Spontaanisti Pikku-O halasi oikein tiukasti S:a hyvästiksi. Aika söpöä.
Kävin pankissa peruuttamassa meidän edellisen, kuukausittain automaattisesti veloitetun vuokramme, vaikka T oli sen jo edellisellä viikolla tehnyt. Tai niin se hänelle oikein pankkitoimihenkilön toimesta varmistettiin. Niinkuin niin usein aiemminkin, T:n asioidenhoito on takkuisempaa kuin ihmisten keskimäärin (en liioittele), ja maksoimme vuokraemännällemme kesäkuun vuokran kahteen kertaan. Mikä on paljon, sillä jo yhdessä vuokrassa on ihan tekemistä. Vuokraemäntämme ei aiheuttanut T:n epäilemää lisähankaluutta, vaan lähetti meille mukisematta vanhan vuokran kokoisen shekin (tietenkin, pankkisiirtohan olisi aivan liian monimutkainen asia), ja nyt se enää pitää käydä laittamassa tilillemme (pankissa tietenkin).
Paperinpyöritystä on T:lla riittänyt työlupa-asioidenkin äärellä. Kun hän alkusyksystä väittelee, katkeaa hänen nykyinen viisuminsa ja uusi vuodenmittainen lisäaika alkaa raksuttaa. Lisäaikaa varten tarvitsee olla työlupa miljoonan liitteen kera. Leimoilla ja vanhanmallisilla paperipassikuvilla varmistettuna, niinkuin asiaan kuuluu.
Pikku-O:n ensi vuoden koulupäivät tulevat olemaan kolmena päivänä 8:20-12:30 ja kahtena 8:20-15:00 siten, että koulunaloittavasta porukasta puolet tekee pidemmät päivät alkuviikosta ja puolet loppuviikosta. Saimme tietää, etta Pikku-O kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään B. Opettaja ja luokkakaverit selviävät vasta pari viikkoa ennen koulunalkua - aivan kuten isosisaruksillakin. Pienten tulevien koululaisten listaa selatessani huomioini kiinnittyi suureen määrään kaksospareja - yhteensä 8! Aika monta noin 80 lapsen joukosta.
T kävi sunnuntaina kastamassa suomalaislapsen omassa kirkossamme messun yhteydessä. Lapset jäivät kotiin valmistautumaan Cape Cod-retkeä varten, sillä ehdin juuri sopivasti kotiin yövuoroni jälkeen. Odottaminen meinasi käydä sietämättomäksi erityisesti Iso-O:lla, sillä niin suuri kiire oli päästä katsomaan T:n kurssikaverin vanhempien uusia kilipukkeja. Viimein T saapui ja perhe lähti minua lukuunottamatta kohti Cape Codin Truroa. Ensin he pääsivat jälleen yleisöltä suljetulle rannalle pelaamaan rantalentopalloa ja kastelemaan varpaita isojen aaltojen Atlanttiin. Sitten oli kilien vuoro. Lapsilla oli niille nimetkin valmiina.
Helteiden jälkeen olemme saaneet oikein kunnolla vettä ja kasvit ovat kukoistaneet. Vaan eivät kaikki kasvit. Kurpitsani eivat onnistu taaskaan. Vain muutama kitulias taimi on enää jäljellä, eikä niistäkään taida mitään tulla, kiitos pihan pupujen ja oravien. Taidamme jälleen turvautua kaupantädin tarjontaan, kun on kurpitsapiirakan aika.
Sateiden vuoksi maanantaille suunniteltu koulun jokavuotinen, mailin mittainen Fun Run jouduttiin siirtämään tälle päivälle. Viikottaiset lenkkimme auttoivat sen verran, että molemmat juoksijamme jaksoivat hyvin maaliin ja olivat suunnilleen sarjansa seitsemänsiä, kertoi T, joka oli luonnollisesti paikalla kannustamassa.
E sai vuoden toisen Rehtorin tähtensä. Aiheena oli hienosti tehty Lincoln Memorial kaavakuva tarkkoine yksityiskohtineen. Odotan näkeväni tämän ihmetyksen.
Viimeaikoina olemme myös saaneet olla ylpeitä suomalaisesta maalivahdista. Bruins:in Tuukka Rask on pelannut niin hyvin ja tasaisesti, että Boston on jälleen finaalissa Stanley Cup-voittoa tavoittelemassa. Jee. Hyvä "tuKaa Räsk". Finaalisarja alkoi tänään Chicagossa Blackhawks:ia vastaan. Jännittävää.
Edellisviikonlopun suomalaisvieraamme näimme vielä ravintolassa, kantakuppilassamme (Joe's American Bar and Grill) Bostonin satamassa sekä pikaisesti O:n ja S:n palauttaessa lainapyyhkeitä ennenkuin heidän matkansa jatkui kohti Niagaran putouksia. Spontaanisti Pikku-O halasi oikein tiukasti S:a hyvästiksi. Aika söpöä.
Kävin pankissa peruuttamassa meidän edellisen, kuukausittain automaattisesti veloitetun vuokramme, vaikka T oli sen jo edellisellä viikolla tehnyt. Tai niin se hänelle oikein pankkitoimihenkilön toimesta varmistettiin. Niinkuin niin usein aiemminkin, T:n asioidenhoito on takkuisempaa kuin ihmisten keskimäärin (en liioittele), ja maksoimme vuokraemännällemme kesäkuun vuokran kahteen kertaan. Mikä on paljon, sillä jo yhdessä vuokrassa on ihan tekemistä. Vuokraemäntämme ei aiheuttanut T:n epäilemää lisähankaluutta, vaan lähetti meille mukisematta vanhan vuokran kokoisen shekin (tietenkin, pankkisiirtohan olisi aivan liian monimutkainen asia), ja nyt se enää pitää käydä laittamassa tilillemme (pankissa tietenkin).
Paperinpyöritystä on T:lla riittänyt työlupa-asioidenkin äärellä. Kun hän alkusyksystä väittelee, katkeaa hänen nykyinen viisuminsa ja uusi vuodenmittainen lisäaika alkaa raksuttaa. Lisäaikaa varten tarvitsee olla työlupa miljoonan liitteen kera. Leimoilla ja vanhanmallisilla paperipassikuvilla varmistettuna, niinkuin asiaan kuuluu.
Pikku-O:n ensi vuoden koulupäivät tulevat olemaan kolmena päivänä 8:20-12:30 ja kahtena 8:20-15:00 siten, että koulunaloittavasta porukasta puolet tekee pidemmät päivät alkuviikosta ja puolet loppuviikosta. Saimme tietää, etta Pikku-O kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään B. Opettaja ja luokkakaverit selviävät vasta pari viikkoa ennen koulunalkua - aivan kuten isosisaruksillakin. Pienten tulevien koululaisten listaa selatessani huomioini kiinnittyi suureen määrään kaksospareja - yhteensä 8! Aika monta noin 80 lapsen joukosta.
T kävi sunnuntaina kastamassa suomalaislapsen omassa kirkossamme messun yhteydessä. Lapset jäivät kotiin valmistautumaan Cape Cod-retkeä varten, sillä ehdin juuri sopivasti kotiin yövuoroni jälkeen. Odottaminen meinasi käydä sietämättomäksi erityisesti Iso-O:lla, sillä niin suuri kiire oli päästä katsomaan T:n kurssikaverin vanhempien uusia kilipukkeja. Viimein T saapui ja perhe lähti minua lukuunottamatta kohti Cape Codin Truroa. Ensin he pääsivat jälleen yleisöltä suljetulle rannalle pelaamaan rantalentopalloa ja kastelemaan varpaita isojen aaltojen Atlanttiin. Sitten oli kilien vuoro. Lapsilla oli niille nimetkin valmiina.
Helteiden jälkeen olemme saaneet oikein kunnolla vettä ja kasvit ovat kukoistaneet. Vaan eivät kaikki kasvit. Kurpitsani eivat onnistu taaskaan. Vain muutama kitulias taimi on enää jäljellä, eikä niistäkään taida mitään tulla, kiitos pihan pupujen ja oravien. Taidamme jälleen turvautua kaupantädin tarjontaan, kun on kurpitsapiirakan aika.
Sateiden vuoksi maanantaille suunniteltu koulun jokavuotinen, mailin mittainen Fun Run jouduttiin siirtämään tälle päivälle. Viikottaiset lenkkimme auttoivat sen verran, että molemmat juoksijamme jaksoivat hyvin maaliin ja olivat suunnilleen sarjansa seitsemänsiä, kertoi T, joka oli luonnollisesti paikalla kannustamassa.
E sai vuoden toisen Rehtorin tähtensä. Aiheena oli hienosti tehty Lincoln Memorial kaavakuva tarkkoine yksityiskohtineen. Odotan näkeväni tämän ihmetyksen.
Viimeaikoina olemme myös saaneet olla ylpeitä suomalaisesta maalivahdista. Bruins:in Tuukka Rask on pelannut niin hyvin ja tasaisesti, että Boston on jälleen finaalissa Stanley Cup-voittoa tavoittelemassa. Jee. Hyvä "tuKaa Räsk". Finaalisarja alkoi tänään Chicagossa Blackhawks:ia vastaan. Jännittävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)