Aivosumussa sadetta ja menestystä

Apua, miten paljon pikkuasioita on tapahtunut, eikä oikein mitään muistu mieleen yövuoroista johtuvan aivosumun vuoksi. Tässä surkea yritelmä palauttaa niistä edes osa mieleen.

Edellisviikonlopun suomalaisvieraamme näimme vielä ravintolassa, kantakuppilassamme (Joe's American Bar and Grill) Bostonin satamassa sekä pikaisesti O:n ja S:n palauttaessa lainapyyhkeitä ennenkuin heidän matkansa jatkui kohti Niagaran putouksia. Spontaanisti Pikku-O halasi oikein tiukasti S:a hyvästiksi. Aika söpöä.

Kävin pankissa peruuttamassa meidän edellisen, kuukausittain automaattisesti veloitetun vuokramme, vaikka T oli sen jo edellisellä viikolla tehnyt. Tai niin se hänelle oikein pankkitoimihenkilön toimesta varmistettiin. Niinkuin niin usein aiemminkin, T:n asioidenhoito on takkuisempaa kuin ihmisten keskimäärin (en liioittele), ja maksoimme vuokraemännällemme kesäkuun vuokran kahteen kertaan. Mikä on paljon, sillä jo yhdessä vuokrassa on ihan tekemistä. Vuokraemäntämme ei aiheuttanut T:n epäilemää lisähankaluutta, vaan lähetti meille mukisematta vanhan vuokran kokoisen shekin (tietenkin, pankkisiirtohan olisi aivan liian monimutkainen asia), ja nyt se enää pitää käydä laittamassa tilillemme (pankissa tietenkin).

Paperinpyöritystä on T:lla riittänyt työlupa-asioidenkin äärellä. Kun hän alkusyksystä väittelee, katkeaa hänen nykyinen viisuminsa ja uusi vuodenmittainen lisäaika alkaa raksuttaa. Lisäaikaa varten tarvitsee olla työlupa miljoonan liitteen kera. Leimoilla ja vanhanmallisilla paperipassikuvilla varmistettuna, niinkuin asiaan kuuluu.

Pikku-O:n ensi vuoden koulupäivät tulevat olemaan kolmena päivänä 8:20-12:30 ja kahtena 8:20-15:00 siten, että koulunaloittavasta porukasta puolet tekee pidemmät päivät alkuviikosta ja puolet loppuviikosta. Saimme tietää, etta Pikku-O kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään B. Opettaja ja luokkakaverit selviävät vasta pari viikkoa ennen koulunalkua - aivan kuten isosisaruksillakin. Pienten tulevien koululaisten listaa selatessani huomioini kiinnittyi suureen määrään kaksospareja - yhteensä 8! Aika monta noin 80 lapsen joukosta.

T kävi sunnuntaina kastamassa suomalaislapsen omassa kirkossamme messun yhteydessä. Lapset jäivät kotiin valmistautumaan Cape Cod-retkeä varten, sillä ehdin juuri sopivasti kotiin yövuoroni jälkeen. Odottaminen meinasi käydä sietämättomäksi erityisesti Iso-O:lla, sillä niin suuri kiire oli päästä katsomaan T:n kurssikaverin vanhempien uusia kilipukkeja. Viimein T saapui ja perhe lähti minua lukuunottamatta kohti Cape Codin Truroa. Ensin he pääsivat jälleen yleisöltä suljetulle rannalle pelaamaan rantalentopalloa ja kastelemaan varpaita isojen aaltojen Atlanttiin. Sitten oli kilien vuoro. Lapsilla oli niille nimetkin valmiina.

Helteiden jälkeen olemme saaneet oikein kunnolla vettä ja kasvit ovat kukoistaneet. Vaan eivät kaikki kasvit. Kurpitsani eivat onnistu taaskaan. Vain muutama kitulias taimi on enää jäljellä, eikä niistäkään taida mitään tulla, kiitos pihan pupujen ja oravien. Taidamme jälleen turvautua kaupantädin tarjontaan, kun on kurpitsapiirakan aika.

Sateiden vuoksi maanantaille suunniteltu koulun jokavuotinen, mailin mittainen Fun Run jouduttiin siirtämään tälle päivälle. Viikottaiset lenkkimme auttoivat sen verran, että molemmat juoksijamme jaksoivat hyvin maaliin ja olivat suunnilleen sarjansa seitsemänsiä, kertoi T, joka oli luonnollisesti paikalla kannustamassa.

E sai vuoden toisen Rehtorin tähtensä. Aiheena oli hienosti tehty Lincoln Memorial kaavakuva tarkkoine yksityiskohtineen. Odotan näkeväni tämän ihmetyksen.

Viimeaikoina olemme myös saaneet olla ylpeitä suomalaisesta maalivahdista. Bruins:in Tuukka Rask on pelannut niin hyvin ja tasaisesti, että Boston on jälleen finaalissa Stanley Cup-voittoa tavoittelemassa. Jee. Hyvä "tuKaa Räsk". Finaalisarja alkoi tänään Chicagossa Blackhawks:ia vastaan. Jännittävää.