Syöpätautiosastolla

Neljä viikkoa osastolla hurahti nopeasti, sillä porukkamme oli mukava ja keskimmäiset kaksi viikkoa menivät hoitajien viime minuuteilla peruttuun lakkoon valmistautuessa ja siitä toipuessa potilasmäärän pysyessä siksi tavanomaista matalampana. Seitsemännen kerroksen hoitajat osasivat asiansa ja olivat aina askeleen edella, eikä valittamista näin ollen löydy oikein kaivamallakaan. Normaalisti erikoistujen apuna on "fellow", mutta ko. henkilö oli murtanut lantionsa ja erikoislääkärit joutuivat hoitamaan hänenkin osansa. Koska erikoislääkärien työmäärän oletettiin lisääntyvän huimasti, jakoivat he kuukauden viikon pätkiin. Niinpä erikoislääkärimme vaihtui usein. Onneksemme he kaikki olivat erityisen mukavia, joten päivämme olivat potilaiden raskaista kohtaloista huolimatta suorastaan viihdyttäviä. Asiaa auttoi myös se, että erikoistujaporukkamme oli mitä parhain. Aivan ihana, intialaistaustainen, mutta Floridassa syntynyt kolmannen vuoden erikoistuja, nuori nainen S ja minuakin vanhempi Massachusetts-taustainen intern, hupaisa mies R saivat tunnelman hyväksi. Erikoislääkärit olivat meihin erittäin tyytyväisiä. Työtuntinikaan eivät olleet ihan mahdottomia. Keskimääräinen viikkotuntimääräni oli n. 70 tuntia kuuden päivän aikana. Pahempaakin olen nähnyt.

Pääosin potilaamme olivat joko onkologisia tai hematologisia. Pääosin siksi, että välillä jouduimme auttamaan muiden suppeiden erikoisalojen potilaiden kanssa, ja yleensä sekä minun että toisen internin listalla oli 1-2 sydäntauti- tai gastroenterologista potilasta. Mutta keskityn nyt vain kahteen ensin mainittuun, sillä olimme virallisesti "Heme/Onc-team".

Onkologiset potilaat
Tähän ryhmään kuuluivat potilaat, joilla oli kasvain jossain muussa kuin vereen liittyvissä elimissä. Kuukauden aikana hoitamillani potilailla oli rintasyöpää, haimasyöpää, suolistosyöpää, keuhkosyöpää ja postimerkkitapauksena penissyöpä. Toisin kuin poliklinikalla, näiden potilaiden kanssa jouduimme käymään monta huonojen uutisten keskustelua ja hoitamaan kaikenlaisia komplikaatiota, joita hoitoihin joskus liittyy. Päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi, että ihastuttavimmat ja vaatimattomimmat potilaat saivat kaikkein kurjimmat uutiset. Ja miten ihanasti osa heistä ne uutiset vastaanottivat!

Hematologiset potilaat
Nämä potilaat olivat joko läpikäyneet tai valmistautuivat luuydinsiirtoon. Lymfooma-, leukemia- ja myeloomapotilaita kemoterapiassa tai hoitoihin liittyvien komplikaatioiden vuoksi hoidossa. Tuoreita diagnooseja ja jo pidempään sairastaneita. Jokapäiväisiä soittoja laboratoriosta kriittisten veriarvojen vuoksi.

Syöpätautien erikoisala ei ole vielä halunnut siirtyä nykyaikaan, ja kaikki tekstit piti (periaatteessa) kirjoittaa käsin. Tuloteksti todella pitikin, mutta päivittäisiin teksteihin meillä oli käytössämme tekstipohja, jota muokkaamalla tekstien tekeminen oli itseasiassa nopeampaa kuin muiden erikoisalojen käyttämän ohjelman avulla. Tällä oli suuri merkitys työpäivien pituuteen. Epikriisi saneltiin. Se oli hieman hidasta ja kömpelöä, vaikka täytyykin sanoa, että olen kehittynyt kovasti viime kesästä. Puhelinsanelu on kyllä tosi hyvä juttu. Ja miten taitavaa porukkaa saneluja kirjoittamassa onkaan! Käsittämättömän hyvännäköinen teksti tulee takaisin karmeasta aksentistani huolimatta.

Maanantai oli viimeinen osastopäiväni sisätaudeilla. Samanaikaisesti helpottunut ja (vain vähän) haikea olo.