Koulunlopettajaisjuttuja

Pikku-O aloitti lomansa nyyhkyttämällä kädet silmillään. Mieli oli haikea, kun laitoimme preschoolin oven viimeistä kertaa kiinni perässämme. Juuri edeltävästi olimme juhlineet päiväkotiajan päättymistä "Graduation Party":ssa, jossa Pikku-O:sta tuli perheemme ensimmäinen Boston College:sta valmistunut oikein juhlallisesti todistuksen kera. Juhlassa oli myynnissä "BCCC Alumni"-paitoja, jotka ovat täsmälleen samannäköisiä kuin "BC Alumni"-paidat kahden kirjaimen erotuksella. Hassua. Osallistuin juhlaan Pikku-O:n kanssa. Hänellä oli erittäin mukavaa. Minä sen sijaan mietin, voiko tylsyyteen kuolla. Mutta, ei siitä sen enempää. Meillä on nyt BCCC alumnus perheessämme. Ja meistä on tullut koululaisten vanhempia; pikkulapsivaihe on ohi.

Pikku-O:n viimeiset preschool-päivät ovat olleet täynnä toimintaa. Kaiken normaalin lisäksi he kävivät kevätretkellä Brookline:n nukketeatterissa. Samaisessa teatterissa, jossa Iso-O kävi Kindergarten-vuotensa päätteeksi. "You'll go there again next year", sanoi Iso-O latteasti, kun Pikku-O iloisesti kertoi reissustaan.

Pikku-O:n kanssa kommunikointia lukuunottamatta Iso-O on ihanassa iässä. Kahdeksan-vuotiaat tytöt ovat kyllä aikamoisen söpöjä. Uhmakkuus on tiessään ja elämä tuntuu syleilevän. Pääsin mukaan Iso-O:n luokan "Writing Workshop":iin, mikä tarkoitti vanhempien mahdollisuutta päästä katsomaan, mitä lapset vuoden aikana ovat kirjoittaneet. Iso-O oli niin täynnä tunnetta, että hän luki minulle kovaan ääneen kannesta kanteen ihan jokaisen tekemansä kirjoitelman. Niin kovaan, että jouduin häntä useaan otteeseen hieman hyssyttelemään. Kun opettaja jo hyvästeli vanhemmat, huusi Iso-O:"YOU FORGOT THE POEM!!!" Lapset hyppäsivat ylös tuoleistaan ja ryntäsivät luokan eteen, Iso-O etunenässä. Vuorotellen puolet luokasta lausui säkeistöt positiivisesta runosta, puolet negatiivisesta. Hauska esitys, sillä lapset osasivat runon hienosti ulkoa. Tässä runo, josta Iso-O:n osuus vahvistettuna, ja johon hän eläytyi, no, tavoilleen uskollisena täydellisesti:

Homework, sweet homework
you heavenly thing,
as soon as I see you
I dance and I sing.
There’s nothing on Earth
that I care about more
than homework, sweet homework,
the work I adore.

Homework! Oh, Homework!
I hate you! You stink!
I wish I could wash you away in the sink,
if only a bomb
would explode you to bits. 

Homework! Oh, homework!
You're giving me fits.

There’s no better way
to spend most of my time
than doing that homework
I think is sublime.
I have a suspicion
I’d always be blue
if I had no homework,
sweet homework to do.

I'd rather take baths
with a man-eating shark,
or wrestle a lion
alone in the dark,
eat spinach and liver,
pet ten porcupines,
than tackle the homework,
my teacher assigns.

Homework, sweet homework,
how lovely you are,
I’d take you along
if I flew to a star.
My friends think I’m loony
to take such delight
in homework, sweet homework —
they’re probably right.

  

Homework! Oh, homework!
you're last on my list,
I simple can't see
why you even exist,
if you just disappeared
it would tickle me pink.
Homework! Oh, homework!
I hate you! You stink! 

(by Jack Prelutsky)

E:n luokassa pääsin myös käymään katsomassa hänen Civil Rights-töitään. Näin Rehtorin tähteen johtaneen Lincoln Memorial-kuvan, joka oli, hmm, aika tavanomaisen näköinen, mutta E ylpeänä kertoi, kuinka oli tehnyt sen oikein millimetrin tarkkuudella (Sic! Todellakin millimetrin, ei tuuman tms.). E halasi oikein tiukasti, kun olin lähdössä. Tärkeää oli siis läsnäoloni. Molempiin käynteihin sisältyi koulun joka-aamuinen rehtorin kuulutus, syntymäpäiviään viettävien huomioiminen ja lippuvala, jonka molemmat vanhemmat lapsemme osaavat kuin vettä vain:"I pledge allegiance to the Flag of the United States of America, and to the Republic for which it stands, one Nation under God, indivisible, with liberty and justice for all". Apua!

Kelit ovat olleet hieman epävakaiset, ja melkein kaikki suunnitellut tapahtumat ovat joko siirtyneet tai olleet vaarassa siirtyä toiselle päivälle. E:n ja Iso-O:n Field Day oli yksi tälläisistä. Onneksi kaatosade alkoi vasta iltapäivästä ja päivä onnistui suunnitellusti. Kiva perinne - päivä ulkona - koulussa, jossa ulkoillaan vain hyvän sään aikaan.

Meillä on jälleen käynyt vieraita piipahtamassa. Talomme edelliset asukkaat, täällä vuoden asuneet suomalaiset, tulivat verestämään muistojaan. Olivat käyneet koulunpihallakin, jossa rehtori - neljän vuoden poissaolon jälkeen - oli tunnistanut heidät ja tullut juttelemaan. Mr. Springer on kyllä mies paikallaan. Hän tietää ja tunnistaa ihan jokaisen koululaisen nimeltä. Ja ilmeisesti vielä koulun päättymisen jälkeenkin, kuten tuli todistetuksi.

Lähileikkipuistomme hiekkapuisto eli Hyde Park on kokenut muodonmuutoksen ja viime perjantaina oli jälleen yhden uudistuksen juhlistamisen aika. Puistoon on rakennettu hieno, katettu ja valaistu esiintymislava. Lavalla esiintyy joka perjantai jokin bändi, ja sen valkokankaalle heijastetaan pimeän tullen jokin elokuva. Sen verran myöhäiseksi meni elokuvan (Wreck-it Ralph) alku, että jouduimme lähtemään kesken pois.

Viimeisenä, muttei vähäisempänä totean, että T kutsuttiin työhaastatteluun Mount Ida College:iin ja läpäisi sen hienosti. Samana päivänä hän kuuli saaneensa töitä Boston College:sta oikein kahden kurssin vetäjänä. Olen ylpeä.