Odottaessani kakun kypsymistä uunissa on hetki aikaa lennähtää takaisin menneeseen viikkoon. Edellinen viikonloppu oli juhlia täynnä, kun ensin Iso-O pääsi ystävänsä syntymäpäiville Rhode Islandissa sijaitsevaan äänitysstudioon leikkimään poppistaraa (Selena Gomez), jonka ainoa miinuspuoli Iso-O:n mielessä on on-off seurustelu Justin Bieberin kanssa, joka on "soooooooo old school". Tytöt äänittivät biisin ja saivat CD-levyn mukaansa. Taas oli parhaat synttärit "EVER".
Pikku-O oli kutsuttu suomalaistyttö H:n kuusivuotissyntymäpäiville Museum of Fine Arts:iin, ja paikasta johtuen ensin Iso-O ja lopulta me kaikki lähdimme mukaan. Pääsimme juhlien ajan kiertämään tässä upeassa museossa, jossa katsominen ei lopu kesken. Aivan museon vieressä on MassArt (Massachusetts College of Art and Design), johon Iso-O ilmoitti menevänsä lukion jälkeen. Syynä tähän kiinnostukseen on piirtämis- ym. taiteiluinnostuksen lisäksi kierrätyspäivästä löydetty ko. Collegen vesipullo. Syy sekin. Ei muuta kuin rahaa keräämäämään; lukuvuosi maksaa 30000 dollaria.
Koska olen jatkanut yötöiden tekemistä, en nähnyt lapsia kuin tiistaina. Halusin ilahduttaa pienellä huomiolla, ja leikkasin paperista pienet palaset jokaiselle. Iso-O:lle leikkasin iloisen naaman, E:lle miekan ja Pikku-O:lle pilven. Pilvi ei sopinut, kun isoveli sai miekan, vaan hän antoi sen pahastuneena T:lle. Kun seuraavana päivänä kysyin Pikku-O:lta, miksi hän ei tykännyt "pommin aiheuttamasta räjähdyspilvestä", levisi kasvoille ensin hämmentynyt, sitten ymmärryksestä iloinen ilme. Hän otti pilven takaisin T:lta - ja silppusi sen myöhemmin istuessaan ruokapöydässä n. tunnin muita pidempään.
Tiistaina minulta paikattiin elämäni ensimmäinen pysyvä hammas. En ollut yhtä reipas kuin Iso-O, vaan sain aikaiseksi oikean minispektaakkelin, kun yökkäysrefleksini aktivoitui, enkä saanut sitä rauhoitettua. Hammaslääkäri joutui muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaansa. Koko alaleukani puudutettiin, ja sain oikein konkreettisesti huomata, missä Aivohermo V:n kolmashaara kulkee. Tuntuipa todella ikävältä. Itse poraus ei sattunut sellaisen puudutuksen jälkeen, joten valittaa ei voi, mutta toivottavasti ei tarvitse sitä uudelleen kokea. Puudutus kesti helposti 5-6 tuntia, ja levisi jopa hieman kolmannen haaran ulkopuolelle.
E:n keskiviikkoinen MCAS jätti englanninkielen kokeet molemmilta isommilta taakse. Hyvin se kuulemma meni. Päivän päätteeksi T vei kolmikon paastonajan keskiviikkoillalliselle kirkolle, ja piti sen päätteeksi siellä hartauden mukanaolleille perheille.
Jotta elämässä säilyisi jännitys, sopi T E:n hyvän kaverin Ellan äidin kanssa, että torstai-iltapäivä sopisi hyvin playdate:ille, mutta unohti ilmoittaa tästä afterschool-program:in opettajille, ja poistui Boston Collegelle, jossa puhelimessa ei ole kantavuutta. Sain soiton varttia vaille neljä, miksi E ei saapunut after schooliin. Säikähdin ihan hirveästi. E:n poissaoloa selviteltiin monen opettajan, koulun rehtorin ja lopulta Ellan molempien vanhempien avulla, ja viimein, yli puolituntia katoamisilmoituksen jälkeen hän "löytyi" Ellan luota pelaamasta Minecraft:ia. T oli onnellisen tietämätön asiasta ennenkuin hänen puhelimensa alkoi lähettää viestiä toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa tilanne oli jo ohi. Oli melkoisen avuton olo, kun kukaan ei vastannut puhelimeen.
Iso-O täyttää tulevalla viikolla 9 vuotta, ja aloimme juhliin valmistautumisen nyt illalla. Tarkoituksena on viettää perhesynttärit huomenna, ja kutsua kaverit perheineen "Vappu-bileisiin" toukokuussa. Iso-O olisi ehkä toivonut kaverisynttäreitä, muttei oikein osannut sanoa, minkälaisia, joten teemme niistä nyt niin mukavat kuin mahdollista. Valmisteluihin kuului kakku-ja Cup Cake-pohjien leipominen. Sekä Iso-O että Pikku-O olivat innokkaasti mukana. Jälkikäteen E pahastui, kun ei päässyt mukaan kaapimaan kulhoa. Pahastus ei meinannut mennä ohi sitten millään. Taitaa olla sellaista esimurrosikäisen reagointia äidin poissaolon johdosta. Ei E ole pitkään aikaan mikään innosta puhkuja ollut, kun kyseessä on ollut leipominen tai muu keittiötoiminta.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Hammasteema jatkuu, opettajatapaamiset sekä MCAS
Olimme hammaslääkärissä koko porukka T:a lukuunottamatta. Iso-O sai uuden alahampaan, joten nyt suussa on kaksi muovista alkuperäisten rinnalla. Hän pääsi puhdistukseen ja fluoraukseen paikkauksen jälkeen. Meillä muilla hampaistamme otettiin aluksi röntgenkuvat, lapsilla rajoitetummat, minulla paljon ekstensiivisempi. Sen jälkeen ensin hammashoitaja (vai mikähän se oikea termi on) kävi hampaamme läpi puhdistaen ne huolella, minkä jälkeen hammaslääkäri teki oman tarkastuksensa. Yhden kohdalla aikaa meni helposti yli tunti, mutta olimme onneksi kaikki samaan aikaan. Seuraavanlainen tuomio tuli: E pitäisi laittaa oikomishoitoarvioon ASAP, Pikku-O:lla menee toistaiseksi hyvin, vaikka ahtaasti hampaat ovatkin, Iso-O:lle annetaan kuusi kuukautta aikaa ennenkuin oikomisarvio pitää tehdä, ja minulla on yksi reikä ja viisaudenhampaat pitäisi poistaa. Pöh. No, pureskelemme vielä näitä oikomisasioita sekä omalla kohdallani jatkan viivytystaistelua viisaudenhampaiden kohdalla. Hampaani pieni reikä paikataan ensi viikolla. Luulen, että kyseessä on sama reikä, jolle Suomessa ei koettu tarpeelliseksi tehdä mitään. Olen siis vähän kahden vaiheilla, kannattaako nytkään. Mutta menen silti. Saimme kaikki pussilliset hammashoitotarvikkeita sekä palkinnot hienosti menneestä puhdistuksesta. Minäkin.
Mukava iltapäivä oli myös hammashoitoa seuraava. Kävin kaikkien lasten opettajavanhempitapaamisissa putkeen. Aloitin E:n luokasta. Nuorella ja energisellä opettajalla ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Sosiaalisuuttakin löytyy hyvin, huoli, joka erityisesti T:a vaivasi aiemmin. E on kaikilla osa-aluella edellä tavoitteista ja hyvin valmis siirtymään yläasteelle syksyllä. Enää on jäljellä kysymys, olenko minä.
Puolen tunnin suitsutuksen jälkeen siirryin Iso-O:n eläkeikää lähestyvän opettajan seuraan. Myös Iso-O:lla kaikki menee oikein hyvin. Vähän lisää keskittymistä kotitehtävien siisteyteen ja uskallusta tarttua vaikeampiin kirjoihin, niin upeasti sujuu. Iso-O:sta tykätään paljon, ja hänen suosiostaan suorastaan kilpaillaan ("the most popular girl", niinkuin elokuvissa sanotaan).
Parinkymmenen minuutin jälkeen marssin alakertaan ja Pikku-O:n luokkaan. Hän kehittyy kaikilla osa-alueilla aikataulun mukaisesti. Höpsöttelyvaihteen mennessä päälle hän uskoo hienosti yhdestä kerrasta, ja on helposti ohjattavissa oikealle raiteelle. Eräänä päivänä opettaja kuuli outoa karjumista käytävässä. Pikku-O lopetti heti, kun opettaja kysyi, mikä meininki. Kysyin jälkikäteen Pikku-O:lta, mistä oikein oli kyse. Kasvoille ilmestyi sekunnin murto-osan ajaksi vilpertti-ilme, josta heti arvasin, ettei kyse ollut pelkästään siitä, mitä hän minulle väitti:"I was coughing". Ihana oli myös päästä lukemaan Pikku-O:n kirjoittama teksti aiheesta, miksi hevonen on hänen lempieläimensä. Hän oli kirjoittanut kolme kappaletta hevosesta ("hors", jossa s-kirjain oli väärinpäin). Opettaja oli tyytyväinen, kun Pikku-O oli osannut kirjoittaa lyhyet sanat (a, the, an, at, to jne) oikein. Itseäni viihdytti eniten vokaalien lähes täydellinen puuttuminen, mikä on kuulemma tyypillistä. Because oli "bcos".
MCAS (Massachusetts Comprehensive Assessment System tai E:n sanoin: Massachusetts Child Abuse System) alkoi maanantaina Iso-O:n englanninkokeella, jatkui E:n englanninkokeella torstaina ja päättyi Iso-O:n toiseen englanninkokeeseen. E:lla jatkuu ensi viikolla englanninkielen toisella osalla. Matematiikka on molemmilla ja Science E:lla toukokuussa. Kokeilla mitataan koulujen tehokkuutta opetuksessa, ei niinkään lasten omaa menestystä. Mutta odotan silti innolla tulosten saapumista. MCAS on noin kymmenen vuotta vanha testikombinaatio, johon osallistuvat luokat 3-12. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus siirtyä PARCC (Partnership for Assessment of Readiness for College and Careers)-testeihin, joihin osallistutaan kaikilla luokka-asteilla K-12, ja jotka ovat paremmin yhteensopivia koko maan, eikä vain osavaltion, koulujen arvioinnissa. Ikäänkuin ylioppilaskoe joka vuosi Pikku-O:n ikäisistä lähtien.
Torstaina Iso-O oli kotona oksennustaudin vuoksi ja Pikku-O samalla, koska yskä (vrt. yllä) vaivasi. Mukava yllätys minulle, kun teen öitä. Omasta nukkumisesta ei tosin oikein meinnannut tulla mitään, kun kumpikin kävi vuorollaan kysymässä, joko nousen tai vieläkö nukun kauan tai valittelemassa tekemisen puutetta. Hassuja pieniä - tai no ei enää niin hirveän pieniä - ihmisiä. Molemmat lähtivät perjantaina jälleen kouluun.
T ajautui pienoiseen paniikkiin, kun kävi ilmi, että hänen passissa olevan viisuminsa vuoksi hän ei voi palata Taiwanista takaisin tänne, eikä uutta viisumiprosessia pystytä aloittamaan ennenkuin kesällä. Onneksi tuli kysyneeksi. Asiassa on kuitenkin säätämismahdollisuus. Hän pääsee takaisin turistiviisumilla, kun pystyy näyttämään paluulippunsa Suomeen. Se hänellä jo on. Kaikki menee siis hyvin. Meneehän.
Match Day oli taas. Saimme kuvat ja listan tulevista erikoistujista; kuusi neurologian ja kaksi neuropsykiatrian tulevaa erikoistujaa, jotka liittyvät porukkaamme heinäkuussa 2015. Oheisen linkin takana on hauska kirjoitus joidenkin lääkärien kokemuksista tuona erikoisena kohtalon päivänä.
Mukava iltapäivä oli myös hammashoitoa seuraava. Kävin kaikkien lasten opettajavanhempitapaamisissa putkeen. Aloitin E:n luokasta. Nuorella ja energisellä opettajalla ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Sosiaalisuuttakin löytyy hyvin, huoli, joka erityisesti T:a vaivasi aiemmin. E on kaikilla osa-aluella edellä tavoitteista ja hyvin valmis siirtymään yläasteelle syksyllä. Enää on jäljellä kysymys, olenko minä.
Puolen tunnin suitsutuksen jälkeen siirryin Iso-O:n eläkeikää lähestyvän opettajan seuraan. Myös Iso-O:lla kaikki menee oikein hyvin. Vähän lisää keskittymistä kotitehtävien siisteyteen ja uskallusta tarttua vaikeampiin kirjoihin, niin upeasti sujuu. Iso-O:sta tykätään paljon, ja hänen suosiostaan suorastaan kilpaillaan ("the most popular girl", niinkuin elokuvissa sanotaan).
Parinkymmenen minuutin jälkeen marssin alakertaan ja Pikku-O:n luokkaan. Hän kehittyy kaikilla osa-alueilla aikataulun mukaisesti. Höpsöttelyvaihteen mennessä päälle hän uskoo hienosti yhdestä kerrasta, ja on helposti ohjattavissa oikealle raiteelle. Eräänä päivänä opettaja kuuli outoa karjumista käytävässä. Pikku-O lopetti heti, kun opettaja kysyi, mikä meininki. Kysyin jälkikäteen Pikku-O:lta, mistä oikein oli kyse. Kasvoille ilmestyi sekunnin murto-osan ajaksi vilpertti-ilme, josta heti arvasin, ettei kyse ollut pelkästään siitä, mitä hän minulle väitti:"I was coughing". Ihana oli myös päästä lukemaan Pikku-O:n kirjoittama teksti aiheesta, miksi hevonen on hänen lempieläimensä. Hän oli kirjoittanut kolme kappaletta hevosesta ("hors", jossa s-kirjain oli väärinpäin). Opettaja oli tyytyväinen, kun Pikku-O oli osannut kirjoittaa lyhyet sanat (a, the, an, at, to jne) oikein. Itseäni viihdytti eniten vokaalien lähes täydellinen puuttuminen, mikä on kuulemma tyypillistä. Because oli "bcos".
MCAS (Massachusetts Comprehensive Assessment System tai E:n sanoin: Massachusetts Child Abuse System) alkoi maanantaina Iso-O:n englanninkokeella, jatkui E:n englanninkokeella torstaina ja päättyi Iso-O:n toiseen englanninkokeeseen. E:lla jatkuu ensi viikolla englanninkielen toisella osalla. Matematiikka on molemmilla ja Science E:lla toukokuussa. Kokeilla mitataan koulujen tehokkuutta opetuksessa, ei niinkään lasten omaa menestystä. Mutta odotan silti innolla tulosten saapumista. MCAS on noin kymmenen vuotta vanha testikombinaatio, johon osallistuvat luokat 3-12. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus siirtyä PARCC (Partnership for Assessment of Readiness for College and Careers)-testeihin, joihin osallistutaan kaikilla luokka-asteilla K-12, ja jotka ovat paremmin yhteensopivia koko maan, eikä vain osavaltion, koulujen arvioinnissa. Ikäänkuin ylioppilaskoe joka vuosi Pikku-O:n ikäisistä lähtien.
Torstaina Iso-O oli kotona oksennustaudin vuoksi ja Pikku-O samalla, koska yskä (vrt. yllä) vaivasi. Mukava yllätys minulle, kun teen öitä. Omasta nukkumisesta ei tosin oikein meinnannut tulla mitään, kun kumpikin kävi vuorollaan kysymässä, joko nousen tai vieläkö nukun kauan tai valittelemassa tekemisen puutetta. Hassuja pieniä - tai no ei enää niin hirveän pieniä - ihmisiä. Molemmat lähtivät perjantaina jälleen kouluun.
T ajautui pienoiseen paniikkiin, kun kävi ilmi, että hänen passissa olevan viisuminsa vuoksi hän ei voi palata Taiwanista takaisin tänne, eikä uutta viisumiprosessia pystytä aloittamaan ennenkuin kesällä. Onneksi tuli kysyneeksi. Asiassa on kuitenkin säätämismahdollisuus. Hän pääsee takaisin turistiviisumilla, kun pystyy näyttämään paluulippunsa Suomeen. Se hänellä jo on. Kaikki menee siis hyvin. Meneehän.
Match Day oli taas. Saimme kuvat ja listan tulevista erikoistujista; kuusi neurologian ja kaksi neuropsykiatrian tulevaa erikoistujaa, jotka liittyvät porukkaamme heinäkuussa 2015. Oheisen linkin takana on hauska kirjoitus joidenkin lääkärien kokemuksista tuona erikoisena kohtalon päivänä.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Leffaa ja lentoja kylmyyden keskellä
Kevät ei meinaa tulla sitten millään. Viikolla satoi jopa kaksi jalkaa lunta (60 cm) läntisen New Englannin alueelle, ei onneksi meille. Kylmää riittää, eikä loppua näy. "Jos et voi voittaa sitä, liity siihen"-asenteella E kävi After School-porukan kanssa luistelemassa Bostonin keskustan Frog Pond:illa. Muka ei ollut yhtään kylmä, vaikka tuuli oli puhaltanut niin kovasti, että se oli kuljettanut luistellessa ja posket ja nenänpää olivat kirkkaanpunaiset.
E on koko viikon valmistautunut näkemään kirjastosta löytäneensä elokuvan Hobbit, jonka ikäraja on PG-13 (parental guidance 13 years, ts. alle kolmetoistavuotiaiden mukana täytyy olla aikuinen). T on kategorisesti kieltänyt E:a moisia elokuvia katsomasta, mutta minun on käynyt poikaa sääliksi, kun "everybody has seen them". En itse kuulu kohderyhmään, mutta istuin E:n vieressä elokuvan ajan yläkerran vierashuoneessamme, jossa nykyään sijaitsee 22-tuumainen näyttö ja vanha tietokoneeni lasten - ja vieraiden - käyttöön siirtyneenä. Näytön saimme, kun eräs suomalaisisä halusi päivittää omat tietokoneensa.
Viikon aikana harrastimme myös ulkonasyömistä. T kävi lasten kanssa luterilaisen kirkon paastonajan keskiviikkoillallisilla samaan aikaan, kun minä herkuttelin sushia Worcesterissa. Tammikuisen aivohalvausjaksoni toinen erikoislääkäri, Carandang, on yrittänyt saada meitä kasaan illanviettoa varten. Hänen mukaansa olimme paras ryhmä, joka hänellä on ollut. En ole erimieltä. Koska tilaisuus on siirtynyt lähinnä minun vuokseni, koin velvollisuudekseni osallistua, vaikka se tarkoittikin poissaoloa perheen parista. Asia, johon ei oikein olisi varaa. No, menin, ja ilta oli kyllä todella viihdyttävä. Ravintolan (Baba Sushi) tarjonta oli täydellinen, ja seura ei olisi parempaa voinut olla. Yunis pitää huolen viihdytyksestä, Idanis on oma söpö itsensä, Stroke Fellow Artin komppaa Yunisia ja helposti niin vakava Carandang ei pysty muuta kuin rentoutumaan. Oman iltani jälkeen onneksi T:llekin löytyi vastaava mahdollisuus. Hänen RT-ystävänsä New Yorkista saapui tänne ja tapasi T:n lisäksi alunperin Ruotsista muuttaneen miehen. Mukavaa oli ollut heilläkin. Viikonloppu kruunautui menemällä yhdessä syömään O'Hara's:iin St. Patrick's Day:n kunniaksi. Kaikilla meillä oli asiaankuuluvasti vihreää päällämme.
Jos minun viikonloppuni kului pari viikkoa sitten tylsästi uuden tietokoneen valinnan parissa, kulutti T koko lauantain varatessaan lentoja ensin Torontoon ja Taipeihin, ja sitten Islannin kautta Suomeen ja takaisin. Nyt on liput ostettuna. Rahaa paloi, mutta siihen alamme olla tottuneita. Onneksi olemme molemmat niin korkeasti palkatuissa töissä. Not.
Viikonlopun aikana Pikku-O on mennyt paikasta toiseen. Ensin Suomi-koulu, sitten kaverin synttärit (Fun and Games), ja sunnuntaina toisen kaverin luona leikkiminen. Vauhtia on ollut, eikä se ole oikein pysynyt pienen kehon sisällä. Useammin kuin kerran on tälle koululaiselle pitänyt muistuttaa käyttäytymissäännöistä.
Loppukevennykseksi lasten tämän hetken hittibiisi (Happy). Samainen biisi on kuulemma hitti myös Boston Collegella.
E on koko viikon valmistautunut näkemään kirjastosta löytäneensä elokuvan Hobbit, jonka ikäraja on PG-13 (parental guidance 13 years, ts. alle kolmetoistavuotiaiden mukana täytyy olla aikuinen). T on kategorisesti kieltänyt E:a moisia elokuvia katsomasta, mutta minun on käynyt poikaa sääliksi, kun "everybody has seen them". En itse kuulu kohderyhmään, mutta istuin E:n vieressä elokuvan ajan yläkerran vierashuoneessamme, jossa nykyään sijaitsee 22-tuumainen näyttö ja vanha tietokoneeni lasten - ja vieraiden - käyttöön siirtyneenä. Näytön saimme, kun eräs suomalaisisä halusi päivittää omat tietokoneensa.
Viikon aikana harrastimme myös ulkonasyömistä. T kävi lasten kanssa luterilaisen kirkon paastonajan keskiviikkoillallisilla samaan aikaan, kun minä herkuttelin sushia Worcesterissa. Tammikuisen aivohalvausjaksoni toinen erikoislääkäri, Carandang, on yrittänyt saada meitä kasaan illanviettoa varten. Hänen mukaansa olimme paras ryhmä, joka hänellä on ollut. En ole erimieltä. Koska tilaisuus on siirtynyt lähinnä minun vuokseni, koin velvollisuudekseni osallistua, vaikka se tarkoittikin poissaoloa perheen parista. Asia, johon ei oikein olisi varaa. No, menin, ja ilta oli kyllä todella viihdyttävä. Ravintolan (Baba Sushi) tarjonta oli täydellinen, ja seura ei olisi parempaa voinut olla. Yunis pitää huolen viihdytyksestä, Idanis on oma söpö itsensä, Stroke Fellow Artin komppaa Yunisia ja helposti niin vakava Carandang ei pysty muuta kuin rentoutumaan. Oman iltani jälkeen onneksi T:llekin löytyi vastaava mahdollisuus. Hänen RT-ystävänsä New Yorkista saapui tänne ja tapasi T:n lisäksi alunperin Ruotsista muuttaneen miehen. Mukavaa oli ollut heilläkin. Viikonloppu kruunautui menemällä yhdessä syömään O'Hara's:iin St. Patrick's Day:n kunniaksi. Kaikilla meillä oli asiaankuuluvasti vihreää päällämme.
Jos minun viikonloppuni kului pari viikkoa sitten tylsästi uuden tietokoneen valinnan parissa, kulutti T koko lauantain varatessaan lentoja ensin Torontoon ja Taipeihin, ja sitten Islannin kautta Suomeen ja takaisin. Nyt on liput ostettuna. Rahaa paloi, mutta siihen alamme olla tottuneita. Onneksi olemme molemmat niin korkeasti palkatuissa töissä. Not.
Viikonlopun aikana Pikku-O on mennyt paikasta toiseen. Ensin Suomi-koulu, sitten kaverin synttärit (Fun and Games), ja sunnuntaina toisen kaverin luona leikkiminen. Vauhtia on ollut, eikä se ole oikein pysynyt pienen kehon sisällä. Useammin kuin kerran on tälle koululaiselle pitänyt muistuttaa käyttäytymissäännöistä.
Loppukevennykseksi lasten tämän hetken hittibiisi (Happy). Samainen biisi on kuulemma hitti myös Boston Collegella.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Neurologia (PGY 2): Tutkimusvapaa
Olen saanut olla kolme viikkoa tutkimusvapaalla. Tai no oikeastaan kuukauden, mutta ensimmäinen viikko siitä oli pyhitetty lomalle. Tutkimusvapaani tärkein tavoite oli saada hommat käyntiin uuden ohjaajani kanssa. Mitään suurta minun ei ole tarkoitus tehdä, kunhan vain vähän harrastaa kliinisen työn ohella, saadakseni vuosittaisen "vapaalipun" johonkin kongressiin. Vapaalipun aina n. 1000 (1500) dollariin saakka saa, kun on jotain esitettävää. Ja esitettavää ei ole, ellei ensin tee jotain.
Onnekseni UMASS:issa sattuu olemaan nuori (tai no minun ikäiseni..) saksalaismies, joka on vain pari vuotta sitten itse saanut erikoistumisensa päätökseen, ja joka sattuu olemaan kiinnostunut juuri samoista asioista kuin minäkin (aivohalvaus ja valkean aineen muutokset). Tämä samainen mies on myös erikoistumisohjaajani, joten lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Koska tavoitteeni todellakin oli saada hommat käyntiin, en voisi olla tyytyväisempi. Sain hommat käyntiin. Minulla on nyt selkeä oma projekti, jonka eteenpäin vieminen johtuu minusta. Loistavaa. Hyvä mieli ajanjaksosta jäi myös siksi, että ehdin käytännössä joka päivä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viedä ja hakea lapset koulusta. Kukaan ei ole nyrpistänyt nenäänsä, vaikka en ole saapunut pakolliseen aamumeetinkiin. Osallistuin kuitenkin kaikkeen muuhun, kuten keskipäivän kokoukseen, aivohalvausryhmän kokouksiin sekä tiistai-iltapäivän klinikkaan. Olin koko ajan myös varalla, mikäli joku osastoilla olisi tarvinnut paikkaajaa. Ei tarvinnut.
Nyt vaihe on ohi. Harmi. Täytyypi tehdä vähintään yksi tälläinen ensi vuonnakin. Teki niin hyvää meidän perheellemme.
Onnekseni UMASS:issa sattuu olemaan nuori (tai no minun ikäiseni..) saksalaismies, joka on vain pari vuotta sitten itse saanut erikoistumisensa päätökseen, ja joka sattuu olemaan kiinnostunut juuri samoista asioista kuin minäkin (aivohalvaus ja valkean aineen muutokset). Tämä samainen mies on myös erikoistumisohjaajani, joten lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Koska tavoitteeni todellakin oli saada hommat käyntiin, en voisi olla tyytyväisempi. Sain hommat käyntiin. Minulla on nyt selkeä oma projekti, jonka eteenpäin vieminen johtuu minusta. Loistavaa. Hyvä mieli ajanjaksosta jäi myös siksi, että ehdin käytännössä joka päivä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viedä ja hakea lapset koulusta. Kukaan ei ole nyrpistänyt nenäänsä, vaikka en ole saapunut pakolliseen aamumeetinkiin. Osallistuin kuitenkin kaikkeen muuhun, kuten keskipäivän kokoukseen, aivohalvausryhmän kokouksiin sekä tiistai-iltapäivän klinikkaan. Olin koko ajan myös varalla, mikäli joku osastoilla olisi tarvinnut paikkaajaa. Ei tarvinnut.
Nyt vaihe on ohi. Harmi. Täytyypi tehdä vähintään yksi tälläinen ensi vuonnakin. Teki niin hyvää meidän perheellemme.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
American Tooth
Perheessämme on nyt ensimmäinen valkoinen, aitoamerikkalainen muovihammas. Iso-O oli valmistautunut tilanteeseen ottamalla mukaansa yhden pehmoeläimen, jonka hän kaivoi repustaan, kun kävin hänet hakemasta. Söpöä! Jännittyneesti pälpättävä tyttönen lähti mukaani koulusta, josta hammaslääkäripaikkaan oli matkaa vain muutaman minuutin kävely. Flawless Dental on aivan Newtonin keskustassa oleva muutaman hammaslääkärin toimisto, jonka löysin Cigna-vakuutusyhtiön sivuilta viikonloppuna hammasmurtumien jo tapahduttua. Minuakin jännitti, eikä vähiten sen johdosta, etten yhtään tiennyt, minkälaiseen loppulaskuun päädymme.
Meillä on työpaikkani puolesta erittäin perustason hammasvakuutus, jonka kattavuudesta minulla ei ollut aavistusta. Onhan minulla toki vakuutuspaperit olleet käytössäni, mutta niiden tulkitseminen on hankalaa. Vastaanottovirkailija selitti minulle hienosti. Meidän vakuutuksemme on kuulemma keskimääräistä parempi. Saamme kaikki viisi vuosittain kaksi tarkastusta/henkilö sekä kaiken perustason ennakoivan hoidon 100% korvattuna. Hintaa alkaa kertyä sitten, kun jotain pitää tehdä, kuten korjata murtuneita hampaita. Niiden korvaus on 50%. Koska Iso-O:n hampaista vain yksi korjattiin, maksoin siitä 149 dollaria, vakuutusyhtiö huolehtii lopusta. Jatkolaskua tulee varmasti ensi viikolla, kun mahdollisesti ainakin toinen käsitellään. Olin silti positiivisesti yllättynyt. Pelkäsin nelinumeroisia summia. Oikomishoito, joka tulee todennäköisesti kyseeseen kaikkien kolmen kohdalla, ainakin, mikäli täällaolomme pitkittyy, vaatii erityisen vakuutuksen. Sellaisen perheet yleensä ottavat sinä vuonna (niinä vuosina), kun oikomista suunnitellaan.
Hammaslääkäri antoi Iso-O:n pahiten murtuneelle ja nyt paikatulle hampaalle 50% selviämismahdollisuuden. Meidän tulee nyt tarkkailla niiden tummumista. Mikäli tummuvat, sitten tulee isommat korjaukset kyseeseen. Asiaa tarkkaillaan sekä meidän että hammashoitolan toimesta, ensimmäisen kerran jo ensi viikolla, kun menemme kaikki T:a lukuunottamatta tarkastukseen.
Meillä on työpaikkani puolesta erittäin perustason hammasvakuutus, jonka kattavuudesta minulla ei ollut aavistusta. Onhan minulla toki vakuutuspaperit olleet käytössäni, mutta niiden tulkitseminen on hankalaa. Vastaanottovirkailija selitti minulle hienosti. Meidän vakuutuksemme on kuulemma keskimääräistä parempi. Saamme kaikki viisi vuosittain kaksi tarkastusta/henkilö sekä kaiken perustason ennakoivan hoidon 100% korvattuna. Hintaa alkaa kertyä sitten, kun jotain pitää tehdä, kuten korjata murtuneita hampaita. Niiden korvaus on 50%. Koska Iso-O:n hampaista vain yksi korjattiin, maksoin siitä 149 dollaria, vakuutusyhtiö huolehtii lopusta. Jatkolaskua tulee varmasti ensi viikolla, kun mahdollisesti ainakin toinen käsitellään. Olin silti positiivisesti yllättynyt. Pelkäsin nelinumeroisia summia. Oikomishoito, joka tulee todennäköisesti kyseeseen kaikkien kolmen kohdalla, ainakin, mikäli täällaolomme pitkittyy, vaatii erityisen vakuutuksen. Sellaisen perheet yleensä ottavat sinä vuonna (niinä vuosina), kun oikomista suunnitellaan.
Hammaslääkäri antoi Iso-O:n pahiten murtuneelle ja nyt paikatulle hampaalle 50% selviämismahdollisuuden. Meidän tulee nyt tarkkailla niiden tummumista. Mikäli tummuvat, sitten tulee isommat korjaukset kyseeseen. Asiaa tarkkaillaan sekä meidän että hammashoitolan toimesta, ensimmäisen kerran jo ensi viikolla, kun menemme kaikki T:a lukuunottamatta tarkastukseen.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Syntymäpäivät ja hammasasioita
Talviloma oli ja meni, mutta talvi senkun jatkuu. Sen kunniaksi veimme kaikki patjamme ja peittomme ulos, ja nukuin paremmin kuin pitkään aikaan lämpöiseen makuupussiini kääriytyneenä. Eikä unen kanssa ole ollut vaikeuksia myöhemminkään, kun ilma makuuhuoneessa on ollut raikkaampi pölypunkkien hävitessä pakkaskeleihin.
Kirjoitan tätä uudella tietokoneellani, joka saapui näppärästi kotiintuotuna ja vain parani T:n vietyä sen BC:lle uusien ohjelmien asentamista varten. Tietokone on elämäni ensimmäinen ihan omani, ja toimi samalla syntymäpäivälahjanani, kun perjantaina siirryin keski-ikäisten kastiin, ainakin jonkin määritelmän mukaan.
Syntymäpäiväni alkoi yllätyslaululla, mutta jatkui vasta seuraavana päivänä, kun päivä sattui olemaan normaali työ-ja koulupäivä. Mutta seuraava päivä korvasi kyllä viiveen. Aamulla minut herätettiin valmiiseen aamupalapöytään, joka sisälsi uunituoreita patonkeja, keitettyjä kananmunia, paistettuja tomaatteja ja pekonia, salaattia, omenamehua ja tummapaahtoista kahvia. Paikallani olivat Iso-O:n ja Pikku-O:n tekemät kortit sekä kaikenlaista pikkusälää heidän ja E:n laatikoista lahjoikseni naamioituina. Aamupalan jälkeen yritin moneen otteeseen päästä keittiöön siivoamaan ja valmistelemaan kakkupohjan leipomista, mutta T ajoi minut pois monenlaisilla verukkeilla. Hämmennykseni hälveni vasta, kun Pikku-O totesi suureen ääneen:"They are here!" Meille saapui yllätysvieraita! Ihana ystäväperheemme muutaman mailin päästä saapui mukanaan pullo poksahtavaa sekä laatikollinen leivonnaisia. T oli lisäksi varannut lasten poksahtavan, jäätelöä, keksejä ja ladannut kahvipannun valmiiksi. Jäi tosi hyvä mieli.
Juhlahetken jälkeen Iso-O lähti intoa puhkuen kaverinsa kanssa luistelemaan. Kaikki meni oikein hyvin aivan loppua lukuunottamatta. Kotiin saapui poski turvonneena oleva, itkuinen tyttö, jonka kolme pysyvää hammasta oli murtunut. Aika nopeasti piti ryhtyä selvittämään, miten tästä eteenpäin. Ensin kaivoin hammasvakuutuskorttimme esiin. Meillä on jonkinlainen hyvin perustavaa laatua oleva vakuutus, jonka kattavuuden tulemme lähiaikoina konkreettisesti selvittämään. Soitin vakuutusyhtiön sivuilta löytämääni numeroon, ja keskustelin päivystävän hammaslääkärin kanssa. Hänen - ja kummitäti-A:n - ohjeiden mukaisesti menemme huomenna, arkena, tilannearvioon. Kipua ei juurikaan ole ollut, ja yön yli nukkumisen jälkeen matami on jälleen ollut oma, touhukas itsensä. Iso-O:n kaverit ovat olleet ihanan myötäeläviä. Toinen soitti, ja toinen tuli yllätyskäynnille tänään kantaen mukanaan 6 pehmoeläimen pakkausta. Harmittaa silti valtavasti, että tälläinen(kin) vahinko piti matamille sattua.
Kaksi lomanjälkeistä viikkoa ovat sujuneet melko mukavasti, kun olen ollut ns. tutkimusvapaalla, ja siten päiväni ovat olleet huomattavasti perheystävällisemmän mittaisia. Olen pystynyt sekä viemään että hakemaan lapset lähes joka päivä. Hyvän tilanteen pitäisi vielä jatkua tulevan viikon ajan, sitten on jälleen yövuorojen aika. Viikkoihin on mahtunut monenlaista tunnelmaa. Koulumatkoilla on kuunneltu purkkapoppia, laulettu ja tanssahdeltu sen tahdissa sekä kuunneltu nälkäisen Iso-O:n vahvoja tunteita erityisesti Pikku-O:ta kohtaan. Tunteet kuumenivat molemmilla, mutta helpottuivat, kun he tekivät diilin:" I do not say you are a jerk, and you do not annoy me". E ja Iso-O kävivät kaksi viimeistä reissua Nashoballa, jossa Iso-O lopulta otettiin parhaimpaan ryhmään.
T:lla on ollut Boston Collegen tauko, joka alkoi 60 esseen saapumisella tarkastettavaksi. Sen lisäksi Mount Idassa oli Mid-Term Exam, jonka johdosta "loma"viikolle tuli lisäksi parikymmentä korjattavaa koepaperia. Jipii! Eipä ole ollut tekemisestä puutetta. Nyt Boston Collegen tauko on ohi, mutta onneksi Mount Ida antaa pientä hengähdystaukoa tulevan viikon aikana. Viikolle tosin on tiedossa jälleen jonkinsortin seminaari, jonka järjestäjänä toimii yksi hänen hyvistä ystävistään.
Kirjoitan tätä uudella tietokoneellani, joka saapui näppärästi kotiintuotuna ja vain parani T:n vietyä sen BC:lle uusien ohjelmien asentamista varten. Tietokone on elämäni ensimmäinen ihan omani, ja toimi samalla syntymäpäivälahjanani, kun perjantaina siirryin keski-ikäisten kastiin, ainakin jonkin määritelmän mukaan.
Syntymäpäiväni alkoi yllätyslaululla, mutta jatkui vasta seuraavana päivänä, kun päivä sattui olemaan normaali työ-ja koulupäivä. Mutta seuraava päivä korvasi kyllä viiveen. Aamulla minut herätettiin valmiiseen aamupalapöytään, joka sisälsi uunituoreita patonkeja, keitettyjä kananmunia, paistettuja tomaatteja ja pekonia, salaattia, omenamehua ja tummapaahtoista kahvia. Paikallani olivat Iso-O:n ja Pikku-O:n tekemät kortit sekä kaikenlaista pikkusälää heidän ja E:n laatikoista lahjoikseni naamioituina. Aamupalan jälkeen yritin moneen otteeseen päästä keittiöön siivoamaan ja valmistelemaan kakkupohjan leipomista, mutta T ajoi minut pois monenlaisilla verukkeilla. Hämmennykseni hälveni vasta, kun Pikku-O totesi suureen ääneen:"They are here!" Meille saapui yllätysvieraita! Ihana ystäväperheemme muutaman mailin päästä saapui mukanaan pullo poksahtavaa sekä laatikollinen leivonnaisia. T oli lisäksi varannut lasten poksahtavan, jäätelöä, keksejä ja ladannut kahvipannun valmiiksi. Jäi tosi hyvä mieli.
Juhlahetken jälkeen Iso-O lähti intoa puhkuen kaverinsa kanssa luistelemaan. Kaikki meni oikein hyvin aivan loppua lukuunottamatta. Kotiin saapui poski turvonneena oleva, itkuinen tyttö, jonka kolme pysyvää hammasta oli murtunut. Aika nopeasti piti ryhtyä selvittämään, miten tästä eteenpäin. Ensin kaivoin hammasvakuutuskorttimme esiin. Meillä on jonkinlainen hyvin perustavaa laatua oleva vakuutus, jonka kattavuuden tulemme lähiaikoina konkreettisesti selvittämään. Soitin vakuutusyhtiön sivuilta löytämääni numeroon, ja keskustelin päivystävän hammaslääkärin kanssa. Hänen - ja kummitäti-A:n - ohjeiden mukaisesti menemme huomenna, arkena, tilannearvioon. Kipua ei juurikaan ole ollut, ja yön yli nukkumisen jälkeen matami on jälleen ollut oma, touhukas itsensä. Iso-O:n kaverit ovat olleet ihanan myötäeläviä. Toinen soitti, ja toinen tuli yllätyskäynnille tänään kantaen mukanaan 6 pehmoeläimen pakkausta. Harmittaa silti valtavasti, että tälläinen(kin) vahinko piti matamille sattua.
Kaksi lomanjälkeistä viikkoa ovat sujuneet melko mukavasti, kun olen ollut ns. tutkimusvapaalla, ja siten päiväni ovat olleet huomattavasti perheystävällisemmän mittaisia. Olen pystynyt sekä viemään että hakemaan lapset lähes joka päivä. Hyvän tilanteen pitäisi vielä jatkua tulevan viikon ajan, sitten on jälleen yövuorojen aika. Viikkoihin on mahtunut monenlaista tunnelmaa. Koulumatkoilla on kuunneltu purkkapoppia, laulettu ja tanssahdeltu sen tahdissa sekä kuunneltu nälkäisen Iso-O:n vahvoja tunteita erityisesti Pikku-O:ta kohtaan. Tunteet kuumenivat molemmilla, mutta helpottuivat, kun he tekivät diilin:" I do not say you are a jerk, and you do not annoy me". E ja Iso-O kävivät kaksi viimeistä reissua Nashoballa, jossa Iso-O lopulta otettiin parhaimpaan ryhmään.
T:lla on ollut Boston Collegen tauko, joka alkoi 60 esseen saapumisella tarkastettavaksi. Sen lisäksi Mount Idassa oli Mid-Term Exam, jonka johdosta "loma"viikolle tuli lisäksi parikymmentä korjattavaa koepaperia. Jipii! Eipä ole ollut tekemisestä puutetta. Nyt Boston Collegen tauko on ohi, mutta onneksi Mount Ida antaa pientä hengähdystaukoa tulevan viikon aikana. Viikolle tosin on tiedossa jälleen jonkinsortin seminaari, jonka järjestäjänä toimii yksi hänen hyvistä ystävistään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)