sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Yoskus kirjoitamasa, yoskus palelemasa

Pikku-O alkoi yskiä keskiviikkona ja nosti kuumeenkin. Niinpä T:lla oli seuralainen torstaina väitöskirjansa viimeisen luvun viimeisiä virkkeitä kirjoittaessaan. Mutta Angry Bird-tunnarin soidessa viereisessä huoneessa valmista vain tuli - ensimmäinen läpikirjoitusversio on todellisuutta. Jihuu. Ohjaajan ilmoittama ehdoton maksimisivumäärä (300) on ylitetty noin 150:llä, mutta minkäs sille mahtaa, jos sanottavaa on paljon. Niinkuin joillain aina tuntuu olevan. Matkaa viimeiseen versioon on vielä, mutta yksi etappi on saavutettu.

Arkiviikko oli lapsille ja T:lle neljän päivän mittainen Martin Luther King Jr-päivän vuoksi. Patriotsin sunnuntainen häviö vei hieman pohjaa ensi viikonlopun Super Bowl-innostukselta, mutta arkielämään sillä oli kovin vähäinen vaikutus. Ihmisten kiinnostus on kääntynyt voivottelemaan kylmiä kelejä. Ihan on nollassa Fahrenheitissa käynyt (-18*C), mikä tietenkin tuntuu kylmältä, jos ei osaa pukeutua lämpöisesti.

Itselleni työviikko oli seitsemän päivää pitkä. Ihmeen hyvin sitä venyy vaikka mihin, kun on pakko. Aktiivitunteja kasautui 86.5, mutta hyvän tiimimme johdosta työnteko on tuntunut mukavalta. Tunnin ajomatka suuntaansa on aamuisin ok, mutta iltapimeällä se kyllä harmittaa. Mutta samahan se on aina ollut, niin Oulussa kuin Martinos Centerillä ollessani - aamulla kepeästi, illalla tahmeasti. Kai sitä vain olisi niin paljon mukavampi jo olla kotona kuin tuhlata aikaa tuttuakin tutummalla matkalla.

Putken jälkeen vapaapäivä kotona virkisti kummasti. American Pancakes-aamupala, koko perheen ulkoilureissu Cold Spring Park:iin sekä lasten äidinkielen parannusprojektin käynnistäminen sai mielen iloiseksi. Lisääntyvästi olen alkanut huolehtia lasten heikkenevästä kyvystä ilmaista itseään omalla äidinkielellään, ja nyt viimein aloin tehdä asialle jotain. Joka viikko E ja Iso-O saavat aiheen, josta kirjoittaa. Iso-O:n ensimmäinen aihe oli Isokoira (rakkain pehmoeläin) ja E:n Papan mökki. Kaksoiskonsonantit ja -vokaalit puuttuivat, ja J-kirjaimen tilalla oli Y ("yoskus"). Harjoittelulle on tarvetta.

2 kommenttia:

  1. Hyvä J ja lapset, tästä suomenkielen projektista, ei varmasti mene hukkaan. Ja jos saa noin mieluisat aiheetkin, mekin hyvin tiedämme kuka on Isokoira :) Meillä kielen oppiminen on siinä vaiheessa, että C sanoo tietyt värit englanniksi puheensa joukossa ja se tuntuu meistä vain hauskalta, kun näin lyhyellä komennuksella ei ole oikeasti pelkoa "sinisen" tai "mustan" unohtamisesta. Terkkuja!

    VastaaPoista
  2. Yritän panostaa mieluisiin aiheisiin, jotta kirjoittaminen pysyisi positiivisena juttuna. On hassua huomata omista lapsistaan, miten heiltä on kadonnut intuitio siitä, miten omaa äidinkieltä kirjoitetaan. Suomenhan pitäisi olla helppoa - jokainen kirjain äännetään ja aina samalla tavalla. Vaan ei tunnu olevan. Terveiset C:lle pikkuserkuilta!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.