Lumimyrsky Juno pysäytti liikenteen 24 tunniksi keskiyön ma 26.1. ja ti 27.1. välisenä aikana Massachusettsissa (kuvernöörin määräyksellä ajokielto kaikille paitsi hälytysajoneuvoille sakon ja/tai vankeusrangaistuksen uhalla) ja suunnilleen samaksi ajaksi muissa myrskyn alle jääneissä osavaltioissa. Koulut olivat kiinni tiistain ja keskiviikon, kaikki viralliset liikkeet, virastot ym. tiistain, eikä Bostoniin ollut asiaa millään menopelillä koko tiistain aikana. Lumimäärät vaihtelivat 2 ja 3 jalan välillä (24-36 tuumaa eli 61-91cm). Onhan se paljon mihin tahansa kerralla. Worcesterissa itse asiassa satoi enemmän lunta kuin kertaakaan aiemmin. Kun Suomessa nauretaan elämän pysähtymiselle Yhdysvalloissa lumisateen sattuessa on hyvä pysähtyä miettimään, miten erilainen Suomen lumimyrsky on. En ole Suomessa kertaakaan nähnyt vuorokauden aikana satanutta koko talven lumikertymää. Olisi siinä tekemistä kunnon aura-autoille Suomessakin. Ja täällä ei ole kunnon aura-autoja. Ainakaan Newtonin käytössä.
Varauduimme myrskyyn kauppareissulla sekä veden varastoimisella. Sähkölaitteet latasimme täyteen latinkiin, mutta generaattoria emme sentään hankkineet. Eikä sille olisi ollut tarvettakaan. Onneksi. Sähköt toimivat moitteettomasti koko myrskyn ajan, eikä vedestäkään ollut pulaa. Viranomaiset varautuivat 200.000-400.000 sähkökatkoon, mutta viralliset lukemat jäivät muutamaan kymmeneen tuhanteen.
Myrskyn vielä moukaroidessa seutuamme aloitimme lumityöt. Koko viiden hengen porukallamme meni lähes neljä tuntia kolata ja lapioida pihatiemme puhtaaksi. Ja kyseessä kuitenkin oli puuterilumi, eikä mikään raskas nuoska. Muutama tunti myöhemmin teimme saman puolessa tunnissa sekä T vielä illalla 15 minuutissa. Lumisateen jo loputtua keskiviikkona meni viimeistelyyn enää puolisen tuntia. Päivä onkin ollut kaunis ja aurinkoinen. Juuri sellainen kuin se lumimyrskyn jälkeen tyypillisesti on.
Nyt meillä sitten on sitä lunta, jota jo ehdittiin hieman kaipailla. T lähti katsastamaan tilanteen Bostonin 'Laajavuoreen' Blue Hills:iin. Harmi, että ensimmäinen lumiviikonloppumme sujuu T:lla nenä kiinni tietokoneruudussa; 60 esseetä saapuu jälleen korjattavaksi. Me muut taidamme ottaa pulkat mukaamme ja suunnata koulun mäelle laskemaan. Ellemme sitten tempaise ja tee jotakin räväkkää. Minun persoonallisuudellani tosin taitaapi jäädä räväyttämättä.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
maanantai 26. tammikuuta 2015
Ennen lumimyrskyä
Juuri ennen lumimyrskyn alkua olemme jatkaneet normaalia arkielämäämme. Bensa on jatkanut laskuaan ja viimeisin tankkaukseni hinta oli 1.99 dollaria gallonalta. Tasan kaksi dollaria gallonalta vähemmän kuin pahimmillaan pari vuotta sitten. Euro romahti oikein kunnolla alimmilleen yli 12 vuoteen. Yhdysvaltain uusi senaatti ja kongressi aloittivat työnsä; nyt molemmat republikaanivoittoisina, mikä tuonee kaikenlaista 'kiintoisaa' keskustelua julkisuuteen. Obama piti kuudennen "State of the Union"-puheensa, joka oli monien mielestä hänen parhaansa koskaan. Olin samaa mieltä jo ennen kuin kuulin viralliset kommentit. Kammottava paikallisuutinen kuultiin bostonilaisesta sairaalasta, jossa tyytymätön potilas ampui lääkärin (Michael Davidson) ja sitten itsensä.
Kävin E:n opettaja-vanhempitapaamisessa. Vanhemmat saivat valita opettajaparin useasta vaihtoehdosta. Valitsin matematiikanopettajan, joka on E:n 'Homebase'-opettaja sekä Social Studies-opettajan. Ei heillä ollut mitään huolestuttavaa sanottavaa. Ainoa negatiivinen asia on E:n malttamattomuus odottaa hitaampien kavereiden vastausvuoroa. Tämä sama malttamattomuus tietysti näkyy kotonakin. Koko ajan pitää olla äänessä ja mahdollisimman 'vitsikäs' teinikomedioiden tyyliin. Maantiedossa, joka on osa Social Studies:ia, E voitti Geography Bee:n ja etenee nyt koulun sisäiseen kisaan. T toi Boston Collegelta muutaman kirjan, joita maanlaajuiseen kisaan etenevät ovat käyttäneet. Emme todellakaan yritä saada häntä opiskelemaan detaljeja kilpailua varten, vaan lähinnä saamaan kuvan siitä, mitä on odotettavissa. Oheisen linkin takaa löytyy esimerkkikysymyksiä. E:n sijaan kirjoista ovat erityisen innoissaan olleet Iso-O ja Pikku-O. E itse suhtautuu asiaan varsin lakonisesti.
Iso-O on aktiivisesti treenaamassa Yhdysvaltain osavaltioiden pääkaupunkeja. Aktiivisesti hän myös harmittelee omaa ranskakerhoaan, minkä ymmärrän hyvin. Kerho on tarkoitettu K-3.luokkalaisille ja kun mukana on muutama 5-vuotias ei ole ihme, että taso on aika eri kuin mihin lähes 10-vuotias olisi halukas. Vapaa-ajalle vapaaehtoiseksi pakoksi muodostunut Destination Imagination vie kaksi päivää viikossa aina maaliskuun puoliväliin saakka, jolloin on Massachusettsin laajuinen loppukilpailu. Onneksi Iso-O tykkää. Silloin ei ole väliä, vaikka äitiä moinen sitovuus harmittaakin. Kilpailu on Worcesterissa, työkaupungissani. Vaikka satun itse olemaan kaupungissa samaan aikaan, on minua kielletty saapumasta paikalle. Höh.
Pikku-O valmistautui Martin Luther King-päivään antaumuksella kertoen tunteikkaasti kuinka epätasa-arvoista Yhdysvalloissa aiemmin oli. Hmm. Hän on mukavasti oppinut lukemaan ja harjoittelee itselleen vaikeita matematiikkatehtaviä. Opettajan kommentit ovat vaihdellet "Good job"-merkinnästä "Finish your work"-toteamukseen, kun aina ei muistu mieleen tehdä ihan kaikkea. Ensimmäinen Superstar irtosi matematiikasta:
"Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Pikku-O for Outstanding Achievement in math. Pikku-O is able to add combinations of pennies, nickels, dimes and quarters, and has done a great job of using various strategies to solve story problems".
Tammikuiset viikonloput vietimme lähinnä kodin lähistöllä, mutta kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa laskettelemassa, vaikka ennen juuri parhaillaan käynnissä olevaa lumimyrskyä lumitilanteemme onkin ollut varsin surkea. Pikku-O oli alkuun varovainen, mutta lisäsi vauhtiaan jo kolmannen laskun aikaan, mikä on nopeammin kuin aiempina vuosina. Kotiin ajaessa häntä kovasti nauratti vuoren nimi. Jos sen jakaa tavuihin, hihityttää viimeisen tavun kohdalla joka kerta: "Sun-a-pee".
Massachusetts valmistautuu parhaillaan yhdessä Pennsylvanian, koko New Englannin alueen ja New Yorkin kanssa yhteen historian pahimmista lumimyrskyistä. Ajokielto astuu voimaan keskiyöllä. Koulut ovat ainakin huomenna suljettuja. Minäkin pääsen viettämään lumipäivää; UMASS:n poliklinikat, ei-akuutit leikkaukset ja toimenpiteet on peruttu. En ole harmistunut.
Kävin E:n opettaja-vanhempitapaamisessa. Vanhemmat saivat valita opettajaparin useasta vaihtoehdosta. Valitsin matematiikanopettajan, joka on E:n 'Homebase'-opettaja sekä Social Studies-opettajan. Ei heillä ollut mitään huolestuttavaa sanottavaa. Ainoa negatiivinen asia on E:n malttamattomuus odottaa hitaampien kavereiden vastausvuoroa. Tämä sama malttamattomuus tietysti näkyy kotonakin. Koko ajan pitää olla äänessä ja mahdollisimman 'vitsikäs' teinikomedioiden tyyliin. Maantiedossa, joka on osa Social Studies:ia, E voitti Geography Bee:n ja etenee nyt koulun sisäiseen kisaan. T toi Boston Collegelta muutaman kirjan, joita maanlaajuiseen kisaan etenevät ovat käyttäneet. Emme todellakaan yritä saada häntä opiskelemaan detaljeja kilpailua varten, vaan lähinnä saamaan kuvan siitä, mitä on odotettavissa. Oheisen linkin takaa löytyy esimerkkikysymyksiä. E:n sijaan kirjoista ovat erityisen innoissaan olleet Iso-O ja Pikku-O. E itse suhtautuu asiaan varsin lakonisesti.
Iso-O on aktiivisesti treenaamassa Yhdysvaltain osavaltioiden pääkaupunkeja. Aktiivisesti hän myös harmittelee omaa ranskakerhoaan, minkä ymmärrän hyvin. Kerho on tarkoitettu K-3.luokkalaisille ja kun mukana on muutama 5-vuotias ei ole ihme, että taso on aika eri kuin mihin lähes 10-vuotias olisi halukas. Vapaa-ajalle vapaaehtoiseksi pakoksi muodostunut Destination Imagination vie kaksi päivää viikossa aina maaliskuun puoliväliin saakka, jolloin on Massachusettsin laajuinen loppukilpailu. Onneksi Iso-O tykkää. Silloin ei ole väliä, vaikka äitiä moinen sitovuus harmittaakin. Kilpailu on Worcesterissa, työkaupungissani. Vaikka satun itse olemaan kaupungissa samaan aikaan, on minua kielletty saapumasta paikalle. Höh.
Pikku-O valmistautui Martin Luther King-päivään antaumuksella kertoen tunteikkaasti kuinka epätasa-arvoista Yhdysvalloissa aiemmin oli. Hmm. Hän on mukavasti oppinut lukemaan ja harjoittelee itselleen vaikeita matematiikkatehtaviä. Opettajan kommentit ovat vaihdellet "Good job"-merkinnästä "Finish your work"-toteamukseen, kun aina ei muistu mieleen tehdä ihan kaikkea. Ensimmäinen Superstar irtosi matematiikasta:
"Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Pikku-O for Outstanding Achievement in math. Pikku-O is able to add combinations of pennies, nickels, dimes and quarters, and has done a great job of using various strategies to solve story problems".
Tammikuiset viikonloput vietimme lähinnä kodin lähistöllä, mutta kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa laskettelemassa, vaikka ennen juuri parhaillaan käynnissä olevaa lumimyrskyä lumitilanteemme onkin ollut varsin surkea. Pikku-O oli alkuun varovainen, mutta lisäsi vauhtiaan jo kolmannen laskun aikaan, mikä on nopeammin kuin aiempina vuosina. Kotiin ajaessa häntä kovasti nauratti vuoren nimi. Jos sen jakaa tavuihin, hihityttää viimeisen tavun kohdalla joka kerta: "Sun-a-pee".
Massachusetts valmistautuu parhaillaan yhdessä Pennsylvanian, koko New Englannin alueen ja New Yorkin kanssa yhteen historian pahimmista lumimyrskyistä. Ajokielto astuu voimaan keskiyöllä. Koulut ovat ainakin huomenna suljettuja. Minäkin pääsen viettämään lumipäivää; UMASS:n poliklinikat, ei-akuutit leikkaukset ja toimenpiteet on peruttu. En ole harmistunut.
tiistai 13. tammikuuta 2015
Joulu on ohi
Viimeisen päivityksen jälkeen kävimme kuin kävimmekin China Town:issa ja yhdessä sen autenttisista ravintoloista (Hei La Moon), vaikka keli olikin karmea. Satoi jäätävää vettä ja oli muutenkin harmaata. Iso-O:lla oli hyvä asenne; hän maistoi ennakkoluulottomasti kaikkea, mitä eteen tuotiin. Pojat söivät lähinnä riisiä. Siihen se lasten jouloma sitten päättyi.
Kurjan kelin jälkeen lämpötilat muuttuivat tosi kylmiksi. Eräänä yönä meni jopa miinus Fahrenheiteille. Veimme kaikki vähänkin pehmeät nukkumiseen (patjat, peitot, pehmoeläimet) tai istumiseen (sohvatyynyt) liittyvät systeemit ulos. Taas oli naapureilla ihmettelemistä. Emme ole nähneet kenenkään tekevän samaa. Kertaakaan.
Kylmistä keleistä huolimatta Iso-O:n laskureissut (Nashoba) alkoivat. Hänet sijoitettiin parhaimpaan ryhmään, jossa on hänen lisäkseen 8 poikaa ja miesopettaja. Jälleen naama hieman nyrpistyi, mutta onhan hänellä hyvää kokemusta poikien kanssa toimimisesta syntymästään saakka, joten eiköhän se hyvin mene.
E on lisääntyvästi näprännyt uutta puhelintaan ja T:n aktiivisuudesta johtuen päädyimme käyttöä hieman rajoittamaan ennenkuin asia lähtee käsistä. Samalla tulivat nettirajoitukset tietokoneilla päivitettyä. Emme toki halua olla mitään poliiseja, mutta on hyvä, ettei 'ruutuaika' kasva entisestään. Nyt öisin klo 20-7 ei puhelimenta pysty viihdekäyttämään ollenkaan, ja muutenkin päivittäinen näpertäminen on rajoitettu tuntiin. Minkäänlaista kritiikkiä ei ole kuulunut; tunti ainakin toistaiseksi on enemmän kuin tarpeeksi.
Vanha kahvinkeittimemme sanoi sopimuksensa irti varoittamatta. Onneksemme meillä oli pieni varakeitin, jolla parin aamun kahvit saatiin keitettyä ennenkuin uusi saapui. Olemme tässäkin suhteessa hieman valtavirrasta poikkeavia. Kahvi yleensä ostetaan aamuisin töihin mennessä valmiiksi keitettynä.
Boston valittiin Yhdysvaltain edustajaksi 2024 kesäolympialaiskaupungiksi. Lopullinen valinta tapahtuu 2017, joten ihan vielä asia ei ole loppuun lyöty - varsinkin, kun maailmalla on tarjolla aika moni muukin hyvä kaupunki tähän tehtävään. Uutisen julkistamispäivänä Massachusettsin uusi kuvernoori aloitti töissään ja joutui heti kommentoimaan Bostonin valintaa. Edellisen kuvernöörin, Deval Patrick:n viimeinen päivä oli 7.1.2015, Charlie Bakerin ensimmäinen 8.1.2015. Demokraattiosavaltio sai republikaanijohtajan. Samaan aikaan Ranskassa tapahtui terrori-isku Charlie Hebdo-lehteen. Yhdysvalloissa paheksuttiin presidentin ja varapresidentin poissaoloa Pariisissa myöhemmin järjestetystä rauhanmarssista. Valkoinen talo pahoitteli virhettään.
Viileä viikonloppu sujui pääosin kotona. Pojat yllättivät sosiaalisuudellaan ja kävivät kumpikin kavereidensa luona hengailemassa. T kävi auttamassa kirkolla ison kuusen uloskantamisessa. Sama tapahtui meilläkin. Joulukoristeet purettiin pois ja kuusi vietiin ulos odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaan. Joulu on ohi.
Kurjan kelin jälkeen lämpötilat muuttuivat tosi kylmiksi. Eräänä yönä meni jopa miinus Fahrenheiteille. Veimme kaikki vähänkin pehmeät nukkumiseen (patjat, peitot, pehmoeläimet) tai istumiseen (sohvatyynyt) liittyvät systeemit ulos. Taas oli naapureilla ihmettelemistä. Emme ole nähneet kenenkään tekevän samaa. Kertaakaan.
Kylmistä keleistä huolimatta Iso-O:n laskureissut (Nashoba) alkoivat. Hänet sijoitettiin parhaimpaan ryhmään, jossa on hänen lisäkseen 8 poikaa ja miesopettaja. Jälleen naama hieman nyrpistyi, mutta onhan hänellä hyvää kokemusta poikien kanssa toimimisesta syntymästään saakka, joten eiköhän se hyvin mene.
E on lisääntyvästi näprännyt uutta puhelintaan ja T:n aktiivisuudesta johtuen päädyimme käyttöä hieman rajoittamaan ennenkuin asia lähtee käsistä. Samalla tulivat nettirajoitukset tietokoneilla päivitettyä. Emme toki halua olla mitään poliiseja, mutta on hyvä, ettei 'ruutuaika' kasva entisestään. Nyt öisin klo 20-7 ei puhelimenta pysty viihdekäyttämään ollenkaan, ja muutenkin päivittäinen näpertäminen on rajoitettu tuntiin. Minkäänlaista kritiikkiä ei ole kuulunut; tunti ainakin toistaiseksi on enemmän kuin tarpeeksi.
Vanha kahvinkeittimemme sanoi sopimuksensa irti varoittamatta. Onneksemme meillä oli pieni varakeitin, jolla parin aamun kahvit saatiin keitettyä ennenkuin uusi saapui. Olemme tässäkin suhteessa hieman valtavirrasta poikkeavia. Kahvi yleensä ostetaan aamuisin töihin mennessä valmiiksi keitettynä.
Boston valittiin Yhdysvaltain edustajaksi 2024 kesäolympialaiskaupungiksi. Lopullinen valinta tapahtuu 2017, joten ihan vielä asia ei ole loppuun lyöty - varsinkin, kun maailmalla on tarjolla aika moni muukin hyvä kaupunki tähän tehtävään. Uutisen julkistamispäivänä Massachusettsin uusi kuvernoori aloitti töissään ja joutui heti kommentoimaan Bostonin valintaa. Edellisen kuvernöörin, Deval Patrick:n viimeinen päivä oli 7.1.2015, Charlie Bakerin ensimmäinen 8.1.2015. Demokraattiosavaltio sai republikaanijohtajan. Samaan aikaan Ranskassa tapahtui terrori-isku Charlie Hebdo-lehteen. Yhdysvalloissa paheksuttiin presidentin ja varapresidentin poissaoloa Pariisissa myöhemmin järjestetystä rauhanmarssista. Valkoinen talo pahoitteli virhettään.
Viileä viikonloppu sujui pääosin kotona. Pojat yllättivät sosiaalisuudellaan ja kävivät kumpikin kavereidensa luona hengailemassa. T kävi auttamassa kirkolla ison kuusen uloskantamisessa. Sama tapahtui meilläkin. Joulukoristeet purettiin pois ja kuusi vietiin ulos odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaan. Joulu on ohi.
Neurologia (PGY 3): Osastoseniorina
Tämän neliviikkoisjakson olin koko ajan samassa roolissa. Ensimmäistä kertaa koko seniorivuoteni aikana! Koska aiempien suunnitelmien vastaisesti me seniorit emme tule tekemään yhtään jaksoa konsultaatiotiimissä (saimme jakson vapaavalintaiseksi, sillä olemme joutuneet joustamaan vuoden aikana niin paljon - pienimuotoinen vastaantulo ohjelman puolelta), hätääntyivät viimeisen vuoden erikoistujat ja halusivat itselleen kaverin junioreista. Tämä taas aiheutti sen, että osastopalvelu menetti yhden juniorin. Omaksi onnekseni psykiatrian erikoistumisohjelma tarjosi vielä kaksi interniä avuksemme, minkä vuoksi sain pääosin pitää roolini seniorina ilman omia potilaita. Pääosin, sillä joulusta ja uudesta vuodesta johtuen aikatauluissa oli hieman muutoksia, ja olin pari päivää ilman psykiatriaohjelman tarjoamaa apua.
Ensimmäisen viikon juniorina oli joulukuun alussa aloittanut jordanialainen Anas. Olin henkisesti varautunut auttamaan häntä lähes kaikessa. Vaan hänpä yllätti positiivisesti ja oli heti kartalla. Hänen lisäkseen sain aktiivisen psykiatrian internin Kathrynin, jolla oli lyhytaikainen asioita hieman mutkistanut suhde yhteen senioreistamme, sekä todella epävarman Janetten. Erikoislääkäreinä olivat hassu MD PhD, lihastautispesialisti Hayward, intialainen kaikkeen tyytymäton Garg, sekä miellyttävä ohjelmajohtajamme Salameh. Kiinnostavin potilaamme oli melko äkillisesti nielemiskykynsä menettänyt mies, jonka ensin epäilimme sairastavan geneettistä, Quebecin ranskalaisia muita enemmän vaivaavaa lihastautia (Oculopharyngeal Dystrophy; geeni: PBPN1), mutta joka lopulta selvisikin olevan ihan tavanomainen myastenia.
Toisen viikon jatkoin ensin intialaisen Garg:in alaisuudessa, sitten siirryimme pian eläkkeelle jäävän Ravinin kaitsemiksi. Juniorikseni vaihtui Firas; Janette ja Kathryn jatkoivat. Jouluviikosta johtuen tai siitä huolimatta meillä oli hirveästi potilaita. Sairaalalta itse asiassa tuli hätätilanne-sähköposti, kun sängyt loppuivat kesken. Tämä sänkyjen loppuminen kesken luonnollisesti johtui ensisijaisesti muiden erikoisalojen (lähinnä sisätautien) ylikuormituksesta, mutta kyllä mekin saimme osamme.
Kolmannella viikolla jatkoimme Ravinin ja Gargin kanssa. Firas siirtyi tekemään öitä ja avukseni tuli Kelly, Seattlesta New Yorkin kautta Worcesteriin muuttanut juniori. Kathryn jatkoi uudenvuoden aattoon saakka, Janette lomaili. Potilasmateriaali muuttui psykiatrissävytteiseksi. Yhtenä päivänä olin vain kahdestaan Kellyn kanssa, mikä sujui yllättävän hyvin erityisesti huomioiden sen, että aloitimme potilaiden tapaamisen Garg:in kanssa vasta iltapäivällä. Onneksi tilanne pysyi hallinnassa.
Neljännellä viikolla erikoislääkäriksemme vaihtui aina hieman huolestuneelta vaikuttava intialainen Sundar. Kelly jatkoi juniorina ja Janette saapui takaisin lomaltaan. Potilasmäärä oli jälleen kasvussa ja neurologisten vaivojen lisäksi saimme käyttää kaiken psykiatrisen osaamisemme. Sosiaalityöntekijää tarvittiin tavanomasta enemmän, sillä kylmät kelit aiheuttivat kodittomien lisääntymisen jos minkälaisia vaivoja valittavina ja ei heitä meinannut millään saada 'kotiutettua'. No, en itsekään olisi mielelläni poistunut -20*C viimaisen ulkoilmaan, jos vaihtoehtona olisi lämmin sairaalapeti ja monta ateriaa päivässä.
Lopetin jakson yövuoroon pe-la. Nyt minulla on enää yksi viikko osastoseniorina toimimista jäljellä koko erikoistumiseni loppuun saakka laskettuna. Aikamoista.
Ensimmäisen viikon juniorina oli joulukuun alussa aloittanut jordanialainen Anas. Olin henkisesti varautunut auttamaan häntä lähes kaikessa. Vaan hänpä yllätti positiivisesti ja oli heti kartalla. Hänen lisäkseen sain aktiivisen psykiatrian internin Kathrynin, jolla oli lyhytaikainen asioita hieman mutkistanut suhde yhteen senioreistamme, sekä todella epävarman Janetten. Erikoislääkäreinä olivat hassu MD PhD, lihastautispesialisti Hayward, intialainen kaikkeen tyytymäton Garg, sekä miellyttävä ohjelmajohtajamme Salameh. Kiinnostavin potilaamme oli melko äkillisesti nielemiskykynsä menettänyt mies, jonka ensin epäilimme sairastavan geneettistä, Quebecin ranskalaisia muita enemmän vaivaavaa lihastautia (Oculopharyngeal Dystrophy; geeni: PBPN1), mutta joka lopulta selvisikin olevan ihan tavanomainen myastenia.
Toisen viikon jatkoin ensin intialaisen Garg:in alaisuudessa, sitten siirryimme pian eläkkeelle jäävän Ravinin kaitsemiksi. Juniorikseni vaihtui Firas; Janette ja Kathryn jatkoivat. Jouluviikosta johtuen tai siitä huolimatta meillä oli hirveästi potilaita. Sairaalalta itse asiassa tuli hätätilanne-sähköposti, kun sängyt loppuivat kesken. Tämä sänkyjen loppuminen kesken luonnollisesti johtui ensisijaisesti muiden erikoisalojen (lähinnä sisätautien) ylikuormituksesta, mutta kyllä mekin saimme osamme.
Kolmannella viikolla jatkoimme Ravinin ja Gargin kanssa. Firas siirtyi tekemään öitä ja avukseni tuli Kelly, Seattlesta New Yorkin kautta Worcesteriin muuttanut juniori. Kathryn jatkoi uudenvuoden aattoon saakka, Janette lomaili. Potilasmateriaali muuttui psykiatrissävytteiseksi. Yhtenä päivänä olin vain kahdestaan Kellyn kanssa, mikä sujui yllättävän hyvin erityisesti huomioiden sen, että aloitimme potilaiden tapaamisen Garg:in kanssa vasta iltapäivällä. Onneksi tilanne pysyi hallinnassa.
Neljännellä viikolla erikoislääkäriksemme vaihtui aina hieman huolestuneelta vaikuttava intialainen Sundar. Kelly jatkoi juniorina ja Janette saapui takaisin lomaltaan. Potilasmäärä oli jälleen kasvussa ja neurologisten vaivojen lisäksi saimme käyttää kaiken psykiatrisen osaamisemme. Sosiaalityöntekijää tarvittiin tavanomasta enemmän, sillä kylmät kelit aiheuttivat kodittomien lisääntymisen jos minkälaisia vaivoja valittavina ja ei heitä meinannut millään saada 'kotiutettua'. No, en itsekään olisi mielelläni poistunut -20*C viimaisen ulkoilmaan, jos vaihtoehtona olisi lämmin sairaalapeti ja monta ateriaa päivässä.
Lopetin jakson yövuoroon pe-la. Nyt minulla on enää yksi viikko osastoseniorina toimimista jäljellä koko erikoistumiseni loppuun saakka laskettuna. Aikamoista.
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Joulukuu 2014, Pikku-O:n syntymäpäivä ja uusivuosi 2015
Joulukuu pähkinänkuoressa (aika isossa sellaisessa):
Kelit ovat vaihdelleet talvisen kauniista kiitospäivästä keväisen lämpimän joulun kautta takaisin talvisen kylmään pimeyteen ja pieneen lupaukseen uudesta lumesta. Mt. Washingtonilla oli ensimmäinen lumivyöry ja ainakin yksi Nor'Eastern on pyyhkäissyt ylitsemme. Uutisrintamalta on kuulunut jos minkälaista. CIA:n kidutukset tuotiin kaikkien arvioitavaksi, Yhdysvaltain rahat ovat jälleen lopussa aiheuttaen lisäkipinää laittomien maahanmuuttajien tilanteen vastustamiseen, ja Kuuban ja Yhdysvaltain suhteet ottivat aimoaskeleen parempaan monien vastustuksesta huolimatta. Bensanhinta on jatkanut luisuaan, ja viimeisin gallona irtosi vain 2,31 dollarilla.
Syyslukukauden viimeiseen kuukauteen mahtui kaikenlaista. Iso-O sai ensimmäisen Superstar:insa ("Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Iso-O for outstanding achievement as she developed her scenes in her realistic fiction story. She not only used effective dialogue, but she also wrote with juicy descriptive words that left the reader with a strong mental image of each scene. Keep up the great work, Iso-O!"). Pikku-O:ta itketti, kun omaa nimeä ei löytynyt viidesluokkalaisten elokuvalistalta. Siihen oli syynä vastoin oletuksiaan hänen oma huolimattomuutensa; lupalappu ei koskaan löytynyt koulukansiosta isin tai äidin täytettäväksi saakka. E:lla oli puhallinorkesterinsa, "band":in, konsertti yhdessä kuudesluokkalaisten jousiorkesterin ja kuoron sekä 7.-8.-luokkalaisten puhallinorkesterin, jousiorkesterin ja kuoron kanssa. Esitys oli aika pitkä, vaikka jokainen ryhmä esitti vain pari kappaletta. Kuudesluokkalaisten kokoonpanot muistuttivat vielä kovasti alakoulun vastaavia, mutta 7.-8.-luokkalaiset olivat jo ihan kuunneltavia. Syynä tähän on luonnonkarsinta. Aika moni lopettaa viimeistään kuudennen luokan jälkeen. E sai ensimmäisen jakson todistuksen, joka sisälsi rivin A-kirjaimia. Jopa ranskasta tuli A, vaikka muutamasta sanakokeesta ropsahtikin C+. Alakoulun todistukset tulevat vasta tammikuun loppupuolella.
Jouluun valmistautumisen huomasi monesta asiasta. Iso-O oli kirkkomme Lucia-juhlassa yksi kulkueen jäsenistä. Luciaksi häntä ei valittu, vaikka meidän mielestämme hän olisi ollut siihen soveliain :) Kävimme edellisvuosien tapaan tekemässä meille granssit sekä ruokasalin pöydälle että ulko-oveen. Iso-O kävi afterschoolin kanssa ostosretkellä. Isille löytyi "Smiley Face"-muki lahjaksi. Muille hän askarteli yhteensä 29 lahjapakettia. Rahaa jäi ostosretkeltä yli, ja sen hän laittoi talteen tavoitteenaan ostaa itselleen Ipad:in. Rahaa on kasassa suunnilleen 3 dollaria ... T toimi neljännen kerran pappina suomalaisessa jouluhartaudessa. Paikalle saapui monta kymmentä ihmistä. Erityistä iloa aiheutti kirkon jälkeen järjestetty glögi-piparihetki, jonka jatkoa on suuremmasti luvassa vuoden päästä; ainakin kaksi täällä vuosikymmeniä asunutta rouvaa lupasi ottaa sen järjestämisen harteilleen. Moni tuli halaamaan jälkikäteen.
Sosiaalisella puolellakin on riittänyt vientiä. Kiitospaiväaterialle pääsimme Westboroughin. Lähtiessämme vatsat pulleina kotiin totesi talon emäntä: "Thanksgiving is not the same without you here". No, ilo on meidän puolellamme. Surullisena tapahtumana oli erään vain 35-vuotiaan Boston Collegen professorin kuolema; T kävi muistotilaisuudessa, johon osallistuivat professorin vaimo ja kaksi pientä lasta. Iso-O kävi koristelemassa piparkakkutalon kaverinsa kotona ja sai sen mukanaan meille. Se on kovin amerikkalaisen näköinen, vaikka perheenisä onkin aikoinaan Ruotsista tänne muuttanut. Perheenä kävimme Larsoneiden perinteisissä joulukauden avajaisissa. T pääsi Patriotsin peliin miesporukalla, ja me saimme samaan aikaan viimeisen kerran vieraiksemme Suomeen nyt jo muuttaneen perheen naisväen. Minulla oli sekä töissä että työnulkopuolella pikkujoulujuhlintaa. Työnulkopuoliseen olisimme olleet kaikki tervetulleita, mutta juhla sattui olemaan sunnuntai-iltana ennen maanantaista koulupäivää ja T:n kiireistä arvosanojen antoaikaa; ja menin yksinäni.
Joulua vietimme aattona kotona. Pääsin lähtemään töistä neljältä. T oli sitä ennen valmistanut kaiken, lukuunottaen kuusen hankinnan. Meillä on nyt ollut ensimmäistä kertaa täälläollessamme oikea kuusi. Sellainen amerikkalainen tuuhea, jonka jälkeen suomalainen versio näyttää harvalta. Olen ollut siitä itsekin yllättävän iloinen. Itse ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli liikaa. Alkupaloiksi oli sekä kalaa että lihaa, ruisleipää (jota sivumennen sanoen on alkanut löytyä oikein isolla kädellä läheisestä venäläisestä ruokakaupastamme; eestiläiset näyttävät osaavan ruisleivän valmistuksen lähes yhtä hyvin kuin suomalaiset. Olemme löytäneet Vaasan Ruispalojen, Reissumiehen ja melkein Jälkiuunipalojen kaksoisolennot), karjalanpiirakoita, salaattia, rosollia, silliä ym. Pääruoaksi laatikoita ja uunikalaa, ja jälkiruoaksi taatelikakkua ja joulutorttuja. Jatkoimme joulupäivänä syömistä osittain samalla menulla Francisilla ja Dominickilla, jotka ovat muuttaneet Newtonin keskustaan. Päivä tietenkin alkoi lahjojen avaamisella. Iso-O meinasi alkuun olla hirveän harmistunut, kun vain yhdessä paketissa oli hänen nimensä. No, alkoihan niitä nimiä löytyä, kun postipaketit avattiin. Jättimäisen suuret kiitokset teille kaikille lastemme ilahduttamisesta!
Pikku-O täytti jo seitsemän vuotta. Teimme hänen kanssaan sopimuksen, että minä yritän olla näkemättä häntä enää vauvana ja hän yrittää parhaansa, ettei esitä minulle sellaista. Olemme onnistuneet kohtuullisesti. Synttäreitä vietettiin muutama päivä ennen h-hetkeä kotona kakun, lahjojen sekä elokuvan parissa; itse syntymäpäivänä hän pääsi sisarustensa kanssa BC Eagles koripallojoukkueen harjoitusleirille, ja sai nimikirjoituksilla varustetun julisteen palkkiokseen. Tilaisuudesta on riittänyt tarinaa.
Meillä oli T:n kanssa mieletön mahdollisuus päästä katsastamaan elämää, joka ei meille ole nykyisillä tuloillamme mitenkään mahdollista. Kiitoksena siitä, että T oli mukana vihkimässä suomalais-amerikkalaista paria yli puoli vuotta sitten, pääsimme nyt syömään Bostonin Palm-ravintolaan oikein pitkän kaavan mukaan ja sitten Bruins-otteluun paikoille, joista emme olisi voineet uneksiakaan. Bruins vielä palkitsi meidät voittamalla Red Wings:in 5-2 (Hyvä Tuukka!). Jäi hyvä mieli moisesta vieraanvaraisuudesta. Lapsilla oli seurana Ana; lukion viimeistä käyvä tyttö, joka oli meillä ensimmäistä kertaa vain neljätoistavuotiaana. Ihan kohta ei meillä enää ole tarvetta lastenvahdeille. Jee.
Uudenvuodeniltaa vietimme edellisvuoden tapaan Iso-O:n kaverin, Marthan, luona. Oli yllättävänkin mukavaa. Tulimme kotiin yhdentoista kieppeillä. T kävi pikaisesti moikkaamassa ystäviään heidän kekkereissään, mutta tuli kotiin hänkin varsin säädylliseen aikaan. E esitti hauskalla tavalla, kuinka aikuiset viettävät railakasta iltaa. Naama peruslukemilla, lasi kädessä, paikallaan istuen.
Lasten loma on ollut jokseenkin kokonaan kotiympyröissä osittain heidän omasta toivomuksestaan johtuen. Luonnonlunta on ollut niin huonosti, että laskettelureissu on tuntunut hölmöltä ajatukselta. Uudenvuoden päivänä ajoimme Rhode Islandin Providence-kaupunkiin, johon on meiltä vain puolisen tuntia. Kaunis kaupunki ja upea Ivy-league Brown University-kampus sieltä löytyi. Tälle päivälle on suunnitteilla käväisy Bostonin China Townissa, mutta katsotaan, miten tilanne tästä kehittyy. Ulkona on nyt muutama aste pakkasta, vähäinen lumikerros ja jäätävä tihkusade.
Kelit ovat vaihdelleet talvisen kauniista kiitospäivästä keväisen lämpimän joulun kautta takaisin talvisen kylmään pimeyteen ja pieneen lupaukseen uudesta lumesta. Mt. Washingtonilla oli ensimmäinen lumivyöry ja ainakin yksi Nor'Eastern on pyyhkäissyt ylitsemme. Uutisrintamalta on kuulunut jos minkälaista. CIA:n kidutukset tuotiin kaikkien arvioitavaksi, Yhdysvaltain rahat ovat jälleen lopussa aiheuttaen lisäkipinää laittomien maahanmuuttajien tilanteen vastustamiseen, ja Kuuban ja Yhdysvaltain suhteet ottivat aimoaskeleen parempaan monien vastustuksesta huolimatta. Bensanhinta on jatkanut luisuaan, ja viimeisin gallona irtosi vain 2,31 dollarilla.
Syyslukukauden viimeiseen kuukauteen mahtui kaikenlaista. Iso-O sai ensimmäisen Superstar:insa ("Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Iso-O for outstanding achievement as she developed her scenes in her realistic fiction story. She not only used effective dialogue, but she also wrote with juicy descriptive words that left the reader with a strong mental image of each scene. Keep up the great work, Iso-O!"). Pikku-O:ta itketti, kun omaa nimeä ei löytynyt viidesluokkalaisten elokuvalistalta. Siihen oli syynä vastoin oletuksiaan hänen oma huolimattomuutensa; lupalappu ei koskaan löytynyt koulukansiosta isin tai äidin täytettäväksi saakka. E:lla oli puhallinorkesterinsa, "band":in, konsertti yhdessä kuudesluokkalaisten jousiorkesterin ja kuoron sekä 7.-8.-luokkalaisten puhallinorkesterin, jousiorkesterin ja kuoron kanssa. Esitys oli aika pitkä, vaikka jokainen ryhmä esitti vain pari kappaletta. Kuudesluokkalaisten kokoonpanot muistuttivat vielä kovasti alakoulun vastaavia, mutta 7.-8.-luokkalaiset olivat jo ihan kuunneltavia. Syynä tähän on luonnonkarsinta. Aika moni lopettaa viimeistään kuudennen luokan jälkeen. E sai ensimmäisen jakson todistuksen, joka sisälsi rivin A-kirjaimia. Jopa ranskasta tuli A, vaikka muutamasta sanakokeesta ropsahtikin C+. Alakoulun todistukset tulevat vasta tammikuun loppupuolella.
Jouluun valmistautumisen huomasi monesta asiasta. Iso-O oli kirkkomme Lucia-juhlassa yksi kulkueen jäsenistä. Luciaksi häntä ei valittu, vaikka meidän mielestämme hän olisi ollut siihen soveliain :) Kävimme edellisvuosien tapaan tekemässä meille granssit sekä ruokasalin pöydälle että ulko-oveen. Iso-O kävi afterschoolin kanssa ostosretkellä. Isille löytyi "Smiley Face"-muki lahjaksi. Muille hän askarteli yhteensä 29 lahjapakettia. Rahaa jäi ostosretkeltä yli, ja sen hän laittoi talteen tavoitteenaan ostaa itselleen Ipad:in. Rahaa on kasassa suunnilleen 3 dollaria ... T toimi neljännen kerran pappina suomalaisessa jouluhartaudessa. Paikalle saapui monta kymmentä ihmistä. Erityistä iloa aiheutti kirkon jälkeen järjestetty glögi-piparihetki, jonka jatkoa on suuremmasti luvassa vuoden päästä; ainakin kaksi täällä vuosikymmeniä asunutta rouvaa lupasi ottaa sen järjestämisen harteilleen. Moni tuli halaamaan jälkikäteen.
Sosiaalisella puolellakin on riittänyt vientiä. Kiitospaiväaterialle pääsimme Westboroughin. Lähtiessämme vatsat pulleina kotiin totesi talon emäntä: "Thanksgiving is not the same without you here". No, ilo on meidän puolellamme. Surullisena tapahtumana oli erään vain 35-vuotiaan Boston Collegen professorin kuolema; T kävi muistotilaisuudessa, johon osallistuivat professorin vaimo ja kaksi pientä lasta. Iso-O kävi koristelemassa piparkakkutalon kaverinsa kotona ja sai sen mukanaan meille. Se on kovin amerikkalaisen näköinen, vaikka perheenisä onkin aikoinaan Ruotsista tänne muuttanut. Perheenä kävimme Larsoneiden perinteisissä joulukauden avajaisissa. T pääsi Patriotsin peliin miesporukalla, ja me saimme samaan aikaan viimeisen kerran vieraiksemme Suomeen nyt jo muuttaneen perheen naisväen. Minulla oli sekä töissä että työnulkopuolella pikkujoulujuhlintaa. Työnulkopuoliseen olisimme olleet kaikki tervetulleita, mutta juhla sattui olemaan sunnuntai-iltana ennen maanantaista koulupäivää ja T:n kiireistä arvosanojen antoaikaa; ja menin yksinäni.
Joulua vietimme aattona kotona. Pääsin lähtemään töistä neljältä. T oli sitä ennen valmistanut kaiken, lukuunottaen kuusen hankinnan. Meillä on nyt ollut ensimmäistä kertaa täälläollessamme oikea kuusi. Sellainen amerikkalainen tuuhea, jonka jälkeen suomalainen versio näyttää harvalta. Olen ollut siitä itsekin yllättävän iloinen. Itse ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli liikaa. Alkupaloiksi oli sekä kalaa että lihaa, ruisleipää (jota sivumennen sanoen on alkanut löytyä oikein isolla kädellä läheisestä venäläisestä ruokakaupastamme; eestiläiset näyttävät osaavan ruisleivän valmistuksen lähes yhtä hyvin kuin suomalaiset. Olemme löytäneet Vaasan Ruispalojen, Reissumiehen ja melkein Jälkiuunipalojen kaksoisolennot), karjalanpiirakoita, salaattia, rosollia, silliä ym. Pääruoaksi laatikoita ja uunikalaa, ja jälkiruoaksi taatelikakkua ja joulutorttuja. Jatkoimme joulupäivänä syömistä osittain samalla menulla Francisilla ja Dominickilla, jotka ovat muuttaneet Newtonin keskustaan. Päivä tietenkin alkoi lahjojen avaamisella. Iso-O meinasi alkuun olla hirveän harmistunut, kun vain yhdessä paketissa oli hänen nimensä. No, alkoihan niitä nimiä löytyä, kun postipaketit avattiin. Jättimäisen suuret kiitokset teille kaikille lastemme ilahduttamisesta!
Pikku-O täytti jo seitsemän vuotta. Teimme hänen kanssaan sopimuksen, että minä yritän olla näkemättä häntä enää vauvana ja hän yrittää parhaansa, ettei esitä minulle sellaista. Olemme onnistuneet kohtuullisesti. Synttäreitä vietettiin muutama päivä ennen h-hetkeä kotona kakun, lahjojen sekä elokuvan parissa; itse syntymäpäivänä hän pääsi sisarustensa kanssa BC Eagles koripallojoukkueen harjoitusleirille, ja sai nimikirjoituksilla varustetun julisteen palkkiokseen. Tilaisuudesta on riittänyt tarinaa.
Meillä oli T:n kanssa mieletön mahdollisuus päästä katsastamaan elämää, joka ei meille ole nykyisillä tuloillamme mitenkään mahdollista. Kiitoksena siitä, että T oli mukana vihkimässä suomalais-amerikkalaista paria yli puoli vuotta sitten, pääsimme nyt syömään Bostonin Palm-ravintolaan oikein pitkän kaavan mukaan ja sitten Bruins-otteluun paikoille, joista emme olisi voineet uneksiakaan. Bruins vielä palkitsi meidät voittamalla Red Wings:in 5-2 (Hyvä Tuukka!). Jäi hyvä mieli moisesta vieraanvaraisuudesta. Lapsilla oli seurana Ana; lukion viimeistä käyvä tyttö, joka oli meillä ensimmäistä kertaa vain neljätoistavuotiaana. Ihan kohta ei meillä enää ole tarvetta lastenvahdeille. Jee.
Uudenvuodeniltaa vietimme edellisvuoden tapaan Iso-O:n kaverin, Marthan, luona. Oli yllättävänkin mukavaa. Tulimme kotiin yhdentoista kieppeillä. T kävi pikaisesti moikkaamassa ystäviään heidän kekkereissään, mutta tuli kotiin hänkin varsin säädylliseen aikaan. E esitti hauskalla tavalla, kuinka aikuiset viettävät railakasta iltaa. Naama peruslukemilla, lasi kädessä, paikallaan istuen.
Lasten loma on ollut jokseenkin kokonaan kotiympyröissä osittain heidän omasta toivomuksestaan johtuen. Luonnonlunta on ollut niin huonosti, että laskettelureissu on tuntunut hölmöltä ajatukselta. Uudenvuoden päivänä ajoimme Rhode Islandin Providence-kaupunkiin, johon on meiltä vain puolisen tuntia. Kaunis kaupunki ja upea Ivy-league Brown University-kampus sieltä löytyi. Tälle päivälle on suunnitteilla käväisy Bostonin China Townissa, mutta katsotaan, miten tilanne tästä kehittyy. Ulkona on nyt muutama aste pakkasta, vähäinen lumikerros ja jäätävä tihkusade.
Neurologia (PGY 3): Osastopäivä, elective days, procedures, vacation, stroke ja illat
Miten voi samaan jaksoon mahtua näin paljon kaikkea? Lempiosuuteni oli loma, josta kirjoitin erikseen jo aikoja sitten. Muita osia olivat yksittäiset päivät osastolla, toimenpiteitä tekemässä ja tutkimusta harrastamassa. Jakso loppui aivohalvausviikkoon ja pitkien iltojen viikkoon.
Osastopäivä meni yllättävän hyvin, vaikka edelleen toinen juniorierikoistuja puuttui. Onnekseni psykiatrian intern Leah ja sisätautien erikoistuja Cyrus olivat paikalla, joten apua oli mukavasti. Erikoislääkärinä oli Novak, joka on välillä itseäänkin nopeampi. Kiinnostavin potilastapaus oli alle viisikymppinen mies, joka tuotiin sairaalaan, koska hän oli käytännossä nukkunut edelliset 48 tuntia. Hassua, ettei perhettä aiemmin huolettanut. Magneettikuvaus paljasti, että hanella oli molemminpuolinen talamusinfarkti.
Tutkimuksesta ei ole mitään kerrottavaa. Kerron, kun on.
Toimenpiteitä olisin mielelläni tekemättä. Koska niitä kuitenkin osuu kohdallemme huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, järjestettiin meille niitä varten oikein erityispäiviä. Minulla oli kaksi selkäydinnestenäytettä ja tarjolla yksi Baclofen-pumpun säätäminen. Potilas ei kuitenkaan saapunut paikalle. Ihan mukava aamupäivä. Iltapäivällä oli normaali klinikkapäivä; sellainen, joka meillä on ihan joka torstai.
Stroke-periodi sujui entiseen malliin. Junioreinani olivat Max ja syyrialainen Firas, joka jo sai käteensä sisätautierikoislääkärin paperit. Minulle oikein nätin suosituskirjeen kirjoittanut Carandang oli erikoislääkärinämme. Koska olen seniori, ei minulla ole niin suurta roolia. Potilaat on jaettu juniorien kesken.
Illat sen sijaan ovat hirveitä. Pelastukseni oli, että sain tehdä ne todella skarpin Ribalin kanssa. Jatinderin kanssa vaihdoimme illat päittäin, ja teimme hurjan yhdistelmäviikon strokea ja iltoja yhdessä, mutta saimme palkinnoksi viikon omavalinteisella toiminnalla. Jee.
ACLS (Advanced Cardiovascular Life Support) ja BLS (Basic Life Support) sertifikaatiot ovat voimassa kaksi vuotta kerrallaan. Koska edellisestä kerrasta oli jo yli kaksi vuotta, täytyi asia hoitaa kuntoon pikapuoliin. Sain siihen viimein aikaa iltoja tehdessäni, ja nyt olen jälleen pätevä elvyttämään. Ainakin teoriassa.
Osastopäivä meni yllättävän hyvin, vaikka edelleen toinen juniorierikoistuja puuttui. Onnekseni psykiatrian intern Leah ja sisätautien erikoistuja Cyrus olivat paikalla, joten apua oli mukavasti. Erikoislääkärinä oli Novak, joka on välillä itseäänkin nopeampi. Kiinnostavin potilastapaus oli alle viisikymppinen mies, joka tuotiin sairaalaan, koska hän oli käytännossä nukkunut edelliset 48 tuntia. Hassua, ettei perhettä aiemmin huolettanut. Magneettikuvaus paljasti, että hanella oli molemminpuolinen talamusinfarkti.
Tutkimuksesta ei ole mitään kerrottavaa. Kerron, kun on.
Toimenpiteitä olisin mielelläni tekemättä. Koska niitä kuitenkin osuu kohdallemme huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, järjestettiin meille niitä varten oikein erityispäiviä. Minulla oli kaksi selkäydinnestenäytettä ja tarjolla yksi Baclofen-pumpun säätäminen. Potilas ei kuitenkaan saapunut paikalle. Ihan mukava aamupäivä. Iltapäivällä oli normaali klinikkapäivä; sellainen, joka meillä on ihan joka torstai.
Stroke-periodi sujui entiseen malliin. Junioreinani olivat Max ja syyrialainen Firas, joka jo sai käteensä sisätautierikoislääkärin paperit. Minulle oikein nätin suosituskirjeen kirjoittanut Carandang oli erikoislääkärinämme. Koska olen seniori, ei minulla ole niin suurta roolia. Potilaat on jaettu juniorien kesken.
Illat sen sijaan ovat hirveitä. Pelastukseni oli, että sain tehdä ne todella skarpin Ribalin kanssa. Jatinderin kanssa vaihdoimme illat päittäin, ja teimme hurjan yhdistelmäviikon strokea ja iltoja yhdessä, mutta saimme palkinnoksi viikon omavalinteisella toiminnalla. Jee.
ACLS (Advanced Cardiovascular Life Support) ja BLS (Basic Life Support) sertifikaatiot ovat voimassa kaksi vuotta kerrallaan. Koska edellisestä kerrasta oli jo yli kaksi vuotta, täytyi asia hoitaa kuntoon pikapuoliin. Sain siihen viimein aikaa iltoja tehdessäni, ja nyt olen jälleen pätevä elvyttämään. Ainakin teoriassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)