Jouluaattona lapset ja T siivosivat kodin ikkunaremontin jäljiltä sekä valmistivat uuden laatikon rikkimenneen keittiolaatikon tilalle. Itse leivoin joulutortut ja tein rosollin töistä hieman aiemmin päästyäni. Lasten oli vaikea rauhoittua nukkumaan, sillä perinteiseen tapaan joulupukki oli odotettavissa yön aikaan. Hassua kyllä vaikuttaa siltä, että Pikku-O:n lisäksi Iso-O:kin uskoo vielä tämän satuolennon olemassaoloon. Tässä uskomuksessaan häntä auttaa vahvasti se, että hän on kertaalleen nähnyt joulupukin postilaatikon Rovaniemellä vuosia sitten.
Aamu alkoi aikaisin, niinkuin aina vapaapäivinä. Heti kuuden jälkeen kaikki kolme olivat hereillä. Olin edeltävästi todennut, että mahdollisten lahjojen avaaminen alkaa vasta yhdeksältä; ihmeen hyvin antoivat niiden olla rauhassa palmumme alla. Jälleen kerran joulukuusemme oli niin pieni, että joulupukki - joka selvästi oli kuin olikin käynyt yöaikaan - oli erehtynyt lahjojen sijoittelussa. Lasten aamu sujui Disneyn joulupiirrettyä katsoessa. Paitsi että Pikku-O oli käynyt arvioimassa kaikki paketit ja tiesi tasan tarkkaan, mikä on kenellekin.
Joulupuuron hautuessa aloitimme lahjojen jakamisen. Lapset jakoivat lahjat kasoihin ja yksi lahja kerrallaan ne avattiin. Nöyrät kiitokset teille kaikille, jotka olitte meitä taas muistaneet! Lapset olivat myös osallistuneet lahjojen valmistamiseen. Pikku-O oli tehnyt Iso-O:lle pannan ja pyytänyt E:a säilyttämään sitä, koska "mun laatikko is so messy". Hän oli piirtänyt siihen monta Angry Bird-possua, mikä selvästi ilahdutti hänen tavanomaista riitelykaveriaan. E oli myös tehnyt muutaman lahjan kaikille. Iso-O sen sijaan oli nähnyt hirveän paljon vaivaa. Hänellä oli kassi täynnä lahjoja jokaiselle. Suurinta iloa hänelle tuotti isille kokonaan itse tehty T-paita, jonka etumuksessa luki:"World's Best Dad". Ilo oli niin suuri, että hän hyppi paikallaan ennenkuin T sai paketin auki. Minä sain laukun.
Joulupuurona oli haudutettu riisipuuro, mikä ei meillä ole ihan hirveän spesiaalia, sillä se on toinen meidän kahdesta joka-aamuisesta puurostamme. Manteli löytyi Iso-O:n puurosta. Puuron jälkeen oli hitaan valmistautumisen aika, sillä vieraat olivat odotettavissa puoli kolmen aikaan.
Francis ja Dominic saavuivat ajallaan. Aloitimme juhlan IKEA-glögillä, IKEA-pipareilla sekä juustolautasella. Sitten siirryimme pyötään. Alla menu.
* Alkupalat: kolme erilaista leikkelettä, graavilohi, savulohi, savumakrilli, sinappisilli, kermasilli, ruisleipä, pienet perunat ja valkoviini Chateau Ste Michelle
* Pääruoka: kermapossu, uunisipuli, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, perunalaatikko, rosolli, herne, ruusukaali ja punaviini Franciscan Estate Napa Valley
* Jälkiruoka: taatelikakku, joulutähdet, englantilainen pudding (Francisin hauduttama) sekä italialainen kahvi tai tansanialainen tee ja konjakki
Kaikkea jäi ihan hirveän paljon. Niinpä Tapaninpäivänä, kun itse olin jo töissä, T ja lapset söivät samaa ruokaa hieman arkisemmin aseteltuna. Ja sama jatkuu ainakin päivän pidempään. Onneksi ulkoilma on hieman pakkasen puolella, joten ruokien säilyttäminen ei ole ongelma. Etuverantamme toimii kylmähuoneenamme.
Lämpöiset joulunjälkeiset toivotukset kaikille! Erityiskiitokset blogiin kommentteja jättäneille - ne aina ilahduttavat (*vihjailee ilahtuakseen enemmän*).
perjantai 27. joulukuuta 2013
tiistai 24. joulukuuta 2013
Aika ennen joulua
Pikku-O:n odotus palkittiin. Koska kyseessä oli hänen ensimmäinen tähtensä, kutsuttiin vanhemmatkin mukaan tilaisuutta todistamaan. T pääsi katsomaan, kuinka Pikku-O pyydettiin lavalle vastaanottamaan tähteä ja seisomaan muiden palkittujen rinnalla lasten taputtaessa heille. Pikku-O:n tähdessä luki:
Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Pikku-O for outstanding achievement in writing. Pikku-O took the initiative to write a book called "Healthy Foods". He shared it in front of the class and taught us all about foods that are good for us!
Tähtihetken lisäksi Pikku-O on yhtäkkisesti kiinnostunut lukemisesta, ja on hauska seurata, kuinka hän hitaasti keksii, mitä sanat tarkoittavat. Hänen tasonsa on vielä luokkaa:"I don't remember", jos sana ei näytä tutulta, mutta jostainhan se on lähdettävä.
Vähemmän riemukas koulutuliainen saapui Iso-O:n hiuksien seassa. Puolitoista vuotta edellisen episodin jälkeen oli täikammalle ja -shampoolle käyttöä. Joka päivä, aamuisin ja iltaisin, on sitten tarkistettu jokaisen päät, josko vihulaisista päästiin kerralla eroon vai pitääkö hoito toistaa. Huoh. Onneksi ulkona oli tarpeeksi kylmää petivaatteiden puhdistamiseen.
Sivusin aiempaa ennätystäni työmatkan kestossa. Automatka lumimyrskyssä kesti 3 tuntia sairaalalta kotiin. Kun suurimmalla osalla on ns. All Season-renkaat, ei se paljon auta, että omilla renkailla pääsee mäet ylös. Suomalaisperheen isä totesi hauskasti näistä kaikkien kelien renkaista: "shortsit, joissa on turkisvuori". Kyllä, juuri niin. Jokainen pienikin ylämäki aiheutti kymmenien autojen sutimisen. Ja kun autoja on liikkeellä aina aika paljon, kasvoi takanaoleva jono aivan mahdottomaksi. Mihinkään ei päässyt. Samanaikaisesti puhelimestani loppui nettipalvelu, joten istuskelu liikkumattomassa autossa oli vieläkin tylsempää.
Ikkunaremontti on jatkunut yli kaksi viikkoa. Huomattavasti pidempään kuin mihin valmistauduimme. Joulusiivous jäi siis aatolle, ja aattonakin myöhäisille tunneille, sillä sälekaihtimet asennetaan tänään aattona kymmenen jälkeen, eikä työ varmaan liian ripeästi suju.
Jouluvalmisteluihimme kuului laatikkojen ja taatelikakun leipomisen lisäksi retki Pähkinänsärkijä-balettiin. Mikko Nissinen, Boston Ballet:in taiteellinen johtaja ohjasi sekä edellisen, 10-vuotta pyörineen version, että tämän uudemmen, nyt toista vuotta esitettävän. Kävimme Iso-O:n kanssa viimeksi kolme vuotta sitten, joten olemme nähneet molemmat. Tykkäsin itse tästä uudemmasta enemmän. Balettinautinnon kruunasi L:n perheen tyttöjen läsnäolo äitinsä kanssa. Kolmevuotias A:kin jaksoi mainiosti.
Joudun itse käymään töissä sekä aattona että jälleen Tapaninpäivänä, mutta joulupäivän saan olla vapaalla. Lumi suli melkein kokonaan pois, mutta ilma on kirkastumassa ja pakastumassa, joten joulumieli lienee mahdollista löytää. Rauhallista joulunaikaa kaikille!
Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Pikku-O for outstanding achievement in writing. Pikku-O took the initiative to write a book called "Healthy Foods". He shared it in front of the class and taught us all about foods that are good for us!
Tähtihetken lisäksi Pikku-O on yhtäkkisesti kiinnostunut lukemisesta, ja on hauska seurata, kuinka hän hitaasti keksii, mitä sanat tarkoittavat. Hänen tasonsa on vielä luokkaa:"I don't remember", jos sana ei näytä tutulta, mutta jostainhan se on lähdettävä.
Vähemmän riemukas koulutuliainen saapui Iso-O:n hiuksien seassa. Puolitoista vuotta edellisen episodin jälkeen oli täikammalle ja -shampoolle käyttöä. Joka päivä, aamuisin ja iltaisin, on sitten tarkistettu jokaisen päät, josko vihulaisista päästiin kerralla eroon vai pitääkö hoito toistaa. Huoh. Onneksi ulkona oli tarpeeksi kylmää petivaatteiden puhdistamiseen.
Sivusin aiempaa ennätystäni työmatkan kestossa. Automatka lumimyrskyssä kesti 3 tuntia sairaalalta kotiin. Kun suurimmalla osalla on ns. All Season-renkaat, ei se paljon auta, että omilla renkailla pääsee mäet ylös. Suomalaisperheen isä totesi hauskasti näistä kaikkien kelien renkaista: "shortsit, joissa on turkisvuori". Kyllä, juuri niin. Jokainen pienikin ylämäki aiheutti kymmenien autojen sutimisen. Ja kun autoja on liikkeellä aina aika paljon, kasvoi takanaoleva jono aivan mahdottomaksi. Mihinkään ei päässyt. Samanaikaisesti puhelimestani loppui nettipalvelu, joten istuskelu liikkumattomassa autossa oli vieläkin tylsempää.
Ikkunaremontti on jatkunut yli kaksi viikkoa. Huomattavasti pidempään kuin mihin valmistauduimme. Joulusiivous jäi siis aatolle, ja aattonakin myöhäisille tunneille, sillä sälekaihtimet asennetaan tänään aattona kymmenen jälkeen, eikä työ varmaan liian ripeästi suju.
Jouluvalmisteluihimme kuului laatikkojen ja taatelikakun leipomisen lisäksi retki Pähkinänsärkijä-balettiin. Mikko Nissinen, Boston Ballet:in taiteellinen johtaja ohjasi sekä edellisen, 10-vuotta pyörineen version, että tämän uudemmen, nyt toista vuotta esitettävän. Kävimme Iso-O:n kanssa viimeksi kolme vuotta sitten, joten olemme nähneet molemmat. Tykkäsin itse tästä uudemmasta enemmän. Balettinautinnon kruunasi L:n perheen tyttöjen läsnäolo äitinsä kanssa. Kolmevuotias A:kin jaksoi mainiosti.
Joudun itse käymään töissä sekä aattona että jälleen Tapaninpäivänä, mutta joulupäivän saan olla vapaalla. Lumi suli melkein kokonaan pois, mutta ilma on kirkastumassa ja pakastumassa, joten joulumieli lienee mahdollista löytää. Rauhallista joulunaikaa kaikille!
maanantai 16. joulukuuta 2013
Ennen ja jälkeen ensilumen
Ensilumi satoi 10.12.2013 ja suli melkein pois ennen 14.päivän lumimyräkkää, tämän talven ensimmäistä. Myräkän jälkeen maahan jäi n. 30cm, mutta seuraavan päivän vesisade sitä lähti nopeasti madaltamaan. Ennen töihinlähtöä oli kyllä kolalle käyttöä.
Elämämme on jatkunut vauhdikkaasti. Sosiaalisesti ahkeran viikonlopun (ohjelmajohtajani juhlat, T:n Ricouer-seminaari sekä suomalaisperheen sunnuntaibrunssi) "kruunasi" käynti IKEA:ssa. Yläkerran pesuhuoneemme sai uuden ilmeen uudella suihkuverholla (jo kolmas täälläoloaikanamme, kun tuppaavat kosteiden kesien aikaan homehtumaan) sekä joulutunnelma mukavan alun lämpöisen glögin avulla.
Viikon isoin vaikuttava tekijä on ollut ikkunaremontti. Vuokraemäntämme päätti varsin yllättäen vaihdattaa lähes kaikki talon monista ikkunoista, ja siitä on vaivaa riittänyt erityisesti T:lle. Nopeasti työ on edennyt ja ikkunat ovat jo paikoillaan, mutta viimeistely on vielä kesken. Ilmeisimmin saavat homman päätökseen lähipäivinä, mikä on tietenkin toivottavaa, kun joulu niin vauhdikkaasta lähestyy.
Ikäviin asioihin kuuluvat yhdellä lukolla kaikki lasten pyörät yhteenkiinnittävän lukon avaimen katkeaminen. Kirpeässä pakkassäässä joutuivat sitten kävelemään takaisin kotiin. Kävelymatkan johdosta Pikku-O:n koulussa kasvattaman kasvin pienet kukat paleltuivat, eikä itkulta voinut välttyä. Mieltämme ei myöskään nostattanut erään perheenäidin peruttaminen taakseen katsomatta automme takapuskuriin siten, että vaihtoonhan se menee. Autoilijoita riittää liian moneen lähtoon. Ihme, ettei ole pahemmin rysähtänyt.
T:n lukukausi on lopuillaan ja viimeiset luennot ovat ohi. Lauantaina oli kahden kurssin tenttien valvonnat ja tulevana torstaina kolmannen. Tenttien tarkistamisen pitää tapahtua nopeasti, sillä loppuarvosanojen täytyy olla rekisterissä lauantaihin mennessä. Ala-asteella mietin, kuinka onnekas opettaja on, kun saa tarkistaa kaikkien koepapereita. T:a vierestä seuraavana en enää ajattele samoin.
Työnhaku on aivan omanlaisensa prosessi, niinkuin huomasin erikoistumisohjelmiin hakiessani. Hieman erilainen, mutta yhtä kiemurainen on T:n hakuprosessi erilaisiin tehtäviin. Yliopistot ovat kiinnostuneita valmistuviensa onnistumisesta työmarkkinoilla, sillä hyviin tehtäviin siirtyvät ovat mainosta, jonka avulla rahavirta kasvaa. Niinpä tarjolla on monenlaista apua. T kävi viikolla haastatteluharjoituksessa, jossa yliopiston professorit haastattelivat häntä kuvitteelliseen työhön ja antoivat jälkikäteen palautetta ja vinkkejä oikeanmallisen CV:n ja hakupaperien kirjoittamiseen.
Lumimyrsky sattui viikonlopulle, mikä teki käytännönasioista hieman helpompia. Itseäni ei tietenkään naurattanut 45 minuutin aamuinen urakointi pihalla painavan loskalumen kolaamisen parissa, varsinkin, kun aura-auto työnsi aina uuden setin suolalunta tientukkeeksi juuri, kun luulin olevani valmis. Mutta huonomminkin olisi voinut olla. Ajomatka töihin oli haastava, mutta vähäisen liikenteen vuoksi siedettävä.
Lapsilla oli hieman liian kiireinen viikonloppu, minkä huomasi Pikku-O:n herkkyyden lisääntymisestä. Hän lähti suomalaisperheen mukana Suomi-koulun joulujuhlaan, kun E ja Iso-O menivät T:n kanssa BC:lle ensimmäisen tentin ajaksi. Isompien aika sujui aiempaa mukavammin, kun ymmärsivät ottaa mukaansa lautapelin (Dogopoly - eräänlainen versio Monopolista). Tenttivalvonnan jälkeen T nappasi koko kolmikon mukaansa ja vei heidät toisen suomalaisperheen luokse leikkimään, ja lähti valvomaan seuraavaa tenttiään. Sieltä vapauduttuaan he kiirehtivät kirkolle, jossa oli jo perinteiseksi muodostunut suomalainen adventtihartaus. T oli tietenkin pappi, mutta muillekin riitti erilaisia rooleja. E soitti klarinettia, T kitaraa ja meitä Pikku-O:n Suomi-koulukuljetuksissa avustanut T bassoa, pianisti puuttui. Iso-O sytytti kynttilät. Kirkkoon saapui kymmeniä ihmisiä. Joka vuosi siis enemmän. Ensimmäisellä kerralla lisäksemme oli vain kolme suomalaista. Viime vuonna oli jo parikymmentä, ja nyt homma todella lähti käyntiin. Lapsiakin oli paljon. Olen ylpeä T:n panostuksesta!
Kirkon jälkeen T lähti lasten kanssa samoin perinteiseksi muodostuneisiin lasten koulukavereiden perheen juhlaan, johon itsekin saavuin hieman myöhemmin. Saavuin juhlien alkuperäisen loppumisajankohdan aikaan, mutta kenelläkään kymmenistä juhlijoista ei tuntunut olevan kiire mihinkään, joten aikaa vaihtaa kuulumisia riitti minullekin. Mukavaa.
Joulu lähestyy ja jääkaapin oveen on ilmestynyt kolme toivomuslistaa. E:n lista sisältää pelkkiä lego-paketteja. Pikku-O:n lista on myös täynnä kaikenlaista legoihin liittyvää, mikä ei ole yllätys, sillä isoveli auttoi sen tekemisessä. Iso-O:n suurin toivomus on yli 500 palan palapeli. Kohtuullisen söpöä. Yhtenä jouluna hän toivoi tonttulakkia..
Mukavaa viikonalkua kaikille! Vietämme kihlajaispäiväämme töiden parissa.
Elämämme on jatkunut vauhdikkaasti. Sosiaalisesti ahkeran viikonlopun (ohjelmajohtajani juhlat, T:n Ricouer-seminaari sekä suomalaisperheen sunnuntaibrunssi) "kruunasi" käynti IKEA:ssa. Yläkerran pesuhuoneemme sai uuden ilmeen uudella suihkuverholla (jo kolmas täälläoloaikanamme, kun tuppaavat kosteiden kesien aikaan homehtumaan) sekä joulutunnelma mukavan alun lämpöisen glögin avulla.
Viikon isoin vaikuttava tekijä on ollut ikkunaremontti. Vuokraemäntämme päätti varsin yllättäen vaihdattaa lähes kaikki talon monista ikkunoista, ja siitä on vaivaa riittänyt erityisesti T:lle. Nopeasti työ on edennyt ja ikkunat ovat jo paikoillaan, mutta viimeistely on vielä kesken. Ilmeisimmin saavat homman päätökseen lähipäivinä, mikä on tietenkin toivottavaa, kun joulu niin vauhdikkaasta lähestyy.
Ikäviin asioihin kuuluvat yhdellä lukolla kaikki lasten pyörät yhteenkiinnittävän lukon avaimen katkeaminen. Kirpeässä pakkassäässä joutuivat sitten kävelemään takaisin kotiin. Kävelymatkan johdosta Pikku-O:n koulussa kasvattaman kasvin pienet kukat paleltuivat, eikä itkulta voinut välttyä. Mieltämme ei myöskään nostattanut erään perheenäidin peruttaminen taakseen katsomatta automme takapuskuriin siten, että vaihtoonhan se menee. Autoilijoita riittää liian moneen lähtoon. Ihme, ettei ole pahemmin rysähtänyt.
T:n lukukausi on lopuillaan ja viimeiset luennot ovat ohi. Lauantaina oli kahden kurssin tenttien valvonnat ja tulevana torstaina kolmannen. Tenttien tarkistamisen pitää tapahtua nopeasti, sillä loppuarvosanojen täytyy olla rekisterissä lauantaihin mennessä. Ala-asteella mietin, kuinka onnekas opettaja on, kun saa tarkistaa kaikkien koepapereita. T:a vierestä seuraavana en enää ajattele samoin.
Työnhaku on aivan omanlaisensa prosessi, niinkuin huomasin erikoistumisohjelmiin hakiessani. Hieman erilainen, mutta yhtä kiemurainen on T:n hakuprosessi erilaisiin tehtäviin. Yliopistot ovat kiinnostuneita valmistuviensa onnistumisesta työmarkkinoilla, sillä hyviin tehtäviin siirtyvät ovat mainosta, jonka avulla rahavirta kasvaa. Niinpä tarjolla on monenlaista apua. T kävi viikolla haastatteluharjoituksessa, jossa yliopiston professorit haastattelivat häntä kuvitteelliseen työhön ja antoivat jälkikäteen palautetta ja vinkkejä oikeanmallisen CV:n ja hakupaperien kirjoittamiseen.
Lumimyrsky sattui viikonlopulle, mikä teki käytännönasioista hieman helpompia. Itseäni ei tietenkään naurattanut 45 minuutin aamuinen urakointi pihalla painavan loskalumen kolaamisen parissa, varsinkin, kun aura-auto työnsi aina uuden setin suolalunta tientukkeeksi juuri, kun luulin olevani valmis. Mutta huonomminkin olisi voinut olla. Ajomatka töihin oli haastava, mutta vähäisen liikenteen vuoksi siedettävä.
Lapsilla oli hieman liian kiireinen viikonloppu, minkä huomasi Pikku-O:n herkkyyden lisääntymisestä. Hän lähti suomalaisperheen mukana Suomi-koulun joulujuhlaan, kun E ja Iso-O menivät T:n kanssa BC:lle ensimmäisen tentin ajaksi. Isompien aika sujui aiempaa mukavammin, kun ymmärsivät ottaa mukaansa lautapelin (Dogopoly - eräänlainen versio Monopolista). Tenttivalvonnan jälkeen T nappasi koko kolmikon mukaansa ja vei heidät toisen suomalaisperheen luokse leikkimään, ja lähti valvomaan seuraavaa tenttiään. Sieltä vapauduttuaan he kiirehtivät kirkolle, jossa oli jo perinteiseksi muodostunut suomalainen adventtihartaus. T oli tietenkin pappi, mutta muillekin riitti erilaisia rooleja. E soitti klarinettia, T kitaraa ja meitä Pikku-O:n Suomi-koulukuljetuksissa avustanut T bassoa, pianisti puuttui. Iso-O sytytti kynttilät. Kirkkoon saapui kymmeniä ihmisiä. Joka vuosi siis enemmän. Ensimmäisellä kerralla lisäksemme oli vain kolme suomalaista. Viime vuonna oli jo parikymmentä, ja nyt homma todella lähti käyntiin. Lapsiakin oli paljon. Olen ylpeä T:n panostuksesta!
Kirkon jälkeen T lähti lasten kanssa samoin perinteiseksi muodostuneisiin lasten koulukavereiden perheen juhlaan, johon itsekin saavuin hieman myöhemmin. Saavuin juhlien alkuperäisen loppumisajankohdan aikaan, mutta kenelläkään kymmenistä juhlijoista ei tuntunut olevan kiire mihinkään, joten aikaa vaihtaa kuulumisia riitti minullekin. Mukavaa.
Joulu lähestyy ja jääkaapin oveen on ilmestynyt kolme toivomuslistaa. E:n lista sisältää pelkkiä lego-paketteja. Pikku-O:n lista on myös täynnä kaikenlaista legoihin liittyvää, mikä ei ole yllätys, sillä isoveli auttoi sen tekemisessä. Iso-O:n suurin toivomus on yli 500 palan palapeli. Kohtuullisen söpöä. Yhtenä jouluna hän toivoi tonttulakkia..
Mukavaa viikonalkua kaikille! Vietämme kihlajaispäiväämme töiden parissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)