sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Talviloma

Talviloma alkoi lumimyrskyllä. Newtoniin on nyt satanut 94 tuumaa (240 cm) lunta neljän viikon aikana. Yhtään ei ole sulanut pois. Voinet kuvitella, miltä täällä näyttää. Tiet ovat yhden auton levyisiä aivan pääteitä lukuunottamatta. Jättimäiset jääpuikot roikkuvat katoilta. Talomme seinästä vuotaa vesi läpi lastenhuoneeseen, vaatehuoneeseen sekä ruokailuiluhuoneeseen. Vuokraemäntä miettii edelleen, että varmaan tapetteja pitää vaihtaa. No ei ihan. Mitä jos vaikka purkaisit koko talon ja rakentaisit kokonaan uuden. Jos kaasulaskumme on kesällä luokkaa 30 dollaria/kk ja pahimpina talvikuukausina 600 dollaria/kk, kertoo se jotain talon tiiviydestä. Siihen ei pelkkien ikkunoiden vaihtaminen tai pintalautojen maalaaminen paljon vaikuta. Onneksi ei ole oma talo. Jotain hän sentään teki. Kunnostusfirma tuli sulattamaan jääpatoja ränneistä ja katolta. Ohjeeksi saimme, että talon ympärille, 8 jalkaa seinästä pitää kaivaa miesten mentävä ura tikapuita varten. Tulepa itse kaivamaan! Sataneen 240 cm lisäksi sillä kohdalla oli jo valmiiksi huiman korkeat ja kiinteät lumikasat. No, lapsityövoimalla vahvistettuina saimme sen verran hyvät urat aikaiseksi, että vain yhdellä sivulla firma joutui jatkamaan kaivamista. Hyvä me!

Itärannikolla on ennätyksellisen kylmää. Kylmään olemme toki tottuneet täällä koillisnurkkauksessa asuessamme, mutta kun suunnittelemamme hiihtoreissun ajankohtaan luvattiin -30*C lämpötiloja, meinasimme jänistää. T itseasiassa soitti hotellille ja yritti siirtää varaustamme 1.5 viikon päähän. Ei onnistunut. Hyvä niin. Lämpötila oli -13*C ja vaikka lumisade olikin välillä sakeaa, saimme palkkioksi lähes puolisääreen saakka olevaa puuterilunta ja olemattomat hissijonot. Cannon Mountain ei petä koskaan. Olimme kaikki viisi koko alueen rinteillä. Jopa Pikku-O, joka selvästi vielä haluaisi laskea helpompia ja lyhyempiä mäkiä.

Itse reissu ei alkanut parhaissa merkeissä, sillä E:lle tuli autossa paha olo. Syy ei selvinnyt, mutta esti häntä lähtemästä illalla hotellin uima-altaalle. Se oli tietenkin suuri pettymys, sillä uima-allas on lapsille yhtä tärkeä osa reissua kuin laskeminen. Jopa ehkä enemmän tärkeä, mutta sitä ei sanota ääneen. Onneksi E:n olo parani 12 tunnin yöunien ansiosta tai niistä huolimatta, ja itse laskupäivä oli hänellekin positiivinen kokemus.

Hiihtoreissun jälkeen palasimme kotiin, jossa vietimme loppuloman laiskotellen. Iso-O kävi loman aikana yhteensä kolme kertaa DI-tapaamisissaan, mikä edelleen tuntuu olevan hänelle mieluisa juttu. Pojat sen sijaan puuhailivat vain kotinurkissa. Kirjastossa vierailimme pari kertaa hakemassa sinne saapuneita, muista alueen kirjastoista tilattuja kirjoja sekä hakemassa ja viemässä DVD-elokuvia, joita on viime aikoina tullut varsin paljon katsottua. Nukkumisellekin on ollut riittävästi aikaa. T nukkui yhtenä yönä 15 tuntia - enemmän kuin varmaan kertaakaan elämässään.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hiihtoloma alkaa

Juuri ennen lomanalkua lapset ehtivät käydä 3 päivää koulua. Sinä aikana juhlittiin Ystävänpäivää ja arvottiin Raffle Basket-voittajat. Arpa ei osunut kohdalle, mikä aiheutti SUUREN pettymyksen. Pikku-O sai hyvän lohdutuspalkinnon, kun posti toi North Carolinan S:lta nallen. Sitä on sitten halailtu ja kannettu ympäriinsä. Pikku-O:n 100. koulupäivä sen sijaan siirtyi lomanjälkeiseen aikaan.

Lunta on nyt niin paljon, että ennusteet lisälumesta aiheuttavat ahdistusta. Tämän huomasin herätessäni painajaisesta, jossa nukuin liian pitkään, avasin verhon ja näin auton peittyneen kattoaan myöten lumeen. Onneksi se oli vain uni. Olihan! Uusi lumimyrsky on juuri alkanut. Ennusteissa puhutaan noin 14 tuumasta (36cm), mikä on ihan hirveästi lisälunta, kun vanhat kasat eivät ole pienentyneet yhtään. Onnea vaan meille täällä Bostonin seudulla.

Mutta, meillä on nyt loma, joten emme stressaa lumesta. Itseasiassa sekä E että Iso-O ilakoivat kuultuaan odotettavissa olevasta lumimäärästä jopa sen jälkeen, kun muistutin, mitä siihen liittyy  - monituntisia lumityösessioita. Tuolla asenteella pärjää New Englannissa.

Neurologia (PGY 3): Poliklinikalla ja vähän muutakin

Olin useita viikkoja poliklinikalla Evy:n kanssa, viimeisen käytännössä yksin, sillä nuori sihteerimme kuoli yllättäen ja Yunis, joka oli sijoitettu klinikkaan kanssani, tarvitsi muutaman päivän hänen asioiden järjestämiseen (olivat hyviä ystäviä ja sihteerillä ei ollut sukua lähistöllä). Lisäksi jatkuvat lumimyrskyt aiheuttivat muutoksia aikatauluun kolmen peräkkäisen viikon aikana.

Kokonaispotilasmäärä yhtä erikoistujaa kohden on maksimissaan 6/päivä. Koska potilaista osa jättää saapumatta, liikkuu normaali päivittäinen potilasmäärämme jossain 3-5/tyyppi/päivä välillä ja lumimyrskypäivinä 1-2/tyyppi/päivä, paitsi Juno-myrskyn aikaan, jolloin klinikka oli kiinni. Aamupäivisin tiistai-ja torstaiaamuja lukuunottamatta otimme vastaan yleisneurologia potilaita kuten päänsärkyä, puudutuksen tunnetta, kävelyvaikeutta ym. Iltapäivät torstaita lukuunottamatta olivat jotain suppeaa erikoisalaa kuten muistihäiriöitä, lihastauteja, epilepsiaa tai liikehäiriöitä. Tiistaiaamupäivisin oli toiselle meistä muutama selkäydinnestenäytteenotto, toiselle vapaa aamu, ja torstaisin aamupäivällä MS-tauteja ja iltapäivästä oma viikottainen normiklinikkamme. Plussapuolia poliklikalla on päivän arvattavuus, ehdottomia miinuspuolia se, että jokainen potilas täytyy nähdä oman vastaanoton lisäksi myös erikoislääkärin kanssa, mikä pahimmillaan aiheuttaa potilaalle kaksinkertaisen vastaanoton. Paperitöistä en myöskään tykkää, mutta niiltä ei täällä pysty välttymään missään. Sanelusta tykkään sen sijaan kovasti. On erittäin toimiva systeemi, kun voi sanella puhelimella. Joku sen jossain päin maailmaa kirjoittaa. Yleensä lähes virheettömästi ja todella nopeasti; teksti on usein tarkistettavana vain muutama tunti sanelun jälkeen, vaikka olisi sanellut sen kiireettömänä (niinkuin poliklinikkatekstit "Letter to Provider" aina tehdään).

Sivujuonteena mahdolliselle kiinnostuneelle esimerkki tyypillisestä tekstistä klinikalla. "Letter to Provider" on seuraavanlainen (kuvitteellinen potilas, jolla on diabeettinen neuropatia).

Dear Dr. X (potilaan omalääkäri),

We had a pleasure of seeing you patient Ms. Z in our clinic today on Jan 28, 2015 as a follow-up due to her ongoing issues with gait. As you know, she is an extremely pleasant 86 year old woman with diabetes, hypertension, and hyperlipidemia who was previously seen in our clinic in November 11, 2014. Please see "Letter to provider" from that date for further details. Briefly, as you know, she has complained problems with walking for 1.5 years. ...

In the interim, she has continued to fall easily. ...

In terms of her work-up, she has had the following laboratory tests and imaging studies, which showed..

REVIEW OF SYSTEMS is positive as above and negative for all other 14 systems.

PREVIOUS MEDICAL HISTORY: Diabetes, hypertension, hyperlipidemia, gallbladder operation, GERD, hypothyroidism...

SOCIAL HISTORY: Patient is married, lives with husband. She denies smoking, alcohol and illegal drugs. She is retired school teacher. She continues to drive and is active in daily living.

FAMILY HISTORY: Noncontributory.

ALLERGIES: NKDA (=no known drug allergies)

HOME MEDICATIONS: Aspirin 81 mg daily, Lisinopril 10 mg daily, Metformin 1gm BID, Synthroid 50 mcg daily...

PHYSICAL EXAMINATION:
Vitals: Height 5'4'', Weight 140 lb, BP 140/90, HR 79
Mental: Patient is alert, oriented to time, place and situation, able to provide good history. Her speech is fluent, there are no paraphasic errors or dysarthria. She is able to read, repeat, name and write. Her MoCA-score is 29/30 loosing one point in delayed recall.
CN: Pupils are 2 mm, reactive to light and accommondation. EOMI, no nystagmus. Visual fields are full. Discs are sharp. Sensation to light touch and temperature are symmetric in the face. No facial asymmetries. Normal hearing. Tongue and uvula in midline, gag reflex normal. Able to shrug shoulders and turn the head against resistance symmetrically.
Motor: Normal tone in all extremities. Strenght 5/5 in all extremities from proximal to distal parts.
Sensory: Intact to light touch, pinprick, vibration, temperature and join position sense in all extremities with the exception of bilateral lower extremities up to mid-shin.
Reflexes: 2+ Biceps, triceps, brachioradialis bilaterally, patellae 1+, ankles 0, toes downgoing. 
Gait: Patient is able to walk without assistance cautiously while keeping her eyes open. Romberg is unsteady. She is unable to tandem.
Coordination: Finger-nose and Heel-shin testing normal bilaterally.
Cardiac: Regular rhythm, no murmurs, or gallops. 
Lungs: CTAB.
Abdomen: Soft, nontender, not distended, bowel sounds positive.

Laboratory studies include...

Imaging studies include...

EMG shows bilateral neuropathy involving ...

ASSESSMENT AND PLAN: 86 year old woman with diabetes, hypertension, and hyperlipidemia who has suffered from gait disturbance and numbness of lower extremities during the last 1.5 years. Examination shows neuropathy, consistent with her complains and EMG. Her last A1C was 9.7. Her neuropathy is likely caused by poorly controlled diabetes.

RECOMMENDATIONS:
- Please adjust the patients treatment for diabetes
- ...
- ...
- No further testing needed
- We did not schedule any appointments in our clinic, but are happy to see her in case needed

Thank you for letting us be involved. Plan was discussed with Dr. Y, neurology attending.

Klinikkapalvelun lisäksi tein muutaman myöhäisen illan. Yövuoroissa oli ensin Kelly, jonka kanssa minulla yleensä menee oikein mukavasti. Tein molempina iltoina 3 konsultaatiota, ja pääsin lähtemään viimeistään yhdeksältä. Ei siis paha lainkaan. Viimeiset kaksi iltaa tein yhdistettynä poliklinikan kanssa, mikä tietenkin teki niistä vähän raskaampia. Yövuoroissa tuolloin oli Firas, joka ystävällisesti päästi minut lähtemään jopa ennen yhdeksää. Mikä oli tarpeen, sillä olin tosi väsynyt jatkuvissa lumimyrskyissä tai niiden jälkimainingeissa ajamisesta.

Jaksoon mahtui kuusi koulun lumipäivää, joista yksi oikeasti oli lumipäivä minullakin, muut lasten koulun lumipäiviä. Nyt minulla ja lapsilla alkaa loma. T harmillisesti opettaa koko viikon.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Lunta on aivan liikaa. Lopuksi alakoulun syystodistukset

Juno-lumimyrskyn jälkeen uutta lunta on tulvinut muutaman päivän välein siten, että lapsilla on nyt ollut 5 lumipäivää kouluistaan kahden kouluviikon aikana ja huomenna tiistaina on tiedossa kuudes. Joka puolella on niin isot vallit, ettei niiden takaa näe mitään. Kävelyteitä ei käytännössä ole lainkaan, mikä aiheuttaa huomattavaa haittaa sekä liikenteelle että kävelijöille itselleen. Lasten pyöräily on jätetty odottamaan lumen häviämistä. Eikä se näytä tapahtuvan ihan heti, sillä ulkona on uusi jalallinen (12"=30cm) ilmaantumassa - Lumimyrsky Marcus on vierailulla ja lämpötila normaalista poiketen ei lainkaan mene plussan puolelle. Worcester on tällä hetkellä koko Yhdysvaltain lumisin kaupunki. Jee. Ja Boston ylitti tänään maanantaina koko historiansa lumiennätyksen (nyt jo yli 60 tuumaa kuukaudessa, mikä on 150 cm kahden viime viikon aikana). Lumelle ei kerta kaikkiaan ole mitään paikkaa, mihin sen voi siirtää.

Lumipäivien lomassa lapset ovat vierailleet kouluissaan muutamana päivänä viikossa. Alakoulussa on jälleen Raffle Basket arpajaisrahankeräys. Ensin vanhempien pitää ostaa jokin tuote kunkin lapsen luokan koriin ja sitten vanhemmat pääsevat ostamaan arpoja, joilla korin voi voittaa. Pikku-O haluaa kaikki paitsi kaksi koria yli kymmenestä vaihtoehdosta. Iso-O panostaa jälleen pehmoeläimiin. Meillä on niitä jo nyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti juuri se kori on se kaikkein toivotuin. E vastasi aiemmin, ettei ole kiinnostunut koreista, mutta nyt kun asia on ajankohtainen, harmittelee, kun tuli niin sanoneeksi.

Myös Pikku-O:n sadas koulupäivä lähestyy. Tämä onkin sitten perheemme viimeinen. Ainakin toivottavasti. Niitä on juhlittu aika monta kertaa (E 1.luokalla, Iso-O Preschoolissa, Kindergartenissa ja 1.luokalla sekä Pikku-O Montessorikoulussa, kaksi kertaa preschoolissa, Kindergartenissa ja nyt; yhteensä yhdeksän kertaa). Perinteisesti piti tehdä paperikassista liivi ja piirtää siihen 100 jotakin juttua. E teki aikoinaan skandinaavisia kirjaimia, Iso-O sydämiä ja Pikku-O päätyi Happy Face-kuviin, joita vahingossa tuli 101. Yhden hän sitten rastitti yli ja väritti valkoisella, minkä jälkeen se oli entistä huomattavampi. Ihan kauheasti hän ei ole siihen voimiaan uhrannut.

Ystävänpäivä on tulevana lauantaina. Iso-O oli onneksi aktiivinen ja teki omat lähes 30 korttiaan pyytämättä (kaikki luokkakaverit ja opettajat). Pikku-O tarvitsee hieman motivointia, mutta on saanut sentään puolet aikaiseksi. Tekstiksi hän valitsi Ystävänpäivätoivotuksen lisäksi:"You are awesome at math" (älä kysy miksi) paitsi ruotsalaispoika Vilgotin kohdalla, jonka korttiin hän kirjoitti:"You are my best friend". Aika söpöä. E:lla ei enää ole moista 'pakkoa', eikä hän selvästi aio tehdä kenellekään mitään vapaaehtoisestikaan. "I am lazy", oli selitys valmiina.

T sai 60 esseetä lumimyrskyistä johtuen vasta pari päivää myöhemmin ja on siten uhrannut koko viikon, viikonlopun lukuunottaen niiden korjaamiseen. Pientä helpotusta on yllättäen ollut tarjolla Boston Collegen puolelta; yleensä BC ei peru luentoja juuri mistään syystä, mutta nyt yliopistolla on ollut yhtä monta vapaata kuin kouluillakin, mikä antoi T:lle yhden ylimääräisen kokonaisen päivän papereiden arviointiin.

Koska lumimyrskyjen väleissä on ollut niin kylmä, emme ole lähteneet laskureissuille. Kävimme sen sijaan laskemassa pulkalla "Death Hill"-mäellä Wabanissa (yksi Newtonin kylä). Läheisen talon rouva huolestui kylmyydestä, ja halusi meidän olevan tietoisia "wind chill"-lukemista, kun on niin vaarallisen viileää. Olimme tietoisia. T kävi lasten kanssa uudelleen seuraavan viikon lumipäivän aikaan. Oikealle laskureissulle meillä on tarkoitus lähteä lasten ensi viikon hiihtoloman aikaan.

Patriots voitti Superbowlin pallojen tyhjennys-jupakasta huolimatta. Seattlen Sea Hawks kaatui 28-24 Arizonan Phoenixissa. Lumimääristä huolimatta Bostonin keskustassa järjestettiin paraati, joka tyypillisesti aina tehdään Duck Boat:ien avulla riippumatta joukkueesta (Patriots, Bruins, Red Sox, Celtics tai Revolution) ja vuodenajasta.

Siinäpä viimeisimmät lumikuulumisemme. Siskolle onnea syntymäpäivän johdosta! Alla todistukset.

Alakoulun syystodistukset:
Iso-O:n kaikki numerot olivat 3 (Meeting expectations). Pikku-O:llakin kaikki muut paitsi kaksi kolmesta musiikinnumerosta, jotka olivat 2 (Making progress, but not meeting expectations). Pikku-O:n "Responding to Music" ja "Effort" eivät ehkä ole olleet hänen vahvuuksiaan. Kun kysyin, miten musiikintunneilla menee, vastasi hän, että hyvin menee. Hmm. Alla opettajien kirjalliset arvioit kopioituina.

Neljäluokkalainen Iso-O: 
Iso-O is an enthusiastic learner and is involved in all aspects of our classroom community. Her hand is always raised, eager to participate in discussions. She loves the opportunity to share what she knows with her peers. Iso-O works well both independently as well as in a cooperative group. As a reader, Iso-O has excellent comprehension and is able to synthesize important information from a text. She reads fluently and with great expression. Her writing is well thought out with wonderful description, dialogue, and sensory images. It is clear that writing is an interest to her. She also willingly accepts feedback and puts great effort into incorporating the suggestions into her writing. Iso-O also has a solid understanding of all the concepts presented in the math curriculum and readily accepts a mathematical challenge. Iso-O is excelling in all areas of the curriculum. She is an absolute delight to teach!

Ekaluokkalainen Pikku-O:
It is a pleasure having Pikku-O in my classroom. He has a wonderful sense of humor and always starts the day with a smile. Pikku-O is always willing to help a classmate and values what others have to say. At times, Pikku-O needs to be gently redirected when he is working independently or when he is partner reading with a friend. Pikku-O has made wonderful progress with his reading. His retells are strong and he uses strategies such as making connections and inferencing to aid his comprehension. Pikku-O has made solid progress answering questions in writing. He is starting to use graphic organizers, the word wall, and words imbedded within the question to help him spell unknown words. During math, Pikku-O is able to share his thoughts and ideas with the class and use various strategies to solve word problems. Pikku-O should feel proud of the progress he has made.