Dr. House-tyylillä mennään

Olen ollut kaksi kokonaista päivää töissä. Kokemukseni ja tietämykseni on siis valtaisaa. Sen verran olen kuitenkin päässyt huomaamaan, että tyyli ja tehokkuus poikkeavat huomattavasti kokemuksistani Suomessa. Tässä muutamia makupaloja.

Suuri osa on varmasti päässyt television välityksellä tutustumaan Dr. House:n tyyliin hoitaa potilaita. Samaan tylyyteen en ole törmännyt, mutta tapa ihmetellä yhdessä erilaisilla kokoonpanoilla tuntuu olevan maan tapa. Aamut alkavat aina yhteisellä 45 minuutin sessiolla, jossa käydään läpi yksi kiinnostava potilastapaus viimeisen vuorokauden ajalta. Yksi esittelee, toinen kirjaa samanaikaisesti taululle tärkeimmät tiedot, kolmas vetää tapauksen yhteen ja sitten yhdessä käydään läpi, mistä kaikesta voisi olla kyse. Todennäköiset ja epätodennäköiset vaihtoehdot huomioidaan. Opettavaista? Kyllä ja kiinnostavaa. Asiaa ei tee huonommaksi se, että samalla on tarjolla aamupala.

Yhdessä ihmettely jatkuu osastoilla ja poliklinikoilla, joissa vähemmän kokeneet esittelevät potilaansa enemmän kokeneille ja niitä käydään toistuvasti läpi vieläkin kokeneimpien kanssa. Olen tämän ensimmäisen kuukauden endokrinologian poliklinikalla aamupäivisin ja osastoilla konsultin vanavedessä iltapäivisin, ja olen jo tullut huomanneeksi monta tehostamisen mahdollisuutta. Esimerkiksi, konsulttini, jota seuraan, on valmistunut viisi vuotta sitten eli olisi hyvinkin pätevä toimimaan ilman valvontaa. Siitä huolimatta hän joutuu päivän päätteeksi kiertämään kaikki konsultaatiot vielä uudelleen toisen, 'pätevämmän' lääkärin kanssa. Kun tämä pätevämpi lääkäri pääsee osastoille vasta kolmen jälkeen, tulee päivistä väistämättä melko pitkiä.

Toinen kulmakarvojen nostattamisen aihe liittyy paperitöihin. Onneksi kehitys on viemässä siihen suuntaan, että potilaspaperit ovat viimein siirtymässä sähköisiksi. Mutta siirtyminen on vielä kesken, ja erityisesti erikoisalojen tekstit ovat vielä paperimuodossa - käsinkirjoitettuina. Oma leimasin on tärkeä, sillä jokainen harakanvarvas kuuluu kuitata leimalla ja allekirjoituksella, jotta se on pätevä.

Mutta, housemainen ihmettely jatkuu. Puolelta päivin joka päivä kokoonnumme jälleen yhteen. Nyt jonkin lääketieteellisen asian ympärille. Kuten tiistaina eteisvärinän. Kuulemme jonkun professoreista (ja heitähän riittää, sillä professorin titteli irtoaa huomattavasti Suomea aiemmin ja useammalle) esityksen ja syömme samalla lounaan. Mikä on tietenkin myös kovin mukavaa.

Yksityiselämäni on kovin epähousemaista, sillä minulla on perhe, jonka luokse olisi aina kova kiire; sairaalallahan kuuluisi viettää aikaa suurin osa vuorokauden tunneista. Tämän perheeni kanssa olen onneksi pystynyt hieman aikaa viettämään, sillä eilen oli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä, jonka sain nykyisen leppoisan kuukauteni vuoksi vapaaksi. Hitaan aamun ja Newtonin keskuspuistokäynnin jälkeen valmistauduimme grillijuhlien järjestämiseen. Oli jälleen kerran mukava viettää hetki yhdessä G:n, A:n, ja D:n kanssa. F ei päässyt mukaan, sillä hän on koko kesän Minnesotassa opiskelemassa tanskaa oman väitöskirjaprojektinsa vuoksi (hänen kiinnostuksensa kohde on tanskalainen Kierkegaard). Grillivartaat, nakit, makkarat, pasta ja salaatti maistuivat kaikille. Samoin E:n kokonaan alusta loppuun toteuttamat kaurarusinakeksit.