Elämässämme näyttää aina olevan hieman ylimääräistä jännitystä. Lasten osalta jännitys purkautuu levottomuutena ja syyksi riittää melkein mikä tahansa asia tai sen puuttuminen. E sai kerrottua, että yksi syy hänen levottomuutensa taustalla on se, ettei isi ole käynyt hänen kanssaan pelaamassa jalkapalloa. Tilanne luvattiin korjata.
Omalla osallani jännitystä aiheuttivat kaksi erillistä asiaa. Toinen päättyi viime tipassa hyvin, toinen vielä jatkuu. Viime tipassa hyvin päättynyt liittyi Massachusetts-lääkärilisenssini saamiseeni. Olin rehellisesti laittanut senttimetrien paksuiseen paperihakemuspinooni vanhan sukunimeni riville, jossa sitä kerran kysyttiin. Tämä johti siihen, että pikaisella aikataululla jouduin hankkimaan kopion naimisiinmenotodistuksestani sekä erillisen, notaarin vahvistaman paperin nimenvaihdoksestani. Kiitos sen, että tällä kerralla Helsingin Yhdysvaltain suurlähetystö ei ottanut virkatodistustani talteen, pystyin käyttämään sitä, ja siskon ystävällisellä avustuksella saimme nimenvaihdoksenikin virallisesti todistettua. Todistusten lähettämisen jälkeen meni viikko, kunnes toimistosta ilmoitettiin, että "virkatodistus pitää virallisesti kääntää englanninkieliseksi". Niin, no sehän on jo englanninkielinen!? "Ensimmäinen sarake pitää kääntää". Öööh, mutta sarakkeessa on viisi eri kieltä; englanti on kolmantena. "Lähetä pdf-kopio passistasi ja Social Security-kortistasi niin asia on selvä". Ok, en kyllä ymmärrä, miten ne asiaan liittyvät, mutta tehdään, kun käsketään. Lisenssivirastolla on kokous kaksi kertaa kuussa, ja keskiviikon kokouksessa lisenssini viimein hyväksyttiin. Hyvä niin, sillä lisäviive olisi aiheuttanut asian siirtymisen 11.7. kokoukseen, enkä olisi pystynyt aloittamaan internship-vuottani ennen sitä. Lisäloma ei luonnollisesti olisi harmittanut, mutta asia olisi aiheuttanut lumipalloefektillä sen, että myös ensi vuoden neurologiaohjelmani olisi alkanut kaksi viikkoa muiden jälkeen. Näin ei onneksi käynyt.
Edelleen jatkuva jännitykseni liittyy tuberkuloosi-ihotestiin. Ainainen harmi on yrittää saada ihmiset täällä tajuamaan, että kahden BCG-rokotteen jälkeen ihoreaktio on aina havaittavissa. Niin nytkin. Kahden eri työterveyshoitajan arvioimana rakkulani koko oli 10-14mm eli selvästi positiivinen. Niinpä jouduin keuhkokuvaan (kokemus tämäkin toki - sairaalakaapuun verhoituneena, sitä poisottamatta minut kuvattiin, nimirannekin asetettiin käteen). Keuhkokuva oli odotusten mukaisesti siisti, mutta joudun silti tapaamaan asiaan vihkiytyneen työterveyshoitajan ensi viikolla, jolloin käymme läpi positiivisen testituloksen merkitystä ja tarvetta lääkitykseen. Varokoonkin, mikäli ehdottaa minulle lääkitystä!
Näiden hieman epämiellyttävien kokemusten lisäksi elämäämme on mahtunut muunkinlaista. Omassa orientaatiossani olen saanut itselleni henkilökohtaisen leimasimen ja piipperin. Joo, täällä todellakin käytetään hakulaitetta. Käytin viimeksi vastaavaa Suomessa 1997. Onhan se toki modernimpi versio ja kantoalue riittää Worcesteristä aina Bostoniin saakka, mutta silti - hakulaite! Sain myös tuntumaa autonhuoltoon, (joka rehellisesti sanottuna on kyllä niin ei-minua kuin voi olla) kun monien selvittelysoittojen jälkeen valitsin itselleni öljynvaihtopaikan. Öljyt vaihtuivat ja jälleen opin monta uutta sanaa. Olen myös päässyt valitsemaan perheellemme työsuhde-etuja (joista kylläkin pitää maksaa), kun olen täyttänyt erilaisiin terveydenhuoltovakuutuksiin liittyviä papereita ja soittanut vakuutusyhtiöihin yrittäen samalla ymmärtää niiden eroja. Vaikeaa.
Lapset ovat lomailleet pääosin kotona, mutta torstaisen vapaapäiväni aikana pääsimme tekemään retken Bostonin keskustaan. Vierailimme Aquarium:issa, jossa kivointa kuulemma olivat altaat, joissa pieniä haikaloja ja rauskuja tai vesitähtiä ja rapuja sai käsin koskettaa. Merieläinelämyksen jälkeen tallustimme pienen kritiikin säestämänä n. mailin matkan Boston Common-puistoon ja menimme ajelemaan matkan joutsenveneillä (Swan Boats). Kritiikki hiljeni.
Viikonlopun ei pitäisi aiheuttaa suurta jännitystä. Vietämme sen pääosin kotona ja lähiseuduilla yrittäen antaa T:lle mahdollisimman hyvän kirjoitusrauhan (kuukauden koti-isävaihe monine haasteineen vei kirjoitussuunnitelman uusiksi). Osastoille sijoitetuilla työkavereillani työt alkavat jo sunnuntaina. Minä saan rennomman alun endokrinologia-konsultin vanavedessä ma-pe-työssä; työn ajallinen sitovuus aukenee minulle vasta neljän viikon jälkeen. Murehdimme sitä vasta silloin.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Tuskaisuudesta kohti helpotusta
Loppuviikko ei päästänyt meitä helpolla. Lämpötila oli jatkuvasti lähellä 40*C, eikä öisinkään laskenut inhimillisiin lukemiin. Lapset viettivät aikaansa pääosin sisällä - ja se näkyi. Yhtenä iltana kävimme sentään uimassa, ja vaikka olimme paikalla melkein kaksi tuntia, olisivat he halunneet vieläkin jatkaa. Erityisesti Iso-O on veden kanssa oikein elementissään. Kun kielsin tekemästä pääedellähyppyjä matalaan veteen, tulkitsi hän ohjeen siten, että mahalaskuja ei kielletty. E oli mukana hulluttelussa ja valitti useaan otteeseen vatsakipua. Niin.
Kävin torstaina tutustumassa Milfordin aluesairaalaan, jossa tulen viettämään intership-vuoteni kaksi alkuvaiheen kuukautta heti neliviikkoisen endokrinologia-jaksoni jälkeen. Kivannäköinen paikka, mutta työn ajallinen sitovuus pelottaa. Joka neljäs päivä joudun olemaan sairaalalla klo 7-20. Välissä olevat päivät ovat inhimillisempiä, mutta silti. Onneksi tämä jakso kuitenkin on ohi jo ennen syyspimeiden alkamista.
Perjantain yksi ohjelmanumero oli tietokoneavusteisesti tehty hengityssuojainten testaus. Itselleni sopi ohjelman mukaan vain pienin, joten erittäin leviävän virustaudin aikaan joudun käyttämään avaruuskypärämäistä suojainta. Toivomme mahdollisimman vähän tällaisia tilanteita. Toinen mainitsemisen arvoinen asia liittyy siihen, että sain ensimmäisen inside-tiedon Yhdysvaltain suurista terveydenhuoltomenoista. Ennen menossa olevaa terveydenhuoltouudistusta sairaalat saivat korvauksia seuraavalla tavalla. Mikäli sairaala käytti budjetoidun 1 000 000 dollarin potin, oli seuraavana vuonna käytössä 1 000 000 dollaria + 5%. Mikäli ei välittänyt budjeteista, vaan käytti 1 500 000 dollaria, oli seuraavan vuoden budjetti 1 500 000 +5%. Mikäli sen sijaan onnistui säästämään kuluissa ja käytti vain 500 000 dollaria, rankaisi systeemi tästä; budjetti rakentui summalle 500 000 +5%. Tämä johti tilanteeseen, jossa keksimällä keksittiin uusia laite-ym. hankintoja, jotta lopullinen lukema oli mahdollisimman suuri. Eettisesti arveluttavaa?
T pääsi pitkästä aikaa käymään lenkillä lauantaina, kun lämpötila viimein laski inhimillisempiin lukemiin. Koko perheemme voimin lähdimme ystäviemme G:n, A:n ja D:n seuraksi rannalle (Singing Beach, Manchester-by-the-Sea, MA). Atlanninaalloissa sukeltelu ja juokseminen teki porukalle todella hyvää. Vaikka pieni riita sateenkaaren värien järjestyksestä onnistuikin vielä syntymään E:n ja Iso-O:n välille, ei unta tarvinnut heidän kauan illalla odottaa. Lämpötilakin palasi viimein helteestä kohti itsellemme paremmin sopivia lämpötiloja. Meillä T:n kanssa oli pitkästä aikaa ihana mahdollisuus maata yhdessä sängyllä ja höpötellä niitä näitä usean tunnin ajan. Tärkeää.
Kävin torstaina tutustumassa Milfordin aluesairaalaan, jossa tulen viettämään intership-vuoteni kaksi alkuvaiheen kuukautta heti neliviikkoisen endokrinologia-jaksoni jälkeen. Kivannäköinen paikka, mutta työn ajallinen sitovuus pelottaa. Joka neljäs päivä joudun olemaan sairaalalla klo 7-20. Välissä olevat päivät ovat inhimillisempiä, mutta silti. Onneksi tämä jakso kuitenkin on ohi jo ennen syyspimeiden alkamista.
Perjantain yksi ohjelmanumero oli tietokoneavusteisesti tehty hengityssuojainten testaus. Itselleni sopi ohjelman mukaan vain pienin, joten erittäin leviävän virustaudin aikaan joudun käyttämään avaruuskypärämäistä suojainta. Toivomme mahdollisimman vähän tällaisia tilanteita. Toinen mainitsemisen arvoinen asia liittyy siihen, että sain ensimmäisen inside-tiedon Yhdysvaltain suurista terveydenhuoltomenoista. Ennen menossa olevaa terveydenhuoltouudistusta sairaalat saivat korvauksia seuraavalla tavalla. Mikäli sairaala käytti budjetoidun 1 000 000 dollarin potin, oli seuraavana vuonna käytössä 1 000 000 dollaria + 5%. Mikäli ei välittänyt budjeteista, vaan käytti 1 500 000 dollaria, oli seuraavan vuoden budjetti 1 500 000 +5%. Mikäli sen sijaan onnistui säästämään kuluissa ja käytti vain 500 000 dollaria, rankaisi systeemi tästä; budjetti rakentui summalle 500 000 +5%. Tämä johti tilanteeseen, jossa keksimällä keksittiin uusia laite-ym. hankintoja, jotta lopullinen lukema oli mahdollisimman suuri. Eettisesti arveluttavaa?
T pääsi pitkästä aikaa käymään lenkillä lauantaina, kun lämpötila viimein laski inhimillisempiin lukemiin. Koko perheemme voimin lähdimme ystäviemme G:n, A:n ja D:n seuraksi rannalle (Singing Beach, Manchester-by-the-Sea, MA). Atlanninaalloissa sukeltelu ja juokseminen teki porukalle todella hyvää. Vaikka pieni riita sateenkaaren värien järjestyksestä onnistuikin vielä syntymään E:n ja Iso-O:n välille, ei unta tarvinnut heidän kauan illalla odottaa. Lämpötilakin palasi viimein helteestä kohti itsellemme paremmin sopivia lämpötiloja. Meillä T:n kanssa oli pitkästä aikaa ihana mahdollisuus maata yhdessä sängyllä ja höpötellä niitä näitä usean tunnin ajan. Tärkeää.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Automatka töihin ja takaisin
Olen alkuviikon ajan päässyt tutustumaan tuttuakin tutummaksi tulevaan työmatkaani rauhalliseen tahtiin kohtuullisen mittaisten orientaatiopäivieni vuoksi. Mittaa ovelta ovelle tulee 30 mailia (48km), joka on vain hieman enemmän kuin matkani mökiltä terveysasemalle Inari-aikoinani. Matkoissa on paljon eroa, mutta myös hassuja yhtäläisyyksiä. Kuten varuillaolo. Inarissa ei tarvinnut huolehtia muista autoista, mutta milloin tahansa ja mistä tahansa saattoi eteen hypätä poro tai kokonainen tokka. Täällä poro ei ole ongelma, mutta samanlaista ennalta-arvaamattomuutta aiheuttavat muut autoilijat. Bostonin seutua ei turhaan ole luonnehdittu Amerikan Italiaksi. Onneksi matkani tapahtuu pääosin ruuhkaa vastaan, joten pientä välimatkaa muihin autoihin on mahdollista pitää.
Greater Boston Area viittaa alueeseen Bostonin ympärillä. Suurimmillaan sen katsovan sisältävän myös nykyisen työpaikkakuntani sekä alueita New Hampshiren ja Rhode Islandin puolella ja asukasmäärä katsotaan olevan yli 4,5 miljoonaa. Ei siis ihme, että koko 30 mailin matkani ajan olen jatkuvasti asutuksen/ihmisrakennelmien keskellä. Hyvänä puolena on luonnollisesti jatkuva valaistus jopa talvi-iltojen pimeinä tunteina, huonona se, että matkan varrelle osuvat lukemattomat liikennevalot, mikä väistämättä johtaa toistuviin hidastuksiin ja kiihdytyksiin.
Työmatkat ovat tiheän asutuksen alueella tyypillisesti pitkiä, joten en ole matkoineni suinkaan yksin. Haastatteluaikoinani tapasin useamman työntekijän, joka ajaa päivittäin Newtonista, ja nyt muutaman päivän aikana olen törmännyt jo kahteen uuteen työkaveriini, jotka tietoisesti ovat etsineet asuntonsa nimenomaan Newtonista hyvien yhteyksien vuoksi. Kun pariskunnan toinen osapuoli on löytänyt työn Bostonista ja toinen Worcesterista, on kompromisseihin ollut tarvetta. Kulttuurisesti erilainen suhtautuminen ajamiseen ja työmatkaan on tullut kyllä vahvasti esiin. Kun olen maininnut oman työmatkani pituuden maileina ja siihen kuluvana aikana (n. 50 minuuttia), on vastaus poikkeuksetta ollut positiivinen:"But that's not bad!" Olen siis siirtynyt vahvasti amerikkalaiseen autoilukulttuuriin. Iloinen siitä en voi varauksetta olla.
Alkuviikon aikana kävin kaksipäiväisen American Heart Association:in elvytyskoulutuksen ja olen nyt sekä BLS (Basic Life Support) että ACLS (Advanced Cardiovascular Life Support)-sertifioitu. Osaan siis tehokkaasti elvyttää - teoriassa. Tänään tutustumme ohjelmaan yleisesti sekä käymme pienemmässä sairaalassa, jossa myös 2-3kk tulen ensi vuonna viettämään. Autoajelusta tekee tällä hetkellä haastavampaa helle, joka eilen näytti autonmittarin mukaan nousevan kolminumeroisiin lukemiin (100F=38*C). Aika kuuma.
Greater Boston Area viittaa alueeseen Bostonin ympärillä. Suurimmillaan sen katsovan sisältävän myös nykyisen työpaikkakuntani sekä alueita New Hampshiren ja Rhode Islandin puolella ja asukasmäärä katsotaan olevan yli 4,5 miljoonaa. Ei siis ihme, että koko 30 mailin matkani ajan olen jatkuvasti asutuksen/ihmisrakennelmien keskellä. Hyvänä puolena on luonnollisesti jatkuva valaistus jopa talvi-iltojen pimeinä tunteina, huonona se, että matkan varrelle osuvat lukemattomat liikennevalot, mikä väistämättä johtaa toistuviin hidastuksiin ja kiihdytyksiin.
Työmatkat ovat tiheän asutuksen alueella tyypillisesti pitkiä, joten en ole matkoineni suinkaan yksin. Haastatteluaikoinani tapasin useamman työntekijän, joka ajaa päivittäin Newtonista, ja nyt muutaman päivän aikana olen törmännyt jo kahteen uuteen työkaveriini, jotka tietoisesti ovat etsineet asuntonsa nimenomaan Newtonista hyvien yhteyksien vuoksi. Kun pariskunnan toinen osapuoli on löytänyt työn Bostonista ja toinen Worcesterista, on kompromisseihin ollut tarvetta. Kulttuurisesti erilainen suhtautuminen ajamiseen ja työmatkaan on tullut kyllä vahvasti esiin. Kun olen maininnut oman työmatkani pituuden maileina ja siihen kuluvana aikana (n. 50 minuuttia), on vastaus poikkeuksetta ollut positiivinen:"But that's not bad!" Olen siis siirtynyt vahvasti amerikkalaiseen autoilukulttuuriin. Iloinen siitä en voi varauksetta olla.
Alkuviikon aikana kävin kaksipäiväisen American Heart Association:in elvytyskoulutuksen ja olen nyt sekä BLS (Basic Life Support) että ACLS (Advanced Cardiovascular Life Support)-sertifioitu. Osaan siis tehokkaasti elvyttää - teoriassa. Tänään tutustumme ohjelmaan yleisesti sekä käymme pienemmässä sairaalassa, jossa myös 2-3kk tulen ensi vuonna viettämään. Autoajelusta tekee tällä hetkellä haastavampaa helle, joka eilen näytti autonmittarin mukaan nousevan kolminumeroisiin lukemiin (100F=38*C). Aika kuuma.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Lasten kevättodistukset ja lomanalku
E:n ja Iso-O:n koulu loppui 15.6. perjantaina ja jälleen yksi luokka-aste on takana. Pikku-O:n preschool olisi jatkunut vielä tämän viikon, mutta yksinkertaisuuden vuoksi hänkin aloitti lomansa. Lapset olivat käyneet T:n kanssa syömässä lähiravintolassamme sekä juoneet yhdessä kuohuvaa loman alkamisen kunniaksi. Viikonlopunviettoon kuuluivat käynti uimassa, pelikentällä ja kirjastossa ja maanantaina Pikku-O:n voittamien lipukkeiden vuoksi lastenmuseossa. E:n ja Pikku-O:n suosikki tällä kerralla oli erilaisia golfpalloratoja (valmiita ja itsetehtyjä) sisältävä huone, ja Iso-O kiipeili kolmen kerroksen korkuisessa kiipeilytelineessä yhteensä ainakin tunnin.
Lomanalun kunniaksi saapuivat myös todistukset. Oheisesta vanhasta postauksesta löytyvät arvosteluasteikot. Kummankin kaikki numerot olivat 3 (=on saavuttanut luokka-asteen tavoitteet), Iso-O:lla oli yksi nelonen (=ylittää tavoitteet) lukemisen kohdalla. Ja numeroitahan riittää monia kymmeniä. Alla entiseen tapaan kopioituna opettajien positiivisuutta tihkuvat sanalliset arviot.
Kolmasluokkalainen E ensin:
E is an exemplary student in everyway! His curiosity and joy of learning emanates as he participates in class activities. His exellent work is a reflection of his motivation, effort, and positive attitude.
E has a true passion and talent for writing. He writes easily and with voice. His writing features varied sentence structures, interesting details and rich description. E's brochure about the elk was informative and reflected the knowledge he acquired through his research. His final report included magnificent cursive writing, and colorfully, detailed illustrations evidence of the effort he makes to produce the finest quality of work. E is able to edit his writing for run-on sentences, misspellings, missing punctuation and capital letters when reminded to proofread. E is an avid reader who thrives in applying his broad knowledge to think critically especially in science and math. He eagerly shares the insights and understandings he gains through his readings. E enjoys collaborating to solve challenging math problems. He consistently uses his solid skill set and strong conceptual reasoning to accurately solve multi-step word problems.
E is a motivated, articulate, and a caring student who is well liked and respected by his peers. It has been gratifying to see E make new friends in class this year. It has been a pleasure to be E's third grade teacher!
Sitten ekaluokkalainen Iso-O:
Iso-O has been a real delight to have in class this year. She arrives to school each day with a smile and eagerness to learn. Iso-O completes her work in a timely fashion and does her best work each and every day. Iso-O has many friends and enjoys drawing and dramatic play.
Iso-O is a great reader who is reading well beyond the grade one benchmark. Iso-O reads with great comprehension and fluency. Iso-O reads and enjoys books in a variety of genres. Iso-O is very able to select books that are "Just Right" for her level.
Iso-O enjoys writing during the Writers Workshop block. She writes stories that have a very clear beginning, middle and end. Iso-O is able to select a topic and develop it into a wonderful story. Iso-O writes in complete and detailed sentences.
Iso-O has an amazing hand-writing - neater than most adults I know!
Kolmasluokkalaisesta tuli nyt jo neljäsluokkalainen ja ekaluokkalainen pääsi toiselle. Meneepä aika vauhdilla eteenpäin.
Lomanalun kunniaksi saapuivat myös todistukset. Oheisesta vanhasta postauksesta löytyvät arvosteluasteikot. Kummankin kaikki numerot olivat 3 (=on saavuttanut luokka-asteen tavoitteet), Iso-O:lla oli yksi nelonen (=ylittää tavoitteet) lukemisen kohdalla. Ja numeroitahan riittää monia kymmeniä. Alla entiseen tapaan kopioituna opettajien positiivisuutta tihkuvat sanalliset arviot.
Kolmasluokkalainen E ensin:
E is an exemplary student in everyway! His curiosity and joy of learning emanates as he participates in class activities. His exellent work is a reflection of his motivation, effort, and positive attitude.
E has a true passion and talent for writing. He writes easily and with voice. His writing features varied sentence structures, interesting details and rich description. E's brochure about the elk was informative and reflected the knowledge he acquired through his research. His final report included magnificent cursive writing, and colorfully, detailed illustrations evidence of the effort he makes to produce the finest quality of work. E is able to edit his writing for run-on sentences, misspellings, missing punctuation and capital letters when reminded to proofread. E is an avid reader who thrives in applying his broad knowledge to think critically especially in science and math. He eagerly shares the insights and understandings he gains through his readings. E enjoys collaborating to solve challenging math problems. He consistently uses his solid skill set and strong conceptual reasoning to accurately solve multi-step word problems.
E is a motivated, articulate, and a caring student who is well liked and respected by his peers. It has been gratifying to see E make new friends in class this year. It has been a pleasure to be E's third grade teacher!
Sitten ekaluokkalainen Iso-O:
Iso-O has been a real delight to have in class this year. She arrives to school each day with a smile and eagerness to learn. Iso-O completes her work in a timely fashion and does her best work each and every day. Iso-O has many friends and enjoys drawing and dramatic play.
Iso-O is a great reader who is reading well beyond the grade one benchmark. Iso-O reads with great comprehension and fluency. Iso-O reads and enjoys books in a variety of genres. Iso-O is very able to select books that are "Just Right" for her level.
Iso-O enjoys writing during the Writers Workshop block. She writes stories that have a very clear beginning, middle and end. Iso-O is able to select a topic and develop it into a wonderful story. Iso-O writes in complete and detailed sentences.
Iso-O has an amazing hand-writing - neater than most adults I know!
Kolmasluokkalaisesta tuli nyt jo neljäsluokkalainen ja ekaluokkalainen pääsi toiselle. Meneepä aika vauhdilla eteenpäin.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Äidin pakkoloma
Saavuin perjantai-iltana kotiin 4,5-viikon mittaisen Suomi-reissun jälkeen. Tunnelmani oli hämmentynyt, sillä niin hyvältä kuin Suomessaolo tuntuikin, ihanan kotoisalta vaikuttivat maisemat metronikkunasta katsellessa. Ikäänkuin minulla olisi kaksi kotia, Suomi ja Newton. Outoa. Kotiinsaapuessani ihana tunnelmani kuitenkin muuttui, sillä kovasti ikävöimäni lapset olivat jo ehtineet yöpuulle ja uupunut aviomieheni toivotti minut tervetulleeksi täikampa kädessään. Palaamme tässä kirjoituksessa kuitenkin täimetsästystunnelmista edellisiin viikkoihin ja niiden tapahtumiin.
Matkan päätarkoitus oli viisumityypin vaihtaminen. Sen ensimmäinen etappi oli saada todistus siitä, että olen saapunut Suomeen. Tähän ei kelvannut mikään muu kuin valokuva maahansaapumisleimasta passissa ja käytetystä Boarding Pass:ista. Totean vain, että asia oli yllättävän monimutkainen maassa, jossa leimoja ei ole jaeltu vuosikausiin, eikä varsinkaan ihmisille, jotka saapuvat Schengen-alueen sisäpuolelta (lensin Islannin kautta). Byrokratia on siis tuttua myös Suomen päässä. No, monien vaiheiden ja harminkyyneleiden jälkeen sain valokuvan lähetettyä, ja asia lähti etenemään hitaasti. Odotusta kesti joka välissä viikoista muutamiin päiviin, ja niinpä matkan kokonaiskestoksi muodostui huima 4,5 viikkoa.
Jännitin haastattelua aika paljon, sillä edellisellä kerralla se ei mennyt ihan putkeen. Tällä kerralla olin varustautunut todistuksilla suunnilleen kaikesta, mistä keksin. Pieni jännittävä piirre ilmaantui 1,5 vrk ennen haastattelua, kun sain sähköpostin nousseista käsittelykustannuksista ja ilmoituksen, että haastattelu ei onnistu ilman 8€ lisämaksua ja printattua todistusta siitä. No, todistuspinoni oli lopulta tarpeeton ja lisämaksun todistaminen onnistui J:n ystävällisellä avustuksella, joten haastatteluni meni tällä kerralla kuin tanssi. Passi ja viisumi saapuivat ajoissa ja olin valmis viimein varaamaani - huomattavasti menolippuani kalliimpaan - paluumatkaani.
Koska viisumiprosessi vaati 4,5 viikon oleskelun, ehdin tehdä monia mukavia asioita Suomessa. Tukikohtani oli siskon koti, jossa sain rauhassa oleilla ja osallistua perheen arkeen aina päättäjäisjuhlia myöten. Oli hienoa saada olla lastemme serkkupoikien kanssa huomattavasti tavanomaista pidempään ja tutustua heidän erityispiirteihinsä paljon tarkemmin. Hauska porukka. Jättiläismäisen bernhardilaiskoirankin kanssa ystävystyimme aamu-ja päivälenkkiemme yhteydessä. Ja mikä parasta, sain viettää kerrankin aikaa siskon kanssa oikein pidemmän kaavan mukaisesti. Suurkiitokset J:lle sietokyvystäsi!
Matkan alkupuolella kävin Oulussa huimaan 51€:n edestakaiseen hintaan. Oulun kotimme vuokralaisperhe on lähdössä kesäkuun lopussa pois, ja vaikkei asia tuolloin heti selvinnytkään, löysi välittäjä meille uuden perheen heinäkuun alusta lähtien. Tältä osin olo on siis kovin helpottunut. Ongelmaksi muodostunut kerrossänky meni mainiosti kaupaksi Huutonetissä ja sängyn luovuttaminen onnistui hyvin asunnollakäynnin yhteydessä. V:n ja N:n vieraanvaraisuuden ansiosta sain viettää Oulussa muutenkin mukavan ajan ystäviä ja tuttavia tavaten sekä muutamia virallisia asioita hoitaen. Hyvä mieli jäi.
Jyväskylässä kävimme viikonloppupiipahduksella. Facebookin ansiosta saimme kahvihetken aikaiseksi 5 vanhan luokkakaverin kesken. Lukioluokkakaveriani perheineen näin hyvän tovin heidän kotonaan päästen nauttimaan poronkäristystä ja perunamuusia (NAM!). Veljen perhettä ja T:n siskoa lapsineen tapasimme lyhyesti ajatuksen jo suuntautuessa kohti etelämmäksi siirtymistä. Hellyttävä veljen vanhempi tyttö 2.5-v hyppäsi halaamaan heti heille saapuessamme - taisi luulla minua siskokseni - mutta hämmennyksestä selvittyään tuli uudelleen halaamaan lähtiessämme. Kiva, että kävimme.
Koska menetin mahdollisuuteni osallistua S:n ja A:n häihin elokuussa, halusin tehdä visiitin Karhulaan. Bussiyhteys Mäntsälästä Porvooseen oli käsittämätön - matkustin molempiin suuntiin alkuun yksin ja sitten kaksin myöhemmin bussiin hypänneen henkilön kanssa. Miten voi kannattaa? Porvoosta sain miellyttävän kyydin M:n autossa suoraan A:n ja M:n kotiin. S ja C saapuivat seuraksi, ja vietimme leppoisan illan yhdessä. Aamulla pääsin vielä tutustumaan S:n, A:n ja C:n viihtyisään kotiin. Kiitos paljon teille kaikille!
Tarkoituksella tein ajastani Suomessa mahdollisimman rauhallisen ja näin ollen kävin Helsingissäkin vain kolme kertaa. Jokaisella kerralla oli kuitenkin mahdollisuus tavata useampi tärkeä henkilö sekä hoitaa muutama käytännönasia (kuten viisumihaastattelu tai T:n puhelinnumeron vaihtaminen pankin tiedostoihin). Tapasin ystäväni Meilahdessa, anoppini sekä myöhemmin S:n ja K:n kahvilassa sekä A:n Sokoksen Loisteessa, Pikku-O:n kummitädin vauvoineen Espoossa ja opiskelukaverini lapsineen. Mukavia sukulaiskohtaamisia olivat Kruununhaan isotätini tapaaminen sekä ravintola Lungissa serkkujeni kanssa illallisen parissa viettämäni hetki.
Suomi-reissu on nyt osaltani ohi ja seuraavan ajankohta on määrittämätön. Nyt tavoitteeni on yhdistää ajallisesti vaativa erikoistumisohjelmani ja ihana perheeni tavalla, jossa kukaan ei kärsi. Jo nyt ensimmäiseen orientaatiopäivääni suunnatessani vaikuttaa, että se tulee olemaan haastavaa. Olkaahan ajatuksissanne mukanamme!
Matkan päätarkoitus oli viisumityypin vaihtaminen. Sen ensimmäinen etappi oli saada todistus siitä, että olen saapunut Suomeen. Tähän ei kelvannut mikään muu kuin valokuva maahansaapumisleimasta passissa ja käytetystä Boarding Pass:ista. Totean vain, että asia oli yllättävän monimutkainen maassa, jossa leimoja ei ole jaeltu vuosikausiin, eikä varsinkaan ihmisille, jotka saapuvat Schengen-alueen sisäpuolelta (lensin Islannin kautta). Byrokratia on siis tuttua myös Suomen päässä. No, monien vaiheiden ja harminkyyneleiden jälkeen sain valokuvan lähetettyä, ja asia lähti etenemään hitaasti. Odotusta kesti joka välissä viikoista muutamiin päiviin, ja niinpä matkan kokonaiskestoksi muodostui huima 4,5 viikkoa.
Jännitin haastattelua aika paljon, sillä edellisellä kerralla se ei mennyt ihan putkeen. Tällä kerralla olin varustautunut todistuksilla suunnilleen kaikesta, mistä keksin. Pieni jännittävä piirre ilmaantui 1,5 vrk ennen haastattelua, kun sain sähköpostin nousseista käsittelykustannuksista ja ilmoituksen, että haastattelu ei onnistu ilman 8€ lisämaksua ja printattua todistusta siitä. No, todistuspinoni oli lopulta tarpeeton ja lisämaksun todistaminen onnistui J:n ystävällisellä avustuksella, joten haastatteluni meni tällä kerralla kuin tanssi. Passi ja viisumi saapuivat ajoissa ja olin valmis viimein varaamaani - huomattavasti menolippuani kalliimpaan - paluumatkaani.
Koska viisumiprosessi vaati 4,5 viikon oleskelun, ehdin tehdä monia mukavia asioita Suomessa. Tukikohtani oli siskon koti, jossa sain rauhassa oleilla ja osallistua perheen arkeen aina päättäjäisjuhlia myöten. Oli hienoa saada olla lastemme serkkupoikien kanssa huomattavasti tavanomaista pidempään ja tutustua heidän erityispiirteihinsä paljon tarkemmin. Hauska porukka. Jättiläismäisen bernhardilaiskoirankin kanssa ystävystyimme aamu-ja päivälenkkiemme yhteydessä. Ja mikä parasta, sain viettää kerrankin aikaa siskon kanssa oikein pidemmän kaavan mukaisesti. Suurkiitokset J:lle sietokyvystäsi!
Matkan alkupuolella kävin Oulussa huimaan 51€:n edestakaiseen hintaan. Oulun kotimme vuokralaisperhe on lähdössä kesäkuun lopussa pois, ja vaikkei asia tuolloin heti selvinnytkään, löysi välittäjä meille uuden perheen heinäkuun alusta lähtien. Tältä osin olo on siis kovin helpottunut. Ongelmaksi muodostunut kerrossänky meni mainiosti kaupaksi Huutonetissä ja sängyn luovuttaminen onnistui hyvin asunnollakäynnin yhteydessä. V:n ja N:n vieraanvaraisuuden ansiosta sain viettää Oulussa muutenkin mukavan ajan ystäviä ja tuttavia tavaten sekä muutamia virallisia asioita hoitaen. Hyvä mieli jäi.
Jyväskylässä kävimme viikonloppupiipahduksella. Facebookin ansiosta saimme kahvihetken aikaiseksi 5 vanhan luokkakaverin kesken. Lukioluokkakaveriani perheineen näin hyvän tovin heidän kotonaan päästen nauttimaan poronkäristystä ja perunamuusia (NAM!). Veljen perhettä ja T:n siskoa lapsineen tapasimme lyhyesti ajatuksen jo suuntautuessa kohti etelämmäksi siirtymistä. Hellyttävä veljen vanhempi tyttö 2.5-v hyppäsi halaamaan heti heille saapuessamme - taisi luulla minua siskokseni - mutta hämmennyksestä selvittyään tuli uudelleen halaamaan lähtiessämme. Kiva, että kävimme.
Koska menetin mahdollisuuteni osallistua S:n ja A:n häihin elokuussa, halusin tehdä visiitin Karhulaan. Bussiyhteys Mäntsälästä Porvooseen oli käsittämätön - matkustin molempiin suuntiin alkuun yksin ja sitten kaksin myöhemmin bussiin hypänneen henkilön kanssa. Miten voi kannattaa? Porvoosta sain miellyttävän kyydin M:n autossa suoraan A:n ja M:n kotiin. S ja C saapuivat seuraksi, ja vietimme leppoisan illan yhdessä. Aamulla pääsin vielä tutustumaan S:n, A:n ja C:n viihtyisään kotiin. Kiitos paljon teille kaikille!
Tarkoituksella tein ajastani Suomessa mahdollisimman rauhallisen ja näin ollen kävin Helsingissäkin vain kolme kertaa. Jokaisella kerralla oli kuitenkin mahdollisuus tavata useampi tärkeä henkilö sekä hoitaa muutama käytännönasia (kuten viisumihaastattelu tai T:n puhelinnumeron vaihtaminen pankin tiedostoihin). Tapasin ystäväni Meilahdessa, anoppini sekä myöhemmin S:n ja K:n kahvilassa sekä A:n Sokoksen Loisteessa, Pikku-O:n kummitädin vauvoineen Espoossa ja opiskelukaverini lapsineen. Mukavia sukulaiskohtaamisia olivat Kruununhaan isotätini tapaaminen sekä ravintola Lungissa serkkujeni kanssa illallisen parissa viettämäni hetki.
Suomi-reissu on nyt osaltani ohi ja seuraavan ajankohta on määrittämätön. Nyt tavoitteeni on yhdistää ajallisesti vaativa erikoistumisohjelmani ja ihana perheeni tavalla, jossa kukaan ei kärsi. Jo nyt ensimmäiseen orientaatiopäivääni suunnatessani vaikuttaa, että se tulee olemaan haastavaa. Olkaahan ajatuksissanne mukanamme!
perjantai 8. kesäkuuta 2012
USMLE - lyhyt oppimäärä
Pääsin läpi viimeisestä USMLE (United States Medical Licensing Examination)-tentistä, ja olen siten varmistanut, että mikään USMLE-tenteistä (Step 1, Step 2 CK, Step 2 CS ja Step 3) ei koske minua enää koskaan. Näin tosin luulivat jo 90-luvulla silloiset kaksi tenttiä ja englannin kielikokeen suorittaneet tutkijalääkärit, joille viime vuosina on selvinnyt, että eipä riitäkään, vaan aiemmin suoritettujen lisäksi sekä Step 2 CS että Step 3 pitää suorittaa, mikäli haluaa lääkärioikeutensa Yhdysvalloissa säilyttää. Ei ihan helppo nakki sellaiselle, jolla valmistumisesta on vieläkin kauemmin kuin minulla. Mutta, minä elän nyt nykykäsityksen mukaan ja iloitsen saavutuksestani.
Koska tenttien tekemiseen on liittynyt aika paljon muutakin kuin lukemista, päätin koota kaikki vähänkin asiaan liittyvät postaukseni vuosien varrelta yhden otsikon alle ensisijaisesti palvelemaan itseäni, mutta myös helpottamaan sellaisen henkilön polkua, joka tähän hulluuteen mukaan päättää lähteä. En ole ollut ollenkaan johdonmukainen postausteni kanssa, joten osasta joutuu vähän tietoa etsimään perhekuulumisten seasta. Jaottelin postaukset ajalliseen ja toisaalta temaattiseen järjestykseen.
1. Ennen tenttejä
- Paperisota
2. Step 1-tentti
- Valmistautumisen alkuhetket
- Tentti lähestyy
- Tenttipäivä
- Tulosten saapuminen
3. Step 2 CK
- Tenttipäivä
4. Step 2 CS
- Valmistautuminen
- Tenttipäivä
5. Yksi virstanpylväs
- Osittaislaillistus - ECFMG Certification
6. Step 3
- Tenttipäivät
7. Haku erikoistumisohjelmiin:
- Paperisota erikoistumisohjelmiin haettaessa sekä pieni ongelma yhden liitteen kanssa
- Haastattelu North Shoressa
- Haastattelu Worcesterin Neurologialla
- Haastattelu Worcesterin Sisätaudeilla
- Match
8. Ennen erikoistumisohjelman alkua:
- Paperinpyörityksen alkaminen
- Paperisota jatkuu
- Ja jatkuu
Viisumityypin vaihtamisen vuoksi tein edelleen jatkuvan reissun Suomeen. Palaan tähän myöhemmin. Erikoistumisohjelma alkaa heinäkuun alussa ja sen etenemistä on mahdollista seurata muiden kuulumistemme ohella tässä samassa osoitteessa. Iloista lomaa/lomanodotusta kaikille!
Koska tenttien tekemiseen on liittynyt aika paljon muutakin kuin lukemista, päätin koota kaikki vähänkin asiaan liittyvät postaukseni vuosien varrelta yhden otsikon alle ensisijaisesti palvelemaan itseäni, mutta myös helpottamaan sellaisen henkilön polkua, joka tähän hulluuteen mukaan päättää lähteä. En ole ollut ollenkaan johdonmukainen postausteni kanssa, joten osasta joutuu vähän tietoa etsimään perhekuulumisten seasta. Jaottelin postaukset ajalliseen ja toisaalta temaattiseen järjestykseen.
1. Ennen tenttejä
- Paperisota
2. Step 1-tentti
- Valmistautumisen alkuhetket
- Tentti lähestyy
- Tenttipäivä
- Tulosten saapuminen
3. Step 2 CK
- Tenttipäivä
4. Step 2 CS
- Valmistautuminen
- Tenttipäivä
5. Yksi virstanpylväs
- Osittaislaillistus - ECFMG Certification
6. Step 3
- Tenttipäivät
7. Haku erikoistumisohjelmiin:
- Paperisota erikoistumisohjelmiin haettaessa sekä pieni ongelma yhden liitteen kanssa
- Haastattelu North Shoressa
- Haastattelu Worcesterin Neurologialla
- Haastattelu Worcesterin Sisätaudeilla
- Match
8. Ennen erikoistumisohjelman alkua:
- Paperinpyörityksen alkaminen
- Paperisota jatkuu
- Ja jatkuu
Viisumityypin vaihtamisen vuoksi tein edelleen jatkuvan reissun Suomeen. Palaan tähän myöhemmin. Erikoistumisohjelma alkaa heinäkuun alussa ja sen etenemistä on mahdollista seurata muiden kuulumistemme ohella tässä samassa osoitteessa. Iloista lomaa/lomanodotusta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)