Endokrinologia-jakso

Neliviikkoinen endokrinologia-jaksoni on ohi. Muutaman uuden englanninkielensanan lisäksi tuli opittua enemmän kuin vuosiin yhteensä. Tehokasta tämä yhdessäihmettely - ainakin oppimismielessä. Ajankäytöllisesti mielipiteeni on toinen; aktiivista työtä tein muutaman tunnin päivässä, yhteensä 10-15 tuntia viikossa. Silti kokonaisviikkotuntimääräni viimeisen, täyden 5 arkipäivän jälkeen oli 51.75 tuntia eli yli 10 tuntia päivässä. No, oppimassahan täällä ollaan. Mitä jaksoni aikana tapahtui? Seuraavana läpileikkaus tapahtumista.

Aamuisin osallistuin aamumeetingiin, jossa käytiin läpi yksi potilastapaus kerrallaan, esiteltiin edelliseen liittyvä artikkeli/kuunneltiin miniesitelmä. Esitelmiä oli esim. septisestä artriitista, feokromosytoomasta, kroonisesta leukemiasta ja perikardiitista.

Meetingin jälkeen siirryin viereiseen Ambulatory Care Center-rakennukseen, jossa vietin aamupäivän yhdessä jonkun endokrinologeista sekä toisen vuoden erikoistujan ja lääketieteenopiskelijan kanssa. Tutkimme potilaat vuorotellen, minkä jälkeen menimme tapaamaan potilasta vielä yhdessä endokrinologin kanssa. Tavallisimmat ongelmat liittyivät diabetekseen ja kilpirauhaseen, mutta mukaan mahtui myös lisäkilpirauhasongelmaa, lisämunuaistauteja ja sukupuolenvaihdosasioita.

Puolen päivän aikaan siirryimme erikoistujan kanssa takaisin sairaalan ja lääketieteellisen puolelle kuuntelemaan tunninmittaista esitystä jonkin erikoislääkäreistä pitämänä. Samalla söimme lounaamme, joka tyypillisesti on salaattia ja jotain muuta (pizzaa, tortilloja, pastaa, pihviä ym). Kuukauden aikana opiskelimme mm. happo-emästasapainoa, elektrolyyttihäiriöitä, matkailijan terveydenhuoltoa, rintasyövän hoitoa, työhakemuksen laatimista ym. Esitelmänpitäjän tyylistä riippuen kuuntelin ja opin joko 95% tai vähemmän. Joskus nimittäin ruoanjälkeinen raukeus meinasi yllättää.

Lounasesitelmän jälkeen jäimme odottamaan hakulaitteen piipausta. Joskus se piippasi, yleensä ei. Jos se piippasi, oli osastoilla uusi endokrinologin arvioita vaativa potilas, jonka jokin meistä kolmesta kävi tutkimassa ja haastattelemassa. Minun omia osastopotilaitani koko jakson aikana oli vain kuusi:
- diabetekseen munuaissiirron jälkeen sairastunut nuori nainen
- kilpirauhasen liiikatoiminnan vuoksi leikkauksen läpikäynyt nainen
- sydäninfarktiin sairastunut nainen, jolla kilpirauhasen vajaatoiminta löytyi sivulöydöksenä
- sydäninfarktin ja neljän suonen ohituksen läpikäynyt mies, jolla samalla todettiin kakkostyypin diabetes
- lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoimintaepäily naisella, jolla oli toistuvia sairaalajaksoja hypotermian, hyperkalemian ja hypoglykemian vuoksi sekä
- maksansiirtopotilaan tuore diabetes
Myöhäisestä iltapäivästä osallistuimme erikoislääkärin kierroille, joiden aikana kävimme läpi kaikki uudet sekä seurantaa vaativat entiset konsultaatiot. Aikaa kului tunteja. Nämä sessiot olivat erittäin opettavaisia, mutta miksi ihmeessä ne piti aloittaa niin myöhään?

Hiljaisten alkuiltapäivien aikana ehdimme jutustella niitä näitä toisen vuoden erikoistujan kanssa ja sain monta hyvää vinkkiä, kuinka selvitä maanantain osastopäivästäni (tuuraan yhtä työkaveriani) sekä tiistaina alkavasta Milfordin aluesairaalan osastojaksosta. Vinkit ovat tärkeitä, sillä - uskokaa tai älkää - siirtyminen elektroniseen sairauskertomusjärjestelmään on vielä täysin kesken, ja käytössä on käsinkirjoitettujen tekstien lisäksi monia eri ohjelmia, joiden kaikkien käyttö pitäisi osata. Voin aavistaa, että maanantaista tulee pitkä päivä. Jutustelun lisäksi kävimme erikoistujan kanssa myös osallistumassa simulaatiokeskuksen elvytysharjoitukseen, mikä oli hyvä näin osastojaksojen alkamisen alla.

Ensimmäinen jakso kolmestatoista internship-jaksostani on ohi. En voisi olla kiitollisempi siitä, että sain aloittaa näin helposti. Rauhallisen viikonlopun jälkeen on aika kääriä hihat ja alkaa tositoimiin. Tositoimista lisää myöhemmin.