Kesälomaa edeltäen

Aloitin loman. Johan siihen viikon jälkeen tarvetta onkin. En varsinaisesti toivonut lomaviikkoa heti alkuun, mutta kun en saanut sitä lasten hiihtoloman ajalle, päädyin tähän. Onhan nyt kesä ja perhekin vielä paikalla. Suunnitelmia meillä kovasti on - palaamme niihin myöhemmin. Nyt lyhyt läpileikkaus edellisten päivien tapahtumiin.

Viikonloppuna emme tehneet varsinaisesti mitään äärimmäisen ahkeraa. Kun annoin lapsille kaksi vaihtoehtoa - Bostonin keskustaan johonkin mukavaan paikaan vai läheiseen, nuhruiseen hiekkapuistoon - oli valinta heille helppo. Vietimme aikaa molempina päivinä hiekkapuistossa. Iso-O rullaluisteli, E potkulautaili ja Pikku-O pyöräili. Tämä viimeksi mainittu taito on pitkän talven jälkeen harjoiteltu uudelleen lähes alkutilanteesta lähtien, ja tämän hetken osaaminen on pyöräilijän omasta mielestä:"I am WEWY (=very) good!" Ulkopuolinen saattaa kiinnittää huomiota vaappuvaan polkupyörään ja avustettuun lähtöön, mutta tärkeintä on, että jatkuva huuto:"HOLD ME MOM!!!!" on laantunut.

Leikkipuistokäyntien lisäksi Iso-O pääsi käymään kaverinsa luona, mikä teki todella hyvää. Ulkopuolinen seura on hyväksi perheemme dynamiikalle. Pienen säikäytyksen tosin teki se, että saavuttuamme Pikku-O:n kanssa perheen talolle Iso-O:ta hakemaan ei kukaan ollut paikalla. Puhelimeen ei vastattu ja talo oli aivan autio. Tätä tilannetta kesti melkein tunnin. Perheen äiti oli lähtenyt ilman puhelintaan tyttöjen kanssa ulkoiluttamaan koiraa, ja aikaa olikin mennyt paljon aiottua enemmän. No, saimme mukaamme oikein virkistyneen ja hyväntuulisen tytön, joten odotus oli sen arvoista.

Töissä päiväni ovat sujuneet entiseen leppoisaan tyyliin. Olen tehnyt ensimmäiset saneluni käyttäen puhelinta ja ne ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäisellä kerralla en tiennyt, kuinka sanelupuhelun saa pysähtymään, joten taukoja ei ollut varaa pitää. Teksti oli sen mukainen. Ihme kyllä sanelun vastaanottaja oli saanut muminastani selvää; ovat ilmeisesti tottuneet mitä kummallisempiin aksentteihin. Toinen asia, missä selvästi tarvitsen lisää harjoitusta on nopea reagoiminen yhtäkkiä esitettyihin kysymyksiin. Siinä vaiheessa, kun olen hitailla aivoillani saanut prosessoitua esitetyn kysymyksen ja alan vasta käydä läpi siihen mahdollisesti sopivia vastauksia, on jo seuraava kysymys ilmoilla. Monivalintatenteistä tuttu pikavastaaminen näyttää olevan tapa opetuksessakin. Katson ihmeissäni muiden työkavereideni kykyä reagoida niihin niin nopeasti. Melkein suurin haaste on kuulla ja ymmärtää tutut sanat (lääkkeet, lääketieteelliset termit ym.) niin eri tavoin äännettynä. Jo pelkkä sanan painotuksen muuttaminen ensimmäiseltä tavulta toiselle ja vokaalien erilainen ääntäminen vaatii prosessointia. Melkoinen haaste tällä iällä. Ja kolmas iso haasteeni on kommunikointini potilaiden kanssa. E:n sanoin:"I suck!" On todella hienoa, että sain näin leppoisan alun. Voisi olla aika toinen ääni kellossa, kun olisin alkanut suoraan kuormittavilta osastoilta.

Tapasin työterveyshoitajan positiivisen tuberkuloositestini vuoksi ja hän oli jo varautunut täyttämään minusta ilmoituksen piilevän tuberkuloositartunnan vuoksi viranomaisille. Ennenkuin annoin hänen tehdä tämän, kerroin taustoistani (mm. siitä, etten ole koskaan altistunut tuberkuloositartunnalle), Suomen tämänhetkisestä TB-tilanteesta ym, ja kuin ihmeen kaupalla hän suostui ottamaan minusta verinäytteen, jonka perusteella tuberkuloositartunta on mahdollista poissulkea. Olin enemmän kuin kiitollinen - ja samalla tyrmistynyt siitä tietoisuudesta, että moni saa merkinnän olemattomasta tuberkuloositartunnastaan aivan turhaan!

Mekaniikka-ja tekniikka-asioiden hoitaminen on myös tullut jäädäkseen. Automme sytytti itseensä moottoriviasta kertovan varoitusvalon, minkä vuoksi jouduin taas tekemään reissun korjaamolle. T:n arvelut osuivat kohdalleen, ja vien auton vasta lomani jälkeen oikeasti katsottavaksi; korjaamon omistaja kertoi valon kertovan jonkin pakokaasupäästösensorin viasta; ajaminen on silti mahdollista. Toinen automme - se, joka hankittiin minulle työmatka-autoksi - on ollut kohta 1,5-kk korjattavana. Vakuutusyhtiöltä tuli juuri tieto, että he korvaavat koko summan (lähes 5000 dollaria) ilman omavastuuta. Mikä on tietenkin kiva, sillä T:n perään ajettiin. Mutta milloin oikein saamme automme takaisin?

Ensimmäinen lomapäiväni on alkanut. Kohta syömme riisipuuroa ja lähdemme sitten musiikkiliikkeeseen selvittämään, mistä ja miten saisimme E:lle klarinetin ensi vuoden kouluorkesteria varten.