Tiivis lauantai, laiska sunnuntai

Jo pitkään tavoitteenamme on ollut käynti Bostonin keskustassa olevalla torilla, Haymarketilla, jossa aina perjantai-iltaisin ja lauantaisin on tarjolla tuoreita kasviksia ym. torituotteita. Saimme tämän viimein aikaiseksi lauantaina hyppäämällä autoon ja ajamalla Cambridgessä asuvan suomalaisperheen luokse, johon oli tarkoitus jättää lapset ja ottaa perheen isä kyytiin. Ulkona oli kuitenkin sen verran kylmä ja kova viima, että jäin itsekin Cambridgeen, joten torikokemus jäi itseltäni tällä kertaa väliin. T sen sijaan kehui paikkaa kovasti, ja kantoi mukanaan kassitolkulla edullisia kasviksia (tuoreita mansikoita, boysenmarjoja, chiliä, inkivääriä, kaalia, porkkanoita, sipulia, banaaneja, kurkkua, limettä) ja naanleipää. Saimme vielä vatsamme täyteen hyvää kotiruokaa ja jälkiruoaksi palaset lähes neljän kilon kokoisesta suklaakakusta. Oikein mukava lauantai-iltapäivä!

Kotiin saavuttuamme T ehti vielä hetken panostaa opiskelutehtäväänsä (maanantaihin mennessä hänen täytyy suunnitella vuoden mittainen opintokokonaisuus, 72 tuntia, filosofian historiasta sisältäen kirjallisuusviitteet kappaleen tarkkuudella; helppo nakki siis) ennenkuin oveemme koputettiin puoli kuuden aikaan. Pitkään odotettu lastenhoitajamme A saapui. E ja Iso-O olivat valmistaneet odotellessaan ison kasan paperikukkia ja kortit, jotka ylpeänä luovutettiin. Riemu oli jälleen vaikea saada pidettyä aisoissa.

Pääsimme T:n kanssa lähtemään neljää vaille kuusi, emmekä edes myöhästyneet Boston Collegen jesuiittayhteisön järjestämästä yhdistetystä illallis-keskustelutilaisuudesta. Tilaisuudessa oli parikymmentä henkeä koostuen sekä filosofian että teologian PhD-opiskelijoista, muutamista jesuiittaisistä ja yhdestä iäkkäämmästä katolisesta papista. Melkoinen kokemus oli päästä mukaan. Ihana oli seurata, miten mielissään T osallistui keskusteluun. Lopuksi osallistuimme pieneen iltarukoushetkeen St. Mary's Hallin upeassa kappelissa katolisen kaavan mukaan. Kokemus sekin.

Lapsilla oli jälleen mennyt mukavasti. A tyynenä totesi, että lapset halusivat kuulla "vain yhden suomenkielisen ja kaksi englanninkielistä satua". Heittäessäni tämän mukavan, itseämme lähes 20-vuotta nuoremman tytön kotiinsa, olimme puolin ja toisin tyytyväisiä tilanteeseen. Olemme löytäneet mitä parhaimman lastenhoitajan lapsillemme, ja A saa harjoitusta suomenkielensä kanssa. Ja koska hänellä on vielä vuosi highschoolia jäljellä, saamme hänet avuksemme ainakin vielä seuraavan vuoden ajan. Ihanaa!

Sunnuntaina T on ahertanut työhuoneessa. Meillä muilla on ollut kaivattu välipäivä laiskottelun merkeissä. E ja Iso-O touhusivat pitkään ulkona pikkupakkasessa. Itse kävin nukuttamassa Pikku-O:n päiväunilleen; T kävi meidät herättämässä kolmen tunnin jälkeen. Taisi tulla tarpeeseen.