Osa 2: Välipäivistä uuteenvuoteen (NYC)

T pääsi osallistumaan hienoon Pohjois-Amerikan filosofien vuosittaiseen kongressiin 10 dollarin osallistumismaksulla ja 35 dollarin jäsenyysmaksulla. Hän otti maljansa täytenä, ja sen sijaan, että olisi nautiskellut itseään aivan erityisesti kiinnostavista aiheista, valitsikin ohjelmakseen ensi kevään lopun laajaa tenttiä tukevia aiheita Immanuel Kantista keskiajan filosofiaan. Yksi tärkeimmistä anneista taisi olla tietoisuus siitä, miten paljon vielä on opiskeltavaa. Luentoja - jotka tosin olivat erityisalan professorien pitämiä toisille saman erityisalan professoreille - oli aamusta myöhäiseen iltaan maanantaista keskiviikkoon, joten vietin intensiivistä äiti-lapset-aikaa 24/7-tyyliin. Keskiviikkoiltana alkoi korvistani jo hiljaisesti tuprutella savua.

Maanantaina tuuli kovaa. Vietimme päivän Brooklynissä aivan kotimme lähiympäristössä oikeaan välipäivätyyliin. Ulkona ei ollut mukavaa, kun kylmä viima tunkeutui luihin ja ytimiin, joten tunnin juokseminen lähimäellä sai riittää. Sain luettua kohtuullisen hyvin, kun Pikku-O otti jo aamupäivästä parin tunnin mittaiset unet (jokin flunssa taas vaivana), ja E ja Iso-O askartelivat muovi- ja lasipulloista sekä pahveista mitä erilaisempia rakennuksia ja koristeita.

Tiistaina tuuli vieläkin kovempaa, mutta 'välipäivä' ei enää ollut porukallemme mahdollista. Matkustin jo tottuneesti kolmen kanssa metroilla, joihin on äärimmäisen hankala rattaiden kanssa mennä, kun portaita on paljon, hissejä ei suinkaan ole joka pysäkillä, eikä kukaan auta. E ja Iso-O auttoivat kantamalla kassiamme samalla, kun raahasin Pikku-O:n kärryjä portaita alas ja ylös. Tavoitteena oli kulttuurikokemus suuresta lelukaupasta. Ensimmäinen kohde sijaitsi Central Parkin kulmauksessa ja oli nimeltään F.A.O Schwarz. Olin etukäteen vannottanut pienet siitä, että menemme vain katsomaan, emme ostamaan, mutta kaikki unohtui ovesta sisään päästyämme. Vastassamme oli 1. liikaa ihmisiä, 2. käsittämätön määrä mitä mielikuvituksellisempia leluja sekä paketeissaan että ilman niitä. Lapset alkoivat välittömästi tilata niitä itselleen:"Äiti, minä haluan 2 laatikollista barbeja ja prinsessamekon ja ... ","Starwars-ukkelit ja Lego Empire State Building ja Harry Potter-miekka ja ...". Vain Pikku-O jätti tilailematta; tosin hänkin osoitteli erinäisiä paketteja innokkaasti, joten taisi hänelläkin jonkinlaisia toiveita käydä mielessä.

Pääsimme kuitenkin kohtuullisen kivuttomasti kaupasta ulos. Vastassa oli hyytävä tuuli, joka jäi kulman taakse, kun löysimme aurinkoisen paikan Trump Towerin läheltä. Vietimme lyhyen, mutta tärkeän eväshetken ihmetellen tätä mauttomaksikin kuvailtua tornia ja ohikäveleviä ihmisiä. Heti auringosta poistuttuamme tuli tosi kylmä, ja menimme Carnegie Hall-musiikkitalon ala-aulaan lämmittelemään. Pienet jalat kulkivat reippaasti kohti Times Squarea, kun odottamassa oli toinen suuri lelukauppa, Toys'R'Us. Jos E ja minä tykkäsimme enemmän siistimmästä F.A.O Schwarzista, niin tämä kaaosmainen kauppa oli enemmän Iso-O:n mieleen, sillä täysimittaisen maailmanpyörän lisäksi tästä kaupasta löytyi oikean talon kokoinen Barbie-talo.

Vellottuamme pitkän tovin ihmisvirrassa lähdimme kaikki helpottuneita ulos, jossa meitä vastaanottamassa oli entistäkin jäätävämpi tuuli. Kävelimme kuitenkin Broadwayta pitkin kohti etelämpänä sijaitsevaa Macy's-tavarataloa tai oikeammin sen jouluikkunoita. Ikkunoiden edessä oli jälleen niin kylmä, että menimme sisään lämmittelemään. Vaikka kyseessä on "maailman suurin tavaratalo", ei vaikutelma juurikaan poikennut Stockmannista. Hetken lämmiteltyämme menimme ulos, ja siinä se sitten oli - Empire State Building kaikessa komeudessaan. Iltaisin tämä hieno rakennus loistaa erivärisenä riippuen vuodenajasta; joulunaikaan rakennus on vihreä ja vaaleanpunainen (valot sammutetaan klo 2 yöllä, ja todistin tämän tapahtuman ma-ti välisenä yönä katsoessani sattumalta Manhattanin suuntaan juuri tuohon kellonaikaan - aika vaikuttavaa). Emme menneet ylös maisemia ihailemaan, sillä jono rakennukseen voi olla usean tunnin mittainen, ja olimme sopineet treffit T:n kanssa luentojen väliajalle. Mutta, näky tuotti jälleen uuden piirrustuksen; nyt E:n tekemänä.

Keskiviikkona Pikku-O saavutti 2-vuoden iän. Lauloimme komeasti ja moniäänisesti heti aamusta. Edellinen päivä oli vienyt mehut koko porukasta, joten otimme vähäisemmän tavoitteen päivälle - söimme syntymäpäiväpullat keskellä legendaarista Brooklyn Bridgea. Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko paistoi, joten näkymät olivat hulppeat sekä Manhattinin eteläkärkeen ja Vapauden patsaalle että Manhattan Bridgen (metrosiltamme) ja Empire State Buildingin suuntaan kohti pohjoista. Koin oloni hieman huvittuneeksi, kun tällä romanttiseksikin kehutulla sillalla käveli niin monta rakastuneen näköistä paria - olipa yksi morsiankin sulhasensa kera - ja itse tallustin kauhtuneita kärryjä työntäen kolmen vähemmän romanttisen seuralaiseni ympäröimänä.

Uudenvuodenaatto oli isä-lapset-päivä eli pääsin liikkeelle yksinäni heti aamusta. Räntäsateessa, mutta helpottuneen huojentuneena istuuduin metroon ja nautin hetkestä. Ajelin Manhattanin eteläkärkeen, josta kilometrin kävelyn jälkeen saavuin tavoitepaikkaani. Menin katsomaan T:n makaaberiksikin epäilemää näyttelyä "Bodies, the Exhibition". Itse koin sen toisin, ja vietin melkein kolmen tunnin mittaisen anatomian ja osin fysiologiankin kertaussession. Vaikka näyttely ei ole kielletty lapsilta, en veisi heitä sinne. Näyttelyn jälkeen soitin T:lle, ja sovimme treffit Guggenheim-museolle, jonne T oli jokatapauksessa suunnitellut lasten kanssa menevänsä. Kävelin hitaasti Chinatownin reunaa pitkin Soho-ostosalueen nurkalle, ja hyppäsin metroon tavaten muun porukkamme museolla neljän aikoihin. Kävin museon sisäaulassa ihastelemassa rakennuksen simpukkamaista arkkitehtuuria, mutta itse museokäynnin jätin aamuisen intensiivisen opiskelun vuoksi väliin. T, E ja Iso-O tutustuivat mm. Kandinskyn ja Kapoorin teoksiin, ja jälkikäteen kehuivat kaikki kovasti kokemustaan. Pikku-O pääsi kanssani kärrykyydillä pitkän lenkin Central Parkissa ja kävi istumassa Liisa Ihmemaassa-patsaan sienen päällä aivan kuten kesälläkin.

Uudenvuoden ateria maistui monipuolisena jälleen Brooklynissa, ja lapset rauhoittuivat hetken kihertämisen jälkeen nukkumaan monta tuntia ennen vuodenvaihdetta. Sää oli sumuisen pilvinen, eikä minkäänlaisia ilotulituksia/omatekoisia pommeja näkynyt tai kuulunut koko illan aikana. Hyydyin itsekin ennen vuodenvaihdetta, mutta T kertoi jonkilaisia ilotulituksia olleen puoliltaöin. Perinteinen tapa vaihtaa vuotta New Yorkissa olisi ollut ahtautua Times Squarelle katsomaan alaslaskeutuvaa kristallipalloa. Ehkä joskus toinen kerta sitten - tai ehkä ei.

Vuosi vaihtui siis rauhallisissa merkeissä, joten olimme virkeinä lähdössä kohti Bostonia puoli yhdentoista aikaan. Ehdimme ja mahduimme jopa puoli tuntia aikaisemmin lähtevään bussiin, ja matka sujui ilman minkäänlaisia viiveitä sujuvasti neljässä tunnissa. Boston tuntui ihanan tutulta ja siistiltä ja rauhalliselta ja sopivankokoiselta. Lapsetkin kokivat kotiinsaapumisen positiivisena:"E, eikö olekin ihana olla taas Bostonissa!"

Reissun saldo kokemusten lisäksi: Iso-O oppi lukemaan!