Groundhog Day

Näin vuosia sitten elokuvan "Päiväni murmelina", ja sain tuolloin ensi kosketuksen aiheeseen Groundhog Day unohtaen asian samantien. Hauska juttu muiden joukossa. Ei tullut silloin arvattua, että aiheeseen törmää ihan käytännössäkin. Tänään 2.2. on nimittäin ihan oikea Groundhog Day ja se huomioitiin sekä E:n koulussa että Iso-O:n preschoolissa.

E oli katsonut luokkansa kanssa videon ainoasta ja oikeasta murmelista, Punxsutawneyn Philistä, joka on ennustanut talven pituutta legendan mukaan jo 120 vuoden ajan. Legenda tosin on useita satoja vuosia vanhempi ja peräisin Euroopasta. Sen mukaan kolostaan kurkistava murmeli toteaa varjonsa nähtyään, että talvi (ts. huono keli) jatkuu vielä kuusi viikkoa, ja palaa takaisin koloonsa. Mikäli onkin pilvistä, eikä varjoa näy, jää murmeli maan pinnalle, ja talvi on ennustuksen mukaan pian ohi. Tänä vuonna Phil näki varjonsa, joten talvemme jatkuu. Kuusi viikkoa tuntuu täkäläisistä pitkältä, mutta hauskaa kyllä E toi tilanteen esiin varsin toisin:"Talvea on enää kuusi viikkoa jäljellä!"

Iso-O oli askarrellut - jälleen kerran omaan silmääni erikoiselta hökötykseltä näyttävän - purkki-jäätelötikkuviritelmän, joka tarkemmin katsoessa paljastui kolostaan kurkistavaksi murmeliksi. Samanlainen oli kädessään myös luoksemme Playdateille saapuneella Iso-O:n kaverilla. Varsinaista murmelimeininkiä olikin lähes 4-vuotiaan korealaistytön ja 7,5-vuotiaan korealaispojan yhdistäminen omaan energiakolmikkoomme. Hauska nähdä, miten vähän merkitystä lapsille on erilaisilla etnisillä taustoilla ja kaikkien vasta kehittymässä olevalla kielitaidolla.

Murmelipäivän kunniaksi on todettava, että alan selvästi lähestyä suklaakeksien iloisen leipomisen vaihetta (eli alan - edelleen toki kömpelösti - suorastaan nauttia englanninkielisestä keskustelusta); oli oikein miellyttävä hetki istuskella teekupposen äärellä jutustelemassa lasten sellistiäidin kanssa mitä erilaisimmista asioista - myös siitä murmelista.