Kansainvälinen lauantai

Leivottuani perjantai-iltana viisi tuntia pullia vain alhaalta paahtavalla kaasu-uunillamme Conan O'Brienin viimeisen shown lipuessa samalla ohitseni koin todella antaneeni panokseni Suomi-koulun kahvilan onnistumiseksi. Pullat kyllä maistuivat, joten ilta ei mennyt hukkaan. Ja, muilla kerroilla voin sitten hyvällä mielellä nauttia muiden leipomista herkuista.

Kansainvälinen lauantaimme alkoi siis suomalaisuudella, pullineen kaikkineen. Kotiuduttuamme nautimme T:n hakeman italialaisen pizzan ja lähdimme sen syötyämme pyöräillen koko porukalla kohti E:n koulun World Cultures Festivalia.

Koulun kaikki alakerran luokat oli valjastettu eri maanosien esittelyä varten. E:n luokassa oli Länsi-Eurooppa; Pohjois-Eurooppaa ei ollut missään. Selitimme tätä itsellemme sillä, että halusimme ensin nähdä, mitä tämä festivaali oikein pitää sisällään, jotta ensi vuonna voimme osallistua vapaaehtoisina kokoamalla Suomi-pöydän.

Jokaisessa luokassa oli muutama ko. maanosan maa, ja niitä oli esittelemässä joko maasta kotoisin oleva koulun oppilaan omainen tai maassa pidempään vieraillut paikallinen. Oikein hauska ja toimiva idea! Pienenä miinuksena koimme liian suuren ihmismäärän, mikä vaikeutti pysähtymistä pöytiä ihastelemaan. Liikuntasalissa tarjoiltiin ruokia eri puolilta maailmaa, mutta saavuimme paikalle sen verran myöhään ja juuri syöneenä, ettemme saaneet tästä osiosta kaikkea irti. Täytyy muistaa ensi kerralla tulla nälkäisenä.

Tänä iltana ei tarvitse leipoa pullaa. Kansainvälisyyttäkään ei enää ole tarjolla, sillä televisio näyttää vain Yhdysvaltain uutisia. Monikulttuurisuuteen kuitenkin törmäämme jälleen maanantaina, kun tapaamme E:n ja Iso-O:n koulukaverit eri puolilta maapalloa.