Iloisia talvipäiviä

Koko alkuvuoden on mittari pysynyt pakkasella, ja kun aurinkokin on päivittäin paistanut saaden valkoiset hanget hohtamaan, on mieli varsin virkeä jatkuvasta, lähinnä itseaiheutetusta univajeesta huolimatta. Sen verran olemme Oulua etelämpänä, että pimeällä ei tarvitse koulumatkoja kulkea. Mahtavaa. Valoisaa aikaa on suunnilleen puoli seitsemästä viiteen, ja kohti valoa sitä jo muutenkin mennään. Ei voi siis valittaa. Valittaminen ei tosin muutenkaan tulisi nyt mieleeni, kun viime päiville on osunut mukavia asioita tai tapahtumia. Seuraavana niistä otteita.

E ja Iso-O ovat aloittaneet kevätlukukauden sekä paikallisissa kouluissaan että Suomi-koulussa oikein hyvällä mielellä. Iso-O tuo kyllä esiin toiveitaan Suomeen palaamiseksi, mutta hänellä nämä toiveet saattavat yhtäkkisesti vaihtua aivan vastakkaisiksi, joten päädymme tulkitsemaan hänenkin viihtyvän. Iso-O:n ryhmään tuli kaksostytöt Norjasta, ja sehän on suorastaan kuin naapurintyttöjen saapuminen - ainakin minulle ja tyttöjen isälle, johon olen moneen otteeseen preschoolilla törmännyt.

Apurahojen hakeminen on käynyt oikein työstä. T aloitti tämän urakan jo vuosia sitten, itselläni se on ollut ajankohtaista elokuusta saakka. Olen erittäin kiitollinen väitöskirjaohjaajilleni, jotka ovat kiireiltään ehtineet ja varsinkin viitsineet nähdä vaivan suosituskirjeiden laatimiseksi. Ilman suosituskirjeitä kun apurahoja on melkein mahdotonta saada. Monta hakemusta on tullut takaisin kohteliaan kirjeen saattelemana:"Kiitos mielenkiinnostanne säätiötämme kohtaan. Ikäväkseni joudun ilmoittamaan, että ...". Nyt kuitenkin on alkanut näkyä valoa tunnelin päässä, ja uskaltauduimme T:n kanssa kysymään vuokraemännältämme, josko vuokrasopimusta voisi jatkaa ainakin kesäkuun 2011 loppuun. Emme ole häneltä vielä vastausta saaneet, mutta melkein jo alamme iloita jatkostamme.

Pikku-O ei ole tarvinnut Ventolinea tai ylipäänsä muitakaan lääkkeitä joulukuun jälkeen. Silti mieltä on painanut uuden pihistelyn väijyminen lähitulevaisuudessa. Erinäisten ihmisten avustamana kortisonisuihke lähti Suomesta kaksi viikkoa sitten. Ehdin jo pelätä paketin kadonneen kokonaan, kunnes tänään löysin sen postilaatikostamme. Olo on helpottunut - nyt olemme paremmin varustautuneet.

Huomenna menemme ensimmäisille "playdate"ille Iso-O:n korealaiskaverin perheen kotiin. Mitä se tarkoittaa, selvinnee meillekin. Ihanaa on myös odottaa viikonlopun reissuamme kohti White Mountains-vuoria. Olemme varanneet majoituksen pe-su läheltä vuorta nimeltä Cannon Mountain. Sukset jalkaan, kypärä päähän ja menoksi!