Taitelijat työssään

Lauantaina oli oikein perinteinen syksyinen sadepäivä alhaalla roikkuvine pilvineen ja harmaine maisemineen. Täydellinen päivä olla tehoton. Ulos ei tehnyt mieli mennä, ja noudatimme täkäläistä tapaa, emmekä todella menneetkään. Siellähän olisi saattanut kastua ja tulla kuraiseksi. Piti siis keksiä mukavaa tekemistä sisällä.

Lapset aloittivat aamun rautaisalla annoksella lastenohjelmia. Kanavilla, joille lapset ensisijaisesti hakeutuvat, tulee laadukasta, juuri heidän ikäisilleen tarkoitettua ohjelmaa, joissa selvästi on kiinnitetty huomiota oppimiseen ja erityisesti kielen kehittymiseen. Siksi en niin kovin pahalla tätä maratonia katsonutkaan. Haudutettu puuro maistui kaikille, kohtuullisesti jopa Iso-O:lle, kun aamupalalle ryhdyttiin vasta kymmeneltä. T kömpi joukkoon yhdeltätoista. Pelailimme Suomi-peliä ja lueskelimme kirjastonkirjoja, kunnes Pikku-O:n oli aika lähteä päivälevolle. Silloin alkoi tekeminen loppua myös isommilta.

Oli aika kaivaa esiin tussit, väriliidut, teipit, liimat ja paperit. E ja Iso-O ryhtyivät innokkaasti laatimaan kirjeitä ja kortteja tärkeille ihmisilleen - postia odoteltavissa. Pikku-O nukkui oikein sadepäivään sopivat kolmen tunnin päiväunet, joten virtaa oli tarjolla taiteiluun hänelläkin. Tähän saakka Pikku-O on kovin vähän saanut toteuttaa itseään piirtäen ja maalaten ihan vaan omasta laiskuudestani johtuen - sotku on ollut syntynyttä teosta suurempi. E kuitenkin keksi loistavan ratkaisun. Isosta pahvilaatikosta tehtiin Pikku-O:n piirrustuspaikka, ja nyt ei haittaa, vaikka taiteenteon tarve olisi ylitsepursuavaa. Pikku-O oli niin ylpeä omista piirrustuksistaan, että monta kertaa yhden teoksensa valmistumisen aikana hän kulki sitä näyttämässä sekä äidilleen että isilleen.

Sunnuntaina T lähti päiväreissulle New Yorkiin. Keli oli huomattavasti lauantaista parempi, joten ulkoilu oli suorastaan miellyttävää. Ja todellakin pakollista yli vuorokauden sisällä olleiden pienten ihmisten energiamäärän purkamiseksi. Ulkoilun lisäksi pienet halusivat jatkaa taiteiluitaan - myös Pikku-O. Tein sen virheen, että poistuin huoneesta hetkeksi. Sinä aikana Pikku-O oli siirtynyt pois pahvilaatikon luota omalle sängylleen, ja päätynyt jatkamaan luomistyötään lähes neliömetrin alueelle viereiselle seinälle. Kauhistukseni oli niin suurta, että E ja Iso-O ryhtyivät heti omatoimisesti hakemaan märkiä, saippuoituja pyyhkeitä ollakseen avuksi. Kävi kuitenkin ilmi, että Pikku-O oli laatinut valtaisan töherryksensä lyijykynällä, joten paras tapa sen siivoamiseksi olikin hyvä pyyhekumi. Ja, sehän onneksi tehosi. Selvisimme tästä pienestä katastrofista säikähdyksellä. Taidan silti jatkossa osallistua Pikku-O:n taiteiluun entistä aktiivisemmin.