Oma kehu haisee - hyvältä

Sen verran pitkään olemme rypeneet sairauksien maailmassa, että on suorastaan oman hyvinvoinnin vuoksi syytä keskittyä hetkeksi kehumaan itseään ja perhettään. Lue teksti ymmärtävien silmälasien läpi - hyvät asiat ovat todella jo tarpeen.

Ensimmäisenä kehun T:a, jolla on aivan käsittämättömän suuri kapasiteetti sekä omaksua uusia asioita että pitää mielessä vanhat. Lisäksi hän jaksaa pienillä asioilla yhtäkkisesti huomioida pieniämme siten, että he kokevat olevansa tärkeitä. Samalla tavalla hän huomioi minuakin - yleensä hetkellä, kun vähiten sitä odotan, ja tavalla, joka näiden vuosien jälkeenkin saattaa yllättää. Monia piirteitään vaihtaisin mieluusti pois, mutta silloin taitaisin saada tilalle jonkun toisen. Enkä oikeasti haluaisi.

E sanoi tänään naapurillemme, jota emme aiemmin olleet tavanneet:"That little guy over there is my brother!" Olen ylpeä. Erittäin reippaasti hän muutenkin tervehtii ihmisiä ja kommunikoi täysin välittämättä siitä, että kieli ei ole täydellisesti hallussa. Emme olisi mitenkään etukäteen arvanneet, että se on nimenomaan E, joka oppii kielen näin nopeasti. Veikkasimme tuolloin Iso-O:ta, jolle puhumisen aloittaminen onkin yllättäen ollut hitaampaa. Tietenkin E:lla on etuna se, että koulua on 30 tuntia viikossa, kun taas Iso-O:n preschool kestää puolet vähemmän.

Vaikka Iso-O:n englanninpuhuminen odottaa vielä tapahtumistaan, ilmeni tänään suomenkielen taidossa uusi askel. Tähän saakka Iso-O on lyhyitä sanoja sieltä täältä bongaillut ja kysynyt - yleensä oikein - niiden tarkoitusta. Tänään hän Pikku-O:n kanssa yhdessä laatimansa piirustuksen taakse kirjoitti lauseen:"Pikku-O ja Iso-O:kin on pirtänyt. Iso-O". Taitaa meidän lyyli olla lähellä lukemisen ja kirjoittamisen ihmeellistä maailmaa. Olen ylpeä.

Pikku-O on sairastanut alkuviikon sellaisella intensiteetillä, että sairaalareissu on ollut henkäyksen päässä - kirjaimellisesti. Toissayönä hengitystiheys nousi, keuhkoissa oli nestettä kauttaaltaan, hentoinen yskä ei saanut sitä pois nousemaan, eikä esiinkaivettu Ventolinekaan tilannetta juuri helpottanut. Istuin kyyneleet silmissä pienen vieressä tehden parhaani, jotta olo helpottuisi. Emme juuri nukkuneet, T, Pikku-O ja minä. Viime yönkin pieni oli välissämme, mutta tilanne oli jo astetta helpompi. Miksi olen pienestä ylpeä? Hankalimmankin olon aikaan hän jaksoi laittaa pienille kasvoilleen ilmeen, joka oli tarkoitettu hassuksi ilmeeksi, vitsiksi. Sillä oli varmaan tarkoitus parantaa meidän, huolestuneiden vanhempien oloa. Voi kunpa tilanne nyt menisi paremmaksi, ja pääsisimme vihdoin takaisin normaalijärjestykseen!

Kirjoitus on hyvä päättää itseni kehumiseen. Olen aloittanut lukemisen lääkäritenttiä varten. Tentti pitää sisällään neljä osiota, joista ensimmäinen 8 tunnin mittainen monivalintatentti keskittyy prekliinisiin aineisiin, toinen 9 tunnin mittainen monivalintatentti keskittyy kliinisiin aineisiin, ja kolmannen aikana tutkitaan koko päivän aikana 8 potilasta, määrätään oikeat tutkimukset, tulkitaan niiden vastaukset ja laaditaan sairauskertomusmerkinnät. Sitten pitäisi päästä ohjatusti lääkärintöihin, ja jonkin mittaisen kokemuksen jälkeen olisi mahdollisuus mennä kahden päivän mittaiseen neljänteen osioon - monivalintoja nekin. Kehun itseäni, sillä olen lukenut jo 80 sivua; tällä nopeudella pääsen ensimmäiseen osioon jo kymmenen vuoden päästä.