Juustoa, jäätelöä ja ötököitä

Yleensä maanantai-iltaisin talomme eteen ajaa iso Stop and Shop -jakeluauto, josta ystävällinen mies kantaa usean jyrkän portaan matkan verannallemme ruokatarpeet viikoksi eteenpäin. Ainoastaan tuoretuotteet, puurohiutaleet ja Valion Lappi-juusto haetaan lähikaupasta pyörällä tai kävellen. On tosi helppoa istua netin äärellä ja klikkailla itselleen sopivat tuotteet, ja saada ne vielä niin näppärästi kotiovelle. Kyydin hinta on 6,95 dollaria, minkä mielellään maksaa siitä helppoudesta. Se, mikä itselleni on hankalaa, on maassa vallitseva tapa antaa tippiä. Jotenkin itselleni sopii paremmin se, että ruoan ja palvelun hinta on se, mitä kuitissa lukee. Palvelusta esimerkiksi ravintolassa kuuluu antaa n. 15% ruoan hinnasta, mikä taas tässä kauppa-autosysteemissä tuntuu aika paljolta. Jouduin suorastaan kysymään asiaa asiakaspalvelusta. Heidän mukaansa jakeluautonkuljettajalle ei tarvitse, mutta saa antaa tippiä haluamansa määrän. Thanks for nothing! Ei helpottanut tämä tieto joka viikkoista pähkäilyäni. Vihjeitä otetaan mielellään vastaan.

Tiistai-iltana juhlistimme keskiviikkoista vapaapäivää (Veterans Day) menemällä E:n koulun Ice Cream Social-tilaisuuteen. Menimme kolmestaan, E, Iso-O ja minä; Pikku-O jäi etsimään kolopaikkaa sängystään kellon ollessa jo yli kuusi illalla ja T lukemaan Platonia. Tilaisuus piti sisällään jäätelön, keksien ja pullan syömistä leppeän jutustelun säestämänä koulun jumppasaliin levitetyillä pöydillä. Onneksi samaan aikaan koululla oli Book Fair eli kirjamyyjäiset; siellä viihdyimme mainiosti. E ja Iso-O auttoivat valitsemaan pikkuveljelleen, serkuilleen ja kummilapsillemme pieniä jouluyllätyksiä. Sinänsä Book Fair on mielestäni hyvä idea; olimme kuin missä tahansa hyvässä kirjakaupassa, ja osa tuotosta käytetään suoraan koulun hyödyksi.

Herätimme aika paljon huomiota, kun lähdimme pimeään iltaan huomioliivit ja otsalamput päällä pyörinemme. Mutta, miksi emme olisi lähteneet? Päivällä oli melkein kesäinen lämpötila, ja iltakin oli leppeän kaunis. Lisäksi reittimme hyvinhoidettua järvenrantaa pitkin on ihana ja tuttu, eikä ketään muita ollut liikkeellä. Rauhoittavaa. Hyvin sujunut matka teki hyvää myös Iso-O:lle, joka muutoin pelkää kaikenlaisia hirviöitä, mörköjä ja varsinkin rosvoja jopa ollessaan päivällä talomme alakerrassa yksinään.

Veteraanipäivä meni meiltä aikalailla ohi. T:lla oli koko päivä opintojaan yliopistolla, vaikka kaikki peruskoulut ja päiväkodit olivat kiinni. Pikku-O ei vieläkään ole ihan kunnossa, joten olimme hänen kanssaan sisällä. E ja Iso-O nauttivat takapihalla edelleen lojuvista suurista lehtikasoista - vuokraemäntämme on luvannut puutarhafirman tekemään syyssiivouksen; edelleen sitä odottelemme - sekä rakensivat hauskannäköisen ötökän leikkikalulaatikon sammakonnaama-kannesta, ulkokylpyaltaasta ja kahdesta isosta haravasta ryömien itse niiden alla eteenpäin. Hauskaa, miten mielikuvitus pienillä toimii.