Possuako?

Iso-O on jo parantunut. Myös Pikku-O lähestyy normaaliolotilaansa. T:sta on vaikea sanoa; nuo tummat silmänaluset kun taitavat kuulua ihan normaalivarustukseen. Itselläni alkoi joka paikkaa kolottaa sunnuntaina ja jatkuva paineentunne rintakehällä tuntuu kurjalta, vaikkei suoranaisesti petiin kaadakaan. Tilanne meidän neljän osalta siis on vähintäänkin siedettävä.

Sen sijaan E sairastui oikein kunnolla maanantaita vasten yöllä. Kuume nousi nopeasti korkeaksi, nenä alkoi vuotaa ja silmät verestää, tulipa vielä kammottava yskäkin vointia hankaloittamaan. Silti kaikkein ikävintä on seurata vierestä kovaa päänsärkyä. Maanantain E makasi sohvalla yrittäen välillä lueskella tai seurata vierestä Iso-O:n touhuilua tietokoneen äärellä, mutta pääosin kätkeytyen uupuneena oman sinisen fleecepeittonsa alle. Parasetamolia hänelle joutui annostelemaan säännöllisesti 6-8 tunnin välein. Ihmelääke tuo ihme lääke! Omalta ammatilliselta kannaltani ajateltuna lasten sairastamisen hyviä puolia on rehellisyys - toisin kuin aikuisilla, sitä ollaan juuri niin kipeitä tai hyvävointisia kuin miltä ulospäin näyttää - aikuisten kohdalla joutuu usein ensin selvittämään, tuleeko oireita liioiteltua vai vähäteltyä.

Tiistaita vasten yö oli vielä hankala, mutta aamuviiden jälkeen ei lääkettä ole enää tarvittu. E on jaksanut olla koko päivän olohuoneessa piirtämässä ja kirjoittamassa. Tähän ei varsinaisesti kannustettu, mutta on ollut helpottavaa huomata, että vointi on nyt eilistä parempi. Päivän kuluessa on syntynyt lukuisia englanninkielisiä lyhyitä tarinoita. E kirjoittaa hauskasti sanat siten, miltä ne kuulostavat ja kehittää suoria käännöksiä suomesta englantiin, esim. luuranko=bone man. Lisäksi E piirsi ja väritti ainakin kymmenen eri valtion liput ilman mallia, teki itselleen laskutehtäviä, ja syntyipä jonkinlainen pelikin nappuloineen ja kortteineen. Iso-O pääsi aamupäiväksi preschooliin, mutta iltapäivän on hänkin istunut E:n vierellä piirtämässä ja kirjoittamassa. Myös hänen piirrustuksissaan oli lippuja; lippujen viereen hän innostui kirjoittamaan maiden nimet. Hämmästyksekseni ne syntyivät ilman apua - toki ääneen jokaista kirjainta ensin makustellen.

Olisipa mukava kirjoittaa, että H1N1 on nyt läpikäyty, ja vähin vaurioin selvittiin. Harmillisesti se ei ole mahdollista. E:n tauti sopisi oppikirjojen oirekuvaan taudinkuvistamme parhaiten, mutta jäämme silti epätietoisiksi. Toivottavasti emme tämän enempää varmuutta saakaan; sehän tarkoittaisi voinnin heikkenemistä ja sairaalareissua. Sen verran tauti jokatapauksessa on häiriöksi, että tänä iltana vain T ja Iso-O lähtevät St. Mary's Halliin kutsuillalliselle. Siellä heitä ovat vastaanottamassa T:n PhD-koordinaattori, professori Gary Gurtler sekä koko Graduate Schoolin dekaani Candace Hetzner ja T:n opiskelututtava vuoden takaiselta matkalta. Täytyypä lähteä pukemaan Iso-O prinsessamekkoon ja muihin hörhelöihin; näiltä osin sain neitokaiselta hyvin tarkat ohjeet.