torstai 30. joulukuuta 2010

Monenlaista touhua Pikku-O:n syntymäpäivänä

Syntymäpäiväsankari nousi ensimmäisenä, joten onnittelulaulun laulaminen sängynvierellä ei onnistunut. Pikku-O ja E keskittyivät television ohjelmatarjontaan Iso-O:n aloittaessa päivää korttia väsäämällä. Vaikka tyyny oli kutsuvan lämpöinen ja pää raskas, raahauduin keittiöön juhla-aamupalaa - tai oikeammin brunssia laatimaan. Tuntia myöhemmin keittiöön ilmestyi T, ja ryhtyi heti edellisenä iltana valmistelemaansa suklaa-autokakkua viimeistelemään.

Brunssin jälkeen siirryimme juhlatunnelmiin. Pikku-O istui vakavana pöydänpäässä katsoen T:n valmistamaa kakkua ja kuunnellen onnittelulaulua, jota hän itse edellisenä päivänä oli laulanut sanoin:"Happy birthday, Pikku-O". Posti oli tuonut kasan lahjoja, joista jokainen tuntui tuovan iloa niin päivänsankarille kuin isosisaruksillekin; Pikku-O halasi paketteja ennen niiden avaamista. Kakku maistui venäläiskaupasta ostetun kuplivan mustaherukka-kvas-juoman kanssa.

Iso-O:n kanssa sonnustauduimme juhlatamineisiimme heti pöydästä nousun jälkeen. Metromatka tuntui Iso-O:n mielestä pitkältä, vaikka saimme istumapaikat. Odotukset olivat korkealla; menimme katsomaan Mikko Nissisen ohjaamaa Pähkinänsärkijä-balettia. Kiitos koulun tältä osin onnistuneen musiikkiopetuksen Iso-O tiesi tarinan, tunsi hahmot ja tunnisti osan Tsaikovskin musiikista jo ennen esityksen alkua. Niinpä esityksen seuraaminen onnistui viisivuotiaaltakin hyvin aivan viimeisimpiä yksin-ja kaksintansseja lukuunottamatta. Pienen pettymyksen toi se, että en ostanut hänelle Nutcracker-puunukkea:"Mä en koskaan saa mitään, mitä mä toivon!" Niin.

Pettymyksestä päästiin yli, ja iloisena hän iltapalan aikaan kertoi veljilleen kokemuksestaan ja suunnitteli huomenna piirtävänsä oman versionsa pähkinänsärkijästä. Kotiintultaessa tosin tuli uusi pettymys. T oli vienyt E:n ja Pikku-O:n Newtonin pormestari Setti Warrenin juhlavastaanotolle katsomaan taikuria, kuuntelemaan musiikkia, syömään suklaapalakeksejä, saamaan kasvomaalaukset ja ilmapallot. Ilmapallot olivat Iso-O:lle liikaa:"Miksi minä en koskaan saa ilmapalloa?" Ööööhh.

Päivänsankarilla oli ylimääräistä virtaa illalla, ja rauhoittuminen vaati oman aikansa. Nyt pienimmäinenkin on täyttänyt kolme - odotan helpomman elämän alkamista. Mielellään huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.