Aurinkoinen lauantai, sateinen sunnuntai

Lauantaina oli ihana keli. Aurinko paistoi ja tuntui ihan keväältä. Hitaan aamun jälkeen lähdimme kiertämään läheisen puistoalueemme (Cold Spring Park) lenkkiä kiireettömästi kävellen. Lapset raahasivat pitkiä keppejä, Iso-O suurinta, noin reitensä paksuista painavaa oksaa. E:n oksasta kuului lasermiekan ääni, Pikku-O:n keppi päästeli ajoittaisia laukauksia kohti vaihtuvaa maalia. Jokainen lenkkipolun treenipaikka piti kokeilla, jäätyneiden lampien jäänkestävyys testata ja oikopolku tarpoa. Varoitin toistuvasti yllättävistä heikoista kohdista virtauspaikkojen läheisyydessä. Varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Oppi meni perille vasta Iso-O:n upottua nilkkojaan myöten mutavelliin. Olimme metsässä kaikkinensa yli kolme tuntia. Pikku-O:n askel alkoi painaa parin sadan metrin päässä kotoa.

Sunnuntaina satoi kaatamalla. E ja T kastuivat matkalla E:n joulunäytelmän harjoituksiin ja takaisin. Mukaan tuli sotilasasu, joka pitää pestä ja silittää ensi sunnuntain esitystä varten. "Tulettehan sitten katsomaan?" Pienen välipalan jälkeen oli aika lähteä kohti E:n kaverin syntymäpäiviä - taas. Nyt kyseiset juhlat olivat onneksi kävelymatkan päässä Hyde Community Centerissä, ja aiheena tälläkertaa oli Club Penguin. Käytännössä tämä oli tarkoittanut melko tavanomaisia syntymäpäiviä keskuksen liikuntasalissa. Mutta teema pitää olla.

Pikku-O:lla ja T:lla käynnistyy huomenna syyslukukauden viimeinen viikko. Meillä muilla uurastusta on vielä melkein kaksi. Päivä kerrallaan.