New York ja Al Pacino

Tein pitkästä aikaa reissun New Yorkiin joulun aatonaattona onnistuessani varaamaan lipun näytelmään, joka markkinoitiin pelkästään yhden pääosan esittäjän kuuluisuuden avulla. Tunnustan, että varasin itsekin lipun nimenomaan siitä syystä. Samalla sain hyvän syyn käydä itseäni kovasti kiehtovassa kaupungissa.

Hyppäsin kuudelta aamulla Bostonin South Stationilta lähtevään bussiin (Megabus) maksettuani edestakaisesta matkastani etukäteen kokonaista kaksi ja puoli dollaria (dollari/suunta ja 50 sentin varausmaksu). Nukuin lähes koko matkan, joten olin yhtäkkiä Manhattanin pohjoispäässä ihmettelemässä meininkiä Harlemissa. Muuta liikennettä oli sen verran, että tähän viimeiseen pätkään kohti 27:ttä katua meni yli puoli tuntia. Kun ei ollut kiire minnekään, nautin tästä käytännössä ilmaisesta kiertoajelustani täysin rinnoin - yksinäni en ehkä kuitenkaan olisi uskaltanut tulla Harlemiin käveleskelemään.

Museo-olo ei iskenyt missään välissä, joten astumatta jalallani yhteenkään kaupungin mielettömästä museotarjonnasta tein lähes kuuden tunnin mittaisen hitaan kävelyreissun bussipysäkiltä aina Central Parkin pohjoisosiin saakka ja takaisin. Suurin osa ajasta kului tässä ihanassa ja monipuolisessa puistossa, joka näihin aikoihin on varmasti rumimmillaan (ja silti niin viehättävä), sillä lunta ei New Yorkissa ollut vielä yhtään.

Sorruin syömään hampurilaisaterian Wendy'sillä, ja kävelin tietävän näköisenä sisään Times Squaren Marriot Marquis -hotelliin ja hissillä ylös sen 8.kerroksessa sijaitsevaan ravintola-aulaan. Kenenkään kyselemättä sain istuskella rauhassa viihdyttävässä pöydässä omaa romaaniani lueskellen parin tunnin ajan ennen näytelmän alkua.

Shakespearen Venetsian kauppias-näytelmä alkoi seitsemältä ja kesti yli kymmeneen. Al Pacinon ilmestyttyä ensimmäisen kerran lavalle alkoi yleisö spontaanisti taputtaa, ja lopputaputusten aikana hänen kohdallaan kuului "Bravo"-huutoja taputusten tapahduttua tuolloin seisten. Syyllistyin tähän seisten taputukseen itsekin ja olin haltioissani hänen roolisuorituksestaan, mutta aavistuksen harmittelin muiden, erittäin hyvin omista rooleistaan selvinneiden näyttelijöiden jäämisestä täysin tämän yhden kuuluisuuden varjoon. Päivä ulkona viimassa kävellen ja istuminen ahtaassa, pehmoisessa ja lämpöisessä penkissä oli sellainen yhdistelmä, että jouduin näytelmän erinomaisuudesta huolimatta ajoittain pinnistelemään pysyäkseni hereillä. Puoliajalla nousin ihan vain tästä syystä hieman jaloittelemaan. Pahimpia kohtauksia tältä kannalta olivat hitaasti etenevät, pitkät puhekohtaukset ja näytelmän tummasävyinen lavastus. Onneksi väliin tuli nopeampia tapahtumia ja valoa, muuten olisi voinut käydä köpelösti. Kaikkinensa esityksestä jäi hyvä mieli, ja Al Pacino jatkaa pysymistään "Hyvä(nnäköinen) miesnäyttelijä"-kategoriassani yhdessä Brad Pittin, Sean Conneryn ja Johnny Deppin kanssa.

Teatterista ulos päästyäni oli vielä yli kolme tuntia aikaa bussin lähtöön. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, onhan nyt jälleen yksi pahimpia turistiaikoja New Yorkissa. Kävin syömässä, menin lämmittelemään ennen joulua 24 tuntia auki oleviin kauppoihin (Macy's ja Old Navy), ja käytin jälleen kaiken taitoni pokan pitämisessä kävellessäni puoli yhden aikaan yöllä sisään Hotel Pennsylvanian aulabaariin omaa kirjaani lukemaan. Onnistuin. Bussi lähti puoli kahdelta, ja oli harmillisesti ihan täynnä. Niinpä nukkumisen laatu oli erittäin huonoa. Mutta, perille päästiin, ja kokonaisarvosana jäi reippaasti plussalle. Hieno tapa aloittaa loma.