Joulunaikaa Newtonissa

Jouluaatto alkoi koko perheen siirymisellä autoon ja suuntaamalla kohti Wachusetts Mountainin laskettelukeskusta. T oli laittanut kaikkien sukset priimakuntoon, rinteiden lumetus oli ollut käynnissä jo muutaman viikon ajan, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta aivan loppukevään tyyliin, joten olosuhteet laskukauden avaukseen olivat jokseenkin kohdallaan.

Pikku-O oli ensimmäistä kertaa rinteessä. Ihastus omia välineitä kohtaan on ollut sen verran suurta, että monojen aiheuttama epämukavuus ja kävelyn hankaluus sekä painavat ja vaikeasti hallittavat sukset aiheuttivat vain hetkellisen harmistumisen alussa. Myös aiemmin tavanomainen herkkyys tuulelle unohtui mäenlaskun tiimellyksessä:"Äiti, lujaa!" Alkuun Pikku-O laski joko minun tai T:n jalkojen välissä lähinnä totutellen itselleen vieraisiin välineisiin. Loppupäivästä onnistui jo laskeminen vierellä sauvoistani kiinni pitäen, ja muutaman kerran tuli vaatimus myös laskemisesta ilman apua:"Pikku-O - itse", ja sain käyttää kaiken suostuttelukykyni, jotta tämä tapahtui tarpeeksi hallittavissa olosuhteissa aivan alarinteellä. Ensikerralla täytyy köyttää pikkukaveri jollain kiinni, ettei tätä itselaskemista tapahdu liian korkealla tuhoisin seurauksin. Jotta tästä kirjoituksesta ei jäisi liian ihmeellistä kuvaa alle kolmevuotiaamme kyvyistä, on syytä todeta, että kukaan ei vielä kuvittele hänen osaavan lasketella.

E ja Iso-O menivät pitkää aloittelijoiden rinnettä kovalla vauhdilla ja vähäisillä käännöksillä pitäen itseään täydellisinä laskijoina. Pieni kolahdus itsetunnolle tuli, kun menimme koko porukan kera ylärinteille, ja Iso-O:n auraus ei enää riittänytkään. Seurauksena oli matamin meneminen mullin mallin ja suuriääninen dramaattisuus. Kasvoihin tuli nirhaumat, mutta kypärä suojeli pahimmilta kolhuilta. "Mä en enää koskaan mene tuohon isoon mäkeen", julisti Iso-O mustavalkoisille tavoilleen uskollisena. Laskimme loppuajan aloittelijoiden rinteessä; E jatkoi laskemistaan T:n kanssa ylärinteillä. Iso-O totesi autossa sanottuani, että tärkeintä on ensin oppia tekniikka ja sitten vasta mennä lujaa:"Minä olen taitanut tehdä juuri toisinpäin".

Hieman yli tunnin matka sujui reippaasti alle tunnissa kohtuullisen vähäisen liikenteen ja T:n painavan kaasujalan vuoksi. Valmiiksi katettu pöytä odotti pitkälle valmisteltuja jouluherkkuja kotiinasettautumisemme ajan. Viimein kaikki olivat sonnustautuneet juhlavaatteisiinsa. Jouluevankeliumi luettiin T:n kännykästä nettilatauksena, ja oli aika siirtyä herkuttelemaan. Alkupaloina oli kahta erilaista silliä (toinen suomalaista, toinen kanadalaista), T:n graavaamaa lohta, maustettuja, kylmiä perunaviipaleita, tomaattisipulisalaattia, ja varsin mainion makuista ruisleipää. Alkupalojen jälkeen pääruokana olivat onnistuneet lanttu-ja porkkanalaatikko sekä ihan kauhean makuinen perunalaatikko, possufileet T:n tekemässä maukkaassa kastikkeessa marinoituina sekä keitetyt herneet ja porkkanat. Vatsa oli liian täynnä.

Pikkuväki oli niin väsynyttä, että edes E, joka aiemmin suunnitteli jäävänsä valvomaan koko yöksi takkamme äärelle joulupukin bongatakseen, ei valitellut yhtään mahdollisuudestaan päästä nukkumaan. Hiljaisuus huoneeseen saapui kerrankin alle minuutissa.

Me T:n kanssa otimme vielä espressokupilliset ja taatelikakun viipaleet. Kakku oli onnistunut - hyvä meidän uunimme! Parin edellisen yön valvominen New Yorkin reissuni vuoksi sekä päivä ulkona lasketellen vaati veronsa, ja jouduin itsekin luovuttamaan jo yhdeksän aikoihin. Nukkumatti kävi hakemassa minutkin pikaisesti.

Yllättävän hyvin kolmikkomme antoi joulukuusemme alle ilmaantuneet lahjat olla rauhassa - toki ne oli käyty syynäämässä ja tarkkaan jokaisen paketin vastaanottaja oli tiedossa meidän raahauduttua ylös pedistämme yhdeksän aikaan tätä ihmettä katsomaan. Olisin toivonut lahjojen avaamista yksi kerrallaan, mutta innostus oli niin suurta, että aivan siihen ei pystytty. "Ihana!""Oi, juuri tätä minä olen toivonut!""Epäreilua!"-ym. tyyppiset huudot kaikuivat ruokasalissamme, jossa lahjoja availtiin. Kiitoksia kaikille lahjoja antaneille ja muuten meitä muistaneille! Joulupäiväksi on suunnitteilla oleilua ja hyvin syömistä. Rauhallista joulunaikaa kaikille!