Soutamista ja huopaamista

Taas on viikko soudettu ja huovattu. Soutamista lienee kuitenkin ollut enemmän, sillä mieli on varsin virkeä, vaikka keholta meinaakin vauhti välillä loppua.

Soutamista: Alkuviikosta oli vielä edellisen viikonlopun tapaan lämpöistä ja kevääntuntua, ja pyöräily ilman pipoa, keveissä käsineissä ja syyskengissä sujui keveästi kuin - soutaminen alavirtaan. Jäät olivat kadonneet Charles Riverin pinnalta, ja yksikkösoutajat ilmestyneet takaisin harjoituksiinsa. Aamulla kohtaamani pyöräilijä huikkasi ohi ajaessaan:"Isn't it a great morning!" Todellakin.

Huopaamista: Loppuviikosta tuli taas tosi kylmä ja kauhean tuulista. Jättimäisistä rukkasista ja talvivaelluskengistä huolimatta sormet ja varpaat olivat amputaation partaalla aina töihin ja kotiin saapuessani. Ja raskaissa kamppeissa on melkoisen työlästä polkea. Tuuli saa pyörän välillä lähes pysähtymään.

Soutamista: Pikku-O:lla oli omassa koulussaan kansainvälisyyspäivä, ja hänen ryhmänsä edusti saksalaisia(!). T pääsi hetkeksi pienten esitystä katsomaan. Tällä kerralla tämän hetken lyhensi 15 minuuttia ennen saapumistaan tulostaan ilmoittanut kaasumittarinvaihtaja, ei niinkään T:n omat lukukiireet, joita niitäkin on melkoisen paljon ollut. T sai nimittäin palautettua omalle väitöskirjaohjaajalleen tämän pitämän kurssin lopputyön (=Term Paper). Vaatimuksena oli n. 15 sivun paperi. T pienensi fonttikokoa ja marginaaleja. Tulos mahtui 144 sivulle..

Huopaamista: Jouduin toteamaan, että viisi lähettämääni apurahahakemusta palasi bumerangina takaisin. Vielä ei ole T:n täkäläiseen hintatasoon suhteutettuna pienehköä apurahaa lukuunottamatta yhtään positiivista viestiä säätiöiltä ensi lukuvuotta varten. Mieli oli päivän verran aavistuksen mustanpuoleinen.

Soutamista: Father Gary tuli meillä jälleen käymään. Vierailu sujui tutulla tavalla. Ensin lapset olivat niin mielissään, että pörräsivät miehen ympärillä, ihastelivat Garyn tuomia paketteja (joista Pikku-O:n saama vei selvästi voiton - liikkuva ja pientä ääntä pitävä hamsteri, Zhu Zhu Pet), hävisivät yläkertaan leikkeihinsä, istuivat kohtuullisen sievästi pöydässä, Pikku-O piti monologiaan ja poistuivat sitten iltapuuhien kautta 'nukkumaan'. Viimeksi mainittu voisi ehkä pudota huopaamiskategoriaan, sillä jouduin käyttämään kaikki lastenkasvatusmetodit (lahjonta, kiristys ja uhkailu) heidän hiljentämisekseen. Ennen pitkää kuitenkin tuli hiljaista, joten soutamiseksi vierailu jäi.

Huopaamista: Saimme asianajajamme kautta epäonniseeen talokauppaamme liittyen sen verran suuren haasteen, että apurahatutkijan puntit hieman tutisevat. Eläköön salaiset virheet ja omakotitalon myyjän viiden vuoden vastuu!

Soutamista: Pikku-O:n joululoma alkoi. On ihana, kun pienen ei tarvitse kahteen viikkoon herätä kesken makoisimpien unien. Ja iltaisin ei tarvitse huutaa ja mesota ihan vaan väsymyksensä vuoksi.

Huopaamista: T:lla on vielä yksi kirjoitustehtävä, joka pitää palauttaa maanantaina. Silmäpussit roikkuvat polvissa. Minulla on töitä vielä keskiviikkoiltaan ja E:lla ja Iso-O:lla jopa torstai-iltapäivään. Jaksaa, jaksaa!

Soutamista: Viikonloppu. Jouluruokien valmistaminen on ollut melkoisen mukavaa. Uunia odottavat porkkanalaatikko, lanttulaatikko ja yön yli imeltyvä perunalaatikko - huomiselle on vielä tiedossa taatelikakun valmistaminen. Sitten onkin niiltä osin tarpeeksi valmista. T, E, Iso-O ja Pikku-O kävivät edellisen vuoden tapaan kaatamassa ison kuusen luterilaisen seurakunnan kirkkoon, ja jälleen kerran T:n läsnäolo oli vaurioiden välttämisen vuoksi tarpeen. Kuusen kaatamisen jälkeen E kävi joulunäytelmän harjoituksissa, ja harjoitusten jälkeen suuntasimme erään E:n ja Iso-O:n koulukaveriperheen jouluvastaanotolle heidän upeaan kotiinsa. Lasten viihtymisestä huolehti perheen Nanny, aikuisten tarjoiluiden jouhevuudesta kolme lastenhoitajan ystävää. Viihdyttävää todellakin. Lapset hävisivät toisten lasten kanssa lähes heti sisään saavuttuamme. Mekin olimme yli puoli tuntia kauemmin kuin olimme suunnitelleet.

Tuntumani oli kirjoituksen alussa oikea. Soutamista on ollut enemmän. Tästä on hyvä jatkaa.