Vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Aattopäivänä saimme vieraiksemme eteläafrikkalaispariskunnan (F ja D) sekä lomareissulla olevat F:n vanhemmat, ja nautimme yhdessä iltapäiväteen leipineen; perinteisten kurkkuvoileipien lisäksi tarjolla oli graavilohivoileipiä ja kinkkuvoileipiä T:n tyylikkyydellä aseteltuina. Oli samalla kertaa hauskaa ja erikoista viettää hetki lähes toiselta puolelta maapalloa olevien, kuitenkin hyvin tutunoloisten ihmisten kanssa. Lapsilla meinasi mennä innostus - taas - yli oman sietokyvymme, mutta saimme syödä varsin rauhassa, kun lastenpöytä oli tällä kerralla sijoitettu keittiön puolelle.

Illasta lasten jo mentyä nukkumaan, lähti T piipahtamaan kurssikaverinsa T:n uudenvuoden juhlissa. Harmi kyllä ymmärsimme vasta jälkikäteen, että olisimme hyvin voineet kaikki lähteä - isossa talossa olisi ollut tilaa pikkuväen pedeille. Mutta, T ehti hyvin takaisin ennen puolta yötä, joten vuosi vaihtui yhdessä. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa, ilotulitusrakettien pauketta tai oikein mitään muutakaan meteliä hauskaa elokuvaa (The Matador) katsoessa.

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä oli hieno keli, varjossa lähes +20*C, joten tuolloin vielä syvistä hangista syntyi lasten toimesta kaksi hauskaa lumiukkoa. Keli pysyi reippaasti plussalla yön ajan, joten lumiukoista oli aamusta jäljellä päättömät ja selvästi hoikistuneet versiot, illasta ei enää mitään.

Pikku-O:n koulussa on tapana juhlia jokaisen syntymäpäivää erityisellä tavalla, ja toivomuksena on, että sankari tarjoaisi muille jotain herkkua. Kun syntymäpäivä osui loma-aikaan, on luonnollista hoitaa tämä velvollisuus huomenna, kevätlukukauden ensimmäisenä koulupäivänä. Leivoimme yhdessä suomalaista pullaa. E osallistui taikinan alustavaan sekoittamiseen ja pullien pyörittelyyn, Iso-O luki hitaasti ohjetta netistä:"V - ai - v - aa, t - ai - k - i - n - aa, ÄITIII!!!" sekä oikeasti vaivasi taikinaa sellaisella sitkeydellä, että siitä tuli lähes täydellistä, ja Pikku-O kaapi paljain käsin ensin rasvakulhon sisällön, sitten pöydälle levittyneitä jauhoja ja pullataikinaa ja lopulta jauhoja pussista suoraan suuhunsa. Sankarin ulkonäkö oli sen mukainen, keittiöstä puhumattakaan.

Puolesta taikinasta tuli perinteisiä suomalaisia pikkupullia Pikku-O:n kavereille vietäviksi. Loppuosasta T teki ensin parikymmentä korvapuustia. Taikinaa oli niin paljon, että syntyi ajatus Boston-kakun leipomisesta, ja niinpä meitä odottaa nyt elämämme ensimmäinen nykyisen sijaintimme mukaan nimetty herkkupala. Nyt sopisi vieraidenkin tulla, jenkkikaappimme pakastelokero kun ei ole mikään koolla pilattu. Voi olla, että Lunch Boxeistamme löytyy pulla jos toinenkin seuraavien päivien aikana.

Vuosi vaihtui rauhassa. Valitettavasti sitä rauhaa ei ole pitkään jaossa; huomenna alkaa arki. Onneksi kuitenkin on ollut mahdollisuus viettää tämä loma.