Pakkasen aiheuttamaa

Charles River on jäätynyt. Kun lunta ei vielä ole, kiiltää auringonvalo kirkkaalta peilipinnalta. Yliopistojoukkueiden soutu- ja purjehdustreenit ovat siirtyneet sisätiloihin. Oravat, valkoposkihanhet ja sorsat sen sijaan ovat poukkoilleet edestakaisin niinkuin aiemminkin. Pelonsekaisella kauhulla odotan sitä melko väistämätöntä tilannetta, että ajan jonkun niistä päälle; oravan hännänpäästä taisi jo pieni tupsu irrota erään kohtaamisemme johdosta.

Olemme viikon ajan eläneet selvästi pakkasen puolella. Alkuviikon lumimyrsky ei yltänyt Massachusettsin rannikolle, joten lumenluonnilta olemme toistaiseksi välttyneet. Tänä vuonna sitä saakin ihan vakavissaan tehdä - mikäli talonedusta ei ole sataneesta lumesta siistinä 24 tunnin kuluessa, antaa kaupunki 50 dollarin muistutuksen asiasta. Samalla voi pahimmillaan joutua vastaamaan liukastuneen ihmisen sairaanhoitokustannuksista ym. Voitte varmaan arvata, että uudesta määräyksestä on tullut melkoinen mielipiteiden taistelu. Me olemme tänä vuonna aseistautuneet edellistä vuotta paremmin. Suomesta kesällä ostettu ja lentokoneen ruumassa tänne tuotu lumikola odottaa autotallissa ensimmäistä tulikoettaan.

Kylmän sään johdosta meille on muuttanut alivuokralainen. Onneksi on kokemusta mökkiolosuhteista - muuten olisi voinut päästä ylä-Fis, kun lusikkalaatikkomme sisältö oli pienen hiiren tai vastaavan (maaorava?) kakan peitossa. Sain laatikon siivottua tiistaina. Keskiviikkoaamuna T lähetti kuvan laatikosta, jossa veitsen kahvaosa oli jyrsitty ja tuotos levitelty ympäriinsä. Torstaina pöytäkranssimme neulaset oli levitelty ympäri ruokasalin pöytää, ja jotta syyllinen kävisi selväksi, oli jälkeen jätetty jälleen kerran muutama pikkupökäle. Minkäänlaisia tautejahan nämä jyrsijävieraat eivät levitä - eiväthän?

Charles Riverin jääpinta taitaa jälleen sulaa. Muutaman seuraavan päivän aikana on tiedossa lämpimämpää ja sateisempaa. Ehkä alivuokralaisemmekin pysyy paremmin omassa huushollissaan. Lunta saamme edelleen odotella.