Synttärihumua ja ylimääräistä kumua

Lapsilla on riittänyt virtaa. Ja kun itsellä ei ja T on ollut kiinni kirjoitushommissa, on meno ollut välillä vähintäänkin henkeä salpaavaa.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin. E:n luokkakaverin synttärit olivat Woburnissa, n. 20 mailin (32km) päässä jo klo 9 aamulla, ja paikalla piti olla ajoissa. Viime metreillä Iso-O jättäytyi kyydistä, joten mukaan lähti E:n lisäksi vain Pikku-O. E pääsi innoissaan syntymäpäiville, ja meidän piti Pikku-O:n kanssa kuluttaa kaksi tuntia tutustuen pikkukaupunki Woburniin. Siihen kaksi tuntia oli ruhtinaalisesti. Onneksi Woburn Public Library oli auki - ehdimme Pikku-O:n kanssa 'lukea' lähes kaksikymmentä eri kirjaa kannesta kanteen. Aika mateli. Ajoimme syntymäpäiväpaikan pihaan yli puoli tuntia ennen juhlien loppumista. Kun sisään tuntui menevän muitakin, luikahdimme itsekin, ja lopputuloksena saimme E:n matkaan varttitunti ennen juhlien loppumista. Meteli oli sen verran huima, että E tuntui suorastaan lähtevän mielellään matkaamme. Mutta hauskaa oli ollut.

Kotona Iso-O pelasi juuri ylös raahautuneen T:n kanssa viikonlopun hittipeliä ("Connect Four") yläaulan lattialla. Iso-O:lle oli ollut melkoinen pettymys, kun T ei ollutkaan heti kahdeksan aikaan noussut hänen kanssaan peliä pelaamaan sillä seuraksella, että hän oli n. 10 minuutin välein käynyt asiaa varmistamassa. T näytti lievästi sanottuna pöllämystyneeltä.

Sunnuntaiaamusta T kävi viemässä E:n (Iso-O ei halunnut lähteä) joulunäytelmän harjoituksiin. Itse esitys on neljäntenä adventtisunnuntaina, ja E tiesi heti haluavansa olla sotilas. Lieneekö käynyt mielessä jokin StarWars-asuste lasermiekkoineen? Toivottavasti aavistuksen vanhemman ajan sotisopa ei tule olemaan pettymys. Harjoitus oli kuitenkin ollut mieluinen, ja kotiin saapui punaposkinen poika hyräillen yhtä oppimaansa laulua.

Iso-O ja Pikku-O leipoivat sinä aikana pizzan; alusta asti kahdestaan. Pientä apua tarvitsivat toki taikinan vaivaamisessa sekä siinä, että täytteet annettiin heille oikeassa järjestyksessä, mutta käytännössä he tekivät meille tämän päivän ruoan. Molemmat olivat kovin ylpeitä. Pikku-O tosin ei päässyt nauttimaan itse tuotoksesta, sillä valmistusvaiheessa hän tapansa mukaan naposteli kaikkea niin paljon, että maha oli ihan pullollaan jo ennen pöytään istumista.

Lasten energiamäärä on vain tuntunut lisääntyvän kohti viikonlopun loppua. Ulkoilu omalla pihallakin on ollut yhtä tapahtumaa toisensa jälkeen. Isosta pallopensaasta katkesi oksa ja urheiluhousuihin tuli kaksi reikää Iso-O:n kiipeämisen seurauksena. Pikku-O:n kaikki vaatteet piti laittaa pesuun, koska ulkona tuli "pissii, hätää". E:n kenkä lensi kolmikerroksisen talomme katolle. Jne. Pitäisi olla vielä yksi päivä aikaa hengähtää. Mutta toisin kuin Suomessa, meidän täytyy huomenna mennä töihin ja kouluun, vaikka on Suomen itsenäisyyspäivä.