tiistai 16. helmikuuta 2010

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet

Itsellemme oudot juhlapyhät jatkuvat. Vietimme eilen "President's Day"-juhlaa. Vapaapäivä se olisi taas lapsille koulusta ollut, jos jo valmiiksi ei olisi ollut lomaa talviloman merkeissä. Kouluvuoden kuluessa on tullut huomattua, että T:n katolinen yliopisto ei lainkaan noudata koulujen ja samalla koko Yhdysvaltojen yhteisiä juhlapäiviä. Ja toisinpäin. Pääsiäisenä lapsilla on vapaata vain perjantaina, kun T saa viettää pääsiäistä Suomesta tutulla tavalla maanantainakin.

Vietimme Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin (Washington) syntymäpäivää tekemällä pienen, virkistävän pyöräretken kotikaupungissamme Newtonissa. Pyöräilimme E:n koulun takana olevalle isolle leikkipuistolle normaalista koulumatkasta poikkeavaa reittiä. Leikkipuistossa energiaa riitti vaikka mihin; pyöräillessä sen sijaan joutui välillä käyttämään motivointia. Mukavan parin tunnin reissun saimme kuitenkin aikaiseksi - jopa ilman eväitä, joita Iso-O ehti moneen otteeseen kysellä.

Tänään tiistaina on satanut lunta koko päivän. Aamupäivästä sade oli sen verran vähäistä, että lähdimme retkelle kirjastoon. Istuimme hetken lastenosastolla lukemassa kirjoja. Sinä aikana lumisade kiihtyi ja muuttui isoiksi hiutaleiksi, jotka nopeasti saivat paksun lumipeitteen aikaiseksi. Myös kävelyteille, joita pitkin lasten virallisesti kuuluu ajaa. Vaikka matkaa oli vain puolitoista kilometriä, tuntui se erityisesti Iso-O:sta loputtoman pitkältä. Kävimme muutaman vahvasävyisen keskustelun, ja pääsimme kotiin. Välillä tosin täytyi tyytyä taluttamaan pyörää.

Jäimme ulos lumitöihin, vaikka aika toivottomalta hommalta se tuntui. Kun pihatiemme oli lapioitu loppuun, oli alkupää jälleen lumen peitossa. Luovutimme ja otimme E:n kanssa erän lumisotaa. Tasapelin jälkeen, muiden jo siirtyessä sisään, jäi E tekemään hienon lumiukon hattuineen kaikkineen. Porkkanaa ei löytynyt, mutta paksu oksa toimi lähes yhtä hyvin.

Pian on aika lasten iltapalalle. Sen jälkeen täytyy lähteä urakoimaan pihatietä jälleen puhtaaksi, jotta roskisten jokaviikkoinen raahaaminen tien varten onnistuu. Saa nähdä, onko T siihen mennessä saanut monisivuisen kirjoitustehtävän ja ranskanläksynsä tehtyä vai joudunko lusikoimaan lunta aivan yksikseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.