Loma alkoi

Lapsilla on talviloma koko ensi viikon ajan. Vaikka se vaatii itseltäni vähän enemmän kekseliäisyyttä, tuo se myös vapautta päiviin, kun emme ole hetkeen kellon orjia. Pikku-O:llakin on paremmin mahdollisuus levähtää keskellä päivää, kun ei tarvitse lähteä E:a hakemaan koulusta kesken syvimmän unen.

Kävimme loman kunniaksi Iso-O:n kanssa syvällisen keskustelun tulevaisuudesta eilen iltapuuron aikaan. "Minusta tulee isona kotiäiti. Minä en halua mennä ollenkaan töihin!" Johdattelin keskustelua Iso-O:n ajatuksiin, mitä tämä kotiäitiys tarkoittaa. "Teen ruokaa, leikin lasten kanssa ja olen tosi kiltti äiti". Kun kyselin tästä kiltteydestä, joka itseltäni ilmeisimmin hänen mielestään puuttuu, sain kuulla sen tarkoittavan iloisuutta ja sitä, ettei koskaan suutu. Niin. Lasten lukumäärää Iso-O ei osannut sanoa, vaan epäili ensin menevänsä kahden kanssa samaan kouluun, mutta mietti sitten, että lapsiahan voi olla enemmänkin. Kun toin esiin mahdollisuuden siitä, ettei lapsia välttämättä lainkaan olisi, totesi hän:"Sitten minä teen kotona tärkeitä töitä tietokoneella". Tärkeiden töiden sisältöä hän ei osannut kertoa, vaan ne liittyivät jotenkin kirjoittamiseen ja lukemiseen. Pian Iso-O:n ilme muuttui huolestuneeksi:"Äiti, mistä minä löydän sellaisen SUOMALAISEN miehen?"

Pikku-O ei ole lomalla mistään, vaan jatkaa harjoittelua monilla elämän alueilla, joista pitkään tärkeimpiä ovat olleet kasvamisen lisäksi puhuminen ja vaipattomuus. Yksi pieni askel tapahtui eilen, kun hän sanoi ensimmäisen kaksisanaisen lauseensa:"Oona, tuu!" ja tänään oikeastaan kolmisanaisen:"Äiti, tuu, läätään (=tule, lähdetään)!" Jipii. Ei ehkä suurin harppauksin, mutta tipunaskelin kuitenkin eteenpäin.

E tuli koulusta mukanaan iso paketillinen ystävänpäiväkortteja. Jokainen luokkakaveri oli kirjoittanut yhden positiivisen lauseen jokaisesta. E:n lauseiden ylivoimaisesti yleisin liittyi E:n hauskuuteen ja vitsinkertomiskykyyn. Hmm! Toisaalta on ihana nähdä, miten pieni poika nauttii koulussakäymisestä, mutta ehkä se vaan on niin, että jatkuva työskentely vieraalla kielellä on melkoinen rasite, ja välillä on pakko päästää paineita hassuttelemalla. Taidamme kuulla tästä vielä opettaja-vanhempitapaamisessamme tai nähdä se kirjoitettuna viimeistään kevättodistuksessa.

Tänään loman virallisena ensimmäisenä päivänä nautimme myöhäisen aamupalan yhdessä koko perheen voimin. Pikkuväki oli luonnollisesti ylhäällä jo auringonnoustessa, mutta meiltä vanhemmilta onnistui venyminen unten rajamailla huomattavasti pidempään. Iltapäivää väritti 'naapurissamme' Vancouverissa käytävät olympialaiset ja yhdessä hyvällä ruokahalulla syöty päivällinen: tomaattikastikkeella päällystetyt raviolit pääruokana ja päärynät suklaakastikkeella jälkiruokana. Tästä on hyvä jatkaa.

Lisähuomiona todettakoon, että postimies kantoi laatikkoomme eilen sekä Iso-O:n postitoimistovierailun aikana lähettämän kortin että T:n paikallisen ajokortin. Hurraa! On se hieno.