Ystävänpäivän ja kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi lähdimme syömään Bostonin Chinatowniin. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että mietimme tätä reissua pari päivää sitten, eikä ajankohdalla tai paikalla ollut mitään tekemistä kahden sopivan juhlapäivän kanssa, sillä emme muistaneet tuolloin niistä kumpaakaan. Mutta, sattuipa sopivasti!
Olin saanut vinkin hyvästä ravintolasta aiemmalta suomalaisnaapuriltamme, mutten muistanut sen tarkkaa sijaintia, enkä nimeä, joten etsintäreissu oli lähtökohdiltaan aika epätoivoinen. Luulen silti, että saavuimme oikeaan paikkaan, ravintolaan nimeltä Hei La Moon. Ravintola oli aivan täynnä kiinalaisia, mitä voi pitää hyvänä merkkinä ruoan autenttisuudesta. Useita ruokakärryjä kierteli jatkuvasti ympäriinsä ja ne olivat täynnä erilaisia pieniä annoksia. Olimme juuri asettuneet aloillemme, kun kaksi kärryä saapui pöytämme eri puolille. T tilaili toisesta, ja jäin ilman tukea omissa valinnoissani. Niinpä pöytäämme ilmaantui mitä kummallisemman näköisiä annoksia, joista yksi veti pisimmän korren (vai lyhyimmän?). Tilasin friteerattuja kananjalkoja. Joo. Jäivät syömättä. Maistoimme kyllä ennakkoluulojamme venytellen, mutta siihen se sitten jäi.
Kananjalkoja lukuunottamatta muut annoksemme olivat oikein maukkaita. Söimme T:n kanssa vatsamme täyteen. Myös Pikku-O söi hyvällä ruokahalulla lähes kaikkea lautaselleen ilmaantunutta. Iso-O oli positiivisella mielellä, mutta E:lle ei maistunut kuin riisi. Vahvasti motivoituna sai hänkin sentään syötyä vähän pinaatti-riisinyyttejä ja kevätrullia.
Viileän navakassa tuulessa kävelimme hieman Bostonin kauniissa keskustassa. Jälkiruokakahvit nautimme Faneuil Hallilla. Boston on kyllä tosi kiva kaupunki, sellainen "ihmisen kokoinen" (T).
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.