Muistojen kirjat

Neljän ensimmäisen kuukauden taideteokset, kirjoitelmat, postintuomat kirjeet ja valokuvat, lehtileikkeet ym. erilaisiin tapahtumiin liittyvät pienet muistot ovat kerääntyneet laatikkoon odottamaan jokaisen pienen omaa muistojen kirjaa. Sellaiset on nyt viimein hankittu, vaikka kompromissiin niiden osalta jouduttiinkin. Täydellinen muistojen kirja olisi vähintään A4-kokoinen paksu kirja tyhjin, valkoisin sivuin. Täydellistä ei löytynyt, mutta pärjäämme nyt näillä hieman pienemmillä, kirjoitusviivoitetuilla kovakantisilla vihkoilla. Jokainen sai valita itselleen sopivan värin; E valitsi punakantisen, Iso-O päätyi välittömästi violettiin (tai "viloettiin", niinkuin hän edelleen sanoo) ja Pikku-O:lle jäi vihreä.

Isompien ollessa kouluissaan tein alkuviikon aikana lajittelutyön, jonka tuloksena iso osa tuotoksista meni suoraan kierrätykseen. Tätä ei voi tehdä silloin, kun vieressä on pieni ihminen, jolle juuri se kaikkein sotkuisin ja ryppyisin paperi on se onnistunein taideteos. Liimaputkilolla, saksilla ja teipillä varustautuneena kiinnitin sitten yhden muistot kerrallaan; itse muistojen kommentointi odottaa vielä tapahtumistaan. Tavallaanhan se kommentointi on jo tapahtunut tänne blogiin, mutta muutama sana sinne tänne selventää kummasti tottumattoman silmään pelkältä töherrykseltä näyttävää näkemystä esimerkiksi käynnistä taidemuseossa (Pikku-O). Iso-O on kehittynyt aivan valtavin harppauksin sekä piirtäjänä että kirjoittajana. Vielä puolitoista vuotta sitten keväällä tuotoksissa oli enemmän tunnetta kuin realismia. Nyt jouduin välillä kysymään, kumpi, E vai Iso-O, tunnustautui piirtäjäksi.

Lasten tuottamien omien muistojen ja erilaisiin tapahtumiin liittyvien muistolappusten lisäksi kirjoihin päätyvät myös sukulaistemme sekä lapsillemme tärkeiden ystäviemme lähettämää postia ja valokuvia. Niitä ei ole koskaan tullut liikaa. Nyt kun joulukin on tulossa, ja joillakin alkaa ahdistus lahjojen hankkimisesta painaa päälle, haluan todeta, että valokuvat ja kirjeet lähettäjän omasta lähipiiristä ja tapahtumista ovat mitä parhainta lahjaa myös lapsillemme. Varsinkin, kun asumme täällä kaukana, johon lähetyskulut ovat huimaavat ja mahdollisuutemme siirtää suurikokoista ja painavaa tavaraa takaisinmuuttaessamme ovat rajalliset.