Sadetta ja paistetta

Alkuviikkoon on mahtunut kaunista auringonpaistetta ja kirkkaita syksynvärejä sekä kaatosadetta ja ukkosmyräkkää. Arkeemme kelit eivät juuri vaikuta; koulua ei ole toistaiseksi peruttu. Talvella ilmeisesti on sekin ihme edessä - lumimyrskyn aikaan koulut ja päiväkodit kuulemma suljetaan. Olen miettinyt, miten tuolloin töissäkäyviin suhtaudutaan. Saako yhtälailla jäädä kotiin lunta lapioimaan? No, tämä töissäkäyntiasiahan ei toistaiseksi meidän perhettä kosketa, joten keskitytään nykyisyyteen.

Iso-O:n preschoolin 3-vuotiaiden ryhmässä on suomalaistyttö S, jonka kotona kävimme koko pienten porukalla tiistaina pomppimassa trampoliinilla. Sovimme samalla tyttöjen leikkitreffit tälle päivälle, ja Iso-O meni koulupäivänsä päätteeksi suoraan S:lle. Tästä on tarkoitus tehdä perinne syksyn ajalle; vuoroviikoin leikkitreffit toisen luona antaa äideille mahdollisuuden tehdä jotain vähän pidempikestoista pienimmän kanssa. Tänään tämä mahdollisuus tuli kohdalleni.

Lähdimme Pikku-O:n kanssa metrolla Bostonin keskustaan ja olimme kuin turisteja. Tai no, Pikku-O oli oma itsenä rattaissa istuessaan tai tilanteita kommentoidessaan, minä olin se turisti ihastellen siistejä puistoja, kauniita vanhoja rakennuksia ja iloisennäköisiä ihmisiä. Aurinkoinen, joskin aavistuksen liian tuulinen keli teki päivästä oikein mukavan. Kävimme Chinatownissa ihmettelemässä kiinankielisiä kirjaimia ja kuuntelemassa jokapuolelta kuuluvaa kiinaa. Pikku-O käveli kädestäni kiinni pitäen pienen puron ja putouksen vartta onnellinen ilme kasvoillaan. Kävelimme rannanmyötäisesti pientä puistoa pitkin Faneuil Hall:in luokse. Sieltä keskustan läpi Boston Common-puistoon, kalliiden kauppojen katua pitkin Prudential-rakennukselle ja Hynes Convention Centerille. Sieltä sitten metrolla kotipysäkille Newton Highlands:ille. Oli tarkoitus hakea Iso-O, mutta tytöt toivoivat lisää leikkiaikaa, ja haimme Iso-O:n vasta E:n kouluhakumatkan jälkeen. Olipa virkistävää.

Meillä on nyt lämmöt päällä, kun handyman Gordon kävi ottamassa ilmastointilaitteemme vihdoin pois ikkunoistamme, ja saimme viimeiseen kahteen kaksinkertaiset lasit. Samalla saimme kuulla, että suurella todennäköisyydellä talossamme ei ole minkäänlaista eristystä. Lämpökamerakuva näyttäisi varmaan aika värikkäältä. Toinen muutos elämässämme on siirtyminen kahden roskapöntön systeemiin. Molemmat ovat 64 gallonaa suuria (eli 242 litraa). Toiseen tulee kaikki kierrätettävä niitä lajittelematta ja toiseen roskat. Ne kerätään viikoittain. Osa naapureistamme on varmuuden vuoksi tilannut kaksi kappaletta molempia pönttöjä, jos vaikka tuo 64 gallonaa olisikin riittämätön viikon jätöksille... Vaikka pöntöt ovat aiempia suurempia, on niitä helppo liikuttaa alla olevien pyörien vuoksi. Nyt maanantai-iltaisin tarvitsee tehdä enää kaksi reissua kadun varteen aiemman neljän sijaan.