lauantai 10. lokakuuta 2009

Autonratissa ilman (isoa) apukuskia

E on yleensä huolellinen omien tavaroidensa kanssa toisin kuin sisarensa, jonka oranssi rannekello ei ehtinyt saavuttaa viikon ikää ennenkuin lasi naarmuuntui ja kello päästi sisäänsä kosteutta. Perjantaina kuitenkin reppua koulupäivän jälkeen purettaessa paljastui, että lunch box ja juomapullo olivat jääneet luokkaan. Ja koska seuraava koulupäivä on vasta tiistaina maanantaisen Columbus Day:n vuoksi, oli sitä pakko lähteä hakemaan. T oli yliopistollaan, joten jouduin ylittämään kynnyksen ja hyppäämään autonrattiin. Lapset jännittivät takapenkillä yhtä paljon kuin itsekin.

Pihatien peruutuksen ja kotitieltä onnistuneesti isommalle tielle siirtymisen jälkeen tunnelma nousi autossa selvästi:"Hienoa äiti, sinä osaat!" huokaisi E helpottuneena. Iso-O, joka tähän saakka on ehdottomasti ollut sitä mieltä, että vain miehet osaavat ajaa, sanoi:"Naiset on paljon parempia kuskeja kuin miehet". No oli miten oli, pääsimme turvallisesti koululle. Iso-O ja Pikku-O jäivät autoon odottamaan, kun E:n kanssa kävimme unohtuneita tavaroita kyselemässä. Pääsimme helposti sisään, sillä koululla oli maksullisen Afterschool Program:in vuoksi lapsia ja heidän ohjaajiaan. E:n opettajakin oli vielä paikalla, vaikka kello oli jo puoli viisi. Saimme lunch boxin ja pullon, ja pääsimme mukavasti takaisin kotiin. Kynnys oli ylitetty onnistuneesti. Kyllä, säälittävää, kynnyksen ylitykseen on mennyt vähän turhan kauan aikaa.

Tänään lauantaina pääsin uudelleen autonrattiin, sillä Suomi-koulun oppitunnit kutsuivat meitä klo 10. T:a tunnit eivät kutsuneet, sillä samanaikaisesti yliopistolla oli ylimääräinen opintopäivä väitöskirjaprojektiinsa liittyen. Lähdimme neljästään. Jälleen sain suurta kannustusta ja myötäelämistä takapenkiltä. E ja varsinkin Iso-O elivät vahvasti mukana päivitellessäni ajamista tiellä, jossa oli neljä kaistaa yhteen suuntaan, enkä täysin varmasti muistanut, oliko ulosmenoramppimme numero 27A vai 29A. Lapset olivat hyvin huojentuneita, kun löysimme perille. Kotimatka sujuikin ihan rutiinilla, ja lapset ehtivät jo katsella hieman maisemiakin. Suurta riemua tuotti vieressä pitkään ajaneen suuren rekan kuljettajan vilkuttelu pienillemme pehmoeläinsammakkonsa käsiä heiluttaen.

Koska tuleva maanantai on vapaa, suunnittelimme yön yli-reissua Massachusettsin vieressä olevan osavaltion New Hampshiren puolelle ja siellä erityisesti koko New Englannin suurimman vuoren Mount Washington luo. T kuitenkin huomasti eilen uutisista, että pitkän viikonlopun vuoksi alueelle odotetaan 600 000 turistia ihastelemaan ruskaa. Menemme siis myöhemmin. Suunnitelmissamme on kuitenkin tehdä minireissu huomenna, mutta kohde on vielä avoin. Ruskaa voi onneksi ihailla täällä kotinurkillakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.