Elonkorjuuta

Saimme mukavan sunnuntaikelin. Rauhallisen aamun jälkeen virtaa patoutui purettavaksi. Lähdimme etsimään Newtonin elonkorjuujuhlaa, jonka mainoksen mukaan piti olla E:n koulun takana olevalla isolla puistoalueella. Siellä ei ollut juuri ketään. Jäimme kuitenkin hetkeksi isoon leikkipuistoon, jossa emme pitkään aikaan olleetkaan vierailleet. Iso-O halusi auttaa Pikku-O:ta liukumäessä. Seurauksena oli molempien lentäminen naamalleen, ja Pikku-O:n huuli halkesi. Verta tuli paljon, eikä mukana ollut paperia. Marimekon paita toimi rättinä (onneksi paita jälkikäteen kotona puhdistui, muuten olisi kyllä harmittanut aika paljon). Onnettomuudesta harmistuneina lähdimme toista kautta kotiin, ja löysimme juhlan.

Newtonin keskusta oli täynnä pieniä kojuja, elävää musiikkia ja mahtuipa mukaan pieni huvipuistokin. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, autoilla tietenkin, ja kadunvarret oli pysäköity täyteen. Lasten kannalta kojujen tärkein anti oli ilmapallot. Niitä ylpeänä kannettiin. Pikku-O:n pallo karkasi ensimmäisenä. E:n ja Iso-O:n pallot kulkivat mukana kotiin saakka. Kojuista suurin osa liittyi käynnissä oleviin pormestari- ja koulun johtokunnan vaaleihin. Oli aika häiritsevää, kun jatkuvasti joku oli kysymässä, joko ehdokas on valittu, ja joko olen rekisteröitynyt äänestäjäksi. Pikku-O halusi hetken maalata asfalttia liiduilla, mutta sitten olikin aika lähteä. Hienossa auringonpaisteessa kotimatkamme varrella oleva Crystal Lake oli upea syksyisissä väreissään.

E:n pallo karkasi kotipihamme tammeen, ja sieltä edelleen taivaan tuuliin. Harmi oli selvästi vaikea käsitellä, eikä sitä helpommaksi tehnyt siskon ylpeys omasta pallostaan. Iso-O lupasi E:lle, että pallo olisi yhteinen, mutta lupaus unohtui nopeasti. Riita oli hankala välttää. Onneksi oli sen verran myöhäistä, että oli aika ryhtyä iltahommiin. Yön aikana Iso-O:nkin pallo tyhjeni, joten kenelläkään ei ole enää palloa. Se on ehkä hyvä.

T:n New Yorkin reissu oli jälleen onnistunut, vaikka hyvä juomapullo unohtuikin junaan. Lapset saivat tuliaisiksi kellot - E mustan ja Iso-O oranssin. Kouluun niitä ei saanut toistaiseksi ottaa, mutta koulun jälkeen niitä onkin ylpeänä kannettu. E osaa jo tasa-ja puolitunnit, Iso-O lähinnä katselee kellon ulkonäköä. Pikku-O ei edes huomaa kelloja, vaan keskittyy huutelemaan koulusta tai preschoolista lähdön hetkellä:"Bye bye!"