Tuskaisuudesta kohti helpotusta

Loppuviikko ei päästänyt meitä helpolla. Lämpötila oli jatkuvasti lähellä 40*C, eikä öisinkään laskenut inhimillisiin lukemiin. Lapset viettivät aikaansa pääosin sisällä - ja se näkyi. Yhtenä iltana kävimme sentään uimassa, ja vaikka olimme paikalla melkein kaksi tuntia, olisivat he halunneet vieläkin jatkaa. Erityisesti Iso-O on veden kanssa oikein elementissään. Kun kielsin tekemästä pääedellähyppyjä matalaan veteen, tulkitsi hän ohjeen siten, että mahalaskuja ei kielletty. E oli mukana hulluttelussa ja valitti useaan otteeseen vatsakipua. Niin.

Kävin torstaina tutustumassa Milfordin aluesairaalaan, jossa tulen viettämään intership-vuoteni kaksi alkuvaiheen kuukautta heti neliviikkoisen endokrinologia-jaksoni jälkeen. Kivannäköinen paikka, mutta työn ajallinen sitovuus pelottaa. Joka neljäs päivä joudun olemaan sairaalalla klo 7-20. Välissä olevat päivät ovat inhimillisempiä, mutta silti. Onneksi tämä jakso kuitenkin on ohi jo ennen syyspimeiden alkamista.

Perjantain yksi ohjelmanumero oli tietokoneavusteisesti tehty hengityssuojainten testaus. Itselleni sopi ohjelman mukaan vain pienin, joten erittäin leviävän virustaudin aikaan joudun käyttämään avaruuskypärämäistä suojainta. Toivomme mahdollisimman vähän tällaisia tilanteita. Toinen mainitsemisen arvoinen asia liittyy siihen, että sain ensimmäisen inside-tiedon Yhdysvaltain suurista terveydenhuoltomenoista. Ennen menossa olevaa terveydenhuoltouudistusta sairaalat saivat korvauksia seuraavalla tavalla. Mikäli sairaala käytti budjetoidun 1 000 000 dollarin potin, oli seuraavana vuonna käytössä 1 000 000 dollaria + 5%. Mikäli ei välittänyt budjeteista, vaan käytti 1 500 000 dollaria, oli seuraavan vuoden budjetti 1 500 000 +5%. Mikäli sen sijaan onnistui säästämään kuluissa ja käytti vain 500 000 dollaria, rankaisi systeemi tästä; budjetti rakentui summalle 500 000 +5%. Tämä johti tilanteeseen, jossa keksimällä keksittiin uusia laite-ym. hankintoja, jotta lopullinen lukema oli mahdollisimman suuri. Eettisesti arveluttavaa?

T pääsi pitkästä aikaa käymään lenkillä lauantaina, kun lämpötila viimein laski inhimillisempiin lukemiin. Koko perheemme voimin lähdimme ystäviemme G:n, A:n ja D:n seuraksi rannalle (Singing Beach, Manchester-by-the-Sea, MA). Atlanninaalloissa sukeltelu ja juokseminen teki porukalle todella hyvää. Vaikka pieni riita sateenkaaren värien järjestyksestä onnistuikin vielä syntymään E:n ja Iso-O:n välille, ei unta tarvinnut heidän kauan illalla odottaa. Lämpötilakin palasi viimein helteestä kohti itsellemme paremmin sopivia lämpötiloja. Meillä T:n kanssa oli pitkästä aikaa ihana mahdollisuus maata yhdessä sängyllä ja höpötellä niitä näitä usean tunnin ajan. Tärkeää.