Äidin pakkoloma

Saavuin perjantai-iltana kotiin 4,5-viikon mittaisen Suomi-reissun jälkeen. Tunnelmani oli hämmentynyt, sillä niin hyvältä kuin Suomessaolo tuntuikin, ihanan kotoisalta vaikuttivat maisemat metronikkunasta katsellessa. Ikäänkuin minulla olisi kaksi kotia, Suomi ja Newton. Outoa. Kotiinsaapuessani ihana tunnelmani kuitenkin muuttui, sillä kovasti ikävöimäni lapset olivat jo ehtineet yöpuulle ja uupunut aviomieheni toivotti minut tervetulleeksi täikampa kädessään. Palaamme tässä kirjoituksessa kuitenkin täimetsästystunnelmista edellisiin viikkoihin ja niiden tapahtumiin.

Matkan päätarkoitus oli viisumityypin vaihtaminen. Sen ensimmäinen etappi oli saada todistus siitä, että olen saapunut Suomeen. Tähän ei kelvannut mikään muu kuin valokuva maahansaapumisleimasta passissa ja käytetystä Boarding Pass:ista. Totean vain, että asia oli yllättävän monimutkainen maassa, jossa leimoja ei ole jaeltu vuosikausiin, eikä varsinkaan ihmisille, jotka saapuvat Schengen-alueen sisäpuolelta (lensin Islannin kautta). Byrokratia on siis tuttua myös Suomen päässä. No, monien vaiheiden ja harminkyyneleiden jälkeen sain valokuvan lähetettyä, ja asia lähti etenemään hitaasti. Odotusta kesti joka välissä viikoista muutamiin päiviin, ja niinpä matkan kokonaiskestoksi muodostui huima 4,5 viikkoa.

Jännitin haastattelua aika paljon, sillä edellisellä kerralla se ei mennyt ihan putkeen. Tällä kerralla olin varustautunut todistuksilla suunnilleen kaikesta, mistä keksin. Pieni jännittävä piirre ilmaantui 1,5 vrk ennen haastattelua, kun sain sähköpostin nousseista käsittelykustannuksista ja ilmoituksen, että haastattelu ei onnistu ilman 8€ lisämaksua ja printattua todistusta siitä. No, todistuspinoni oli lopulta tarpeeton ja lisämaksun todistaminen onnistui J:n ystävällisellä avustuksella, joten haastatteluni meni tällä kerralla kuin tanssi. Passi ja viisumi saapuivat ajoissa ja olin valmis viimein varaamaani - huomattavasti menolippuani kalliimpaan - paluumatkaani.

Koska viisumiprosessi vaati 4,5 viikon oleskelun, ehdin tehdä monia mukavia asioita Suomessa. Tukikohtani oli siskon koti, jossa sain rauhassa oleilla ja osallistua perheen arkeen aina päättäjäisjuhlia myöten. Oli hienoa saada olla lastemme serkkupoikien kanssa huomattavasti tavanomaista pidempään ja tutustua heidän erityispiirteihinsä paljon tarkemmin. Hauska porukka. Jättiläismäisen bernhardilaiskoirankin kanssa ystävystyimme aamu-ja päivälenkkiemme yhteydessä. Ja mikä parasta, sain viettää kerrankin aikaa siskon kanssa oikein pidemmän kaavan mukaisesti. Suurkiitokset J:lle sietokyvystäsi!

Matkan alkupuolella kävin Oulussa huimaan 51€:n edestakaiseen hintaan. Oulun kotimme vuokralaisperhe on lähdössä kesäkuun lopussa pois, ja vaikkei asia tuolloin heti selvinnytkään, löysi välittäjä meille uuden perheen heinäkuun alusta lähtien. Tältä osin olo on siis kovin helpottunut. Ongelmaksi muodostunut kerrossänky meni mainiosti kaupaksi Huutonetissä ja sängyn luovuttaminen onnistui hyvin asunnollakäynnin yhteydessä. V:n ja N:n vieraanvaraisuuden ansiosta sain viettää Oulussa muutenkin mukavan ajan ystäviä ja tuttavia tavaten sekä muutamia virallisia asioita hoitaen. Hyvä mieli jäi.

Jyväskylässä kävimme viikonloppupiipahduksella. Facebookin ansiosta saimme kahvihetken aikaiseksi 5 vanhan luokkakaverin kesken. Lukioluokkakaveriani perheineen näin hyvän tovin heidän kotonaan päästen nauttimaan poronkäristystä ja perunamuusia (NAM!). Veljen perhettä ja T:n siskoa lapsineen tapasimme lyhyesti ajatuksen jo suuntautuessa kohti etelämmäksi siirtymistä. Hellyttävä veljen vanhempi tyttö 2.5-v hyppäsi halaamaan heti heille saapuessamme - taisi luulla minua siskokseni - mutta hämmennyksestä selvittyään tuli uudelleen halaamaan lähtiessämme. Kiva, että kävimme.

Koska menetin mahdollisuuteni osallistua S:n ja A:n häihin elokuussa, halusin tehdä visiitin Karhulaan. Bussiyhteys Mäntsälästä Porvooseen oli käsittämätön - matkustin molempiin suuntiin alkuun yksin ja sitten kaksin myöhemmin bussiin hypänneen henkilön kanssa. Miten voi kannattaa? Porvoosta sain miellyttävän kyydin M:n autossa suoraan A:n ja M:n kotiin. S ja C saapuivat seuraksi, ja vietimme leppoisan illan yhdessä. Aamulla pääsin vielä tutustumaan S:n, A:n ja C:n viihtyisään kotiin. Kiitos paljon teille kaikille!

Tarkoituksella tein ajastani Suomessa mahdollisimman rauhallisen ja näin ollen kävin Helsingissäkin vain kolme kertaa. Jokaisella kerralla oli kuitenkin mahdollisuus tavata useampi tärkeä henkilö sekä hoitaa muutama käytännönasia (kuten viisumihaastattelu tai T:n puhelinnumeron vaihtaminen pankin tiedostoihin). Tapasin ystäväni Meilahdessa, anoppini sekä myöhemmin S:n ja K:n kahvilassa sekä A:n Sokoksen Loisteessa, Pikku-O:n kummitädin vauvoineen Espoossa ja opiskelukaverini lapsineen. Mukavia sukulaiskohtaamisia olivat Kruununhaan isotätini tapaaminen sekä ravintola Lungissa serkkujeni kanssa illallisen parissa viettämäni hetki.

Suomi-reissu on nyt osaltani ohi ja seuraavan ajankohta on määrittämätön. Nyt tavoitteeni on yhdistää ajallisesti vaativa erikoistumisohjelmani ja ihana perheeni tavalla, jossa kukaan ei kärsi. Jo nyt ensimmäiseen orientaatiopäivääni suunnatessani vaikuttaa, että se tulee olemaan haastavaa. Olkaahan ajatuksissanne mukanamme!