Automatka töihin ja takaisin

Olen alkuviikon ajan päässyt tutustumaan tuttuakin tutummaksi tulevaan työmatkaani rauhalliseen tahtiin kohtuullisen mittaisten orientaatiopäivieni vuoksi. Mittaa ovelta ovelle tulee 30 mailia (48km), joka on vain hieman enemmän kuin matkani mökiltä terveysasemalle Inari-aikoinani. Matkoissa on paljon eroa, mutta myös hassuja yhtäläisyyksiä. Kuten varuillaolo. Inarissa ei tarvinnut huolehtia muista autoista, mutta milloin tahansa ja mistä tahansa saattoi eteen hypätä poro tai kokonainen tokka. Täällä poro ei ole ongelma, mutta samanlaista ennalta-arvaamattomuutta aiheuttavat muut autoilijat. Bostonin seutua ei turhaan ole luonnehdittu Amerikan Italiaksi. Onneksi matkani tapahtuu pääosin ruuhkaa vastaan, joten pientä välimatkaa muihin autoihin on mahdollista pitää.

Greater Boston Area viittaa alueeseen Bostonin ympärillä. Suurimmillaan sen katsovan sisältävän myös nykyisen työpaikkakuntani sekä alueita New Hampshiren ja Rhode Islandin puolella ja asukasmäärä katsotaan olevan yli 4,5 miljoonaa. Ei siis ihme, että koko 30 mailin matkani ajan olen jatkuvasti asutuksen/ihmisrakennelmien keskellä. Hyvänä puolena on luonnollisesti jatkuva valaistus jopa talvi-iltojen pimeinä tunteina, huonona se, että matkan varrelle osuvat lukemattomat liikennevalot, mikä väistämättä johtaa toistuviin hidastuksiin ja kiihdytyksiin.

Työmatkat ovat tiheän asutuksen alueella tyypillisesti pitkiä, joten en ole matkoineni suinkaan yksin. Haastatteluaikoinani tapasin useamman työntekijän, joka ajaa päivittäin Newtonista, ja nyt muutaman päivän aikana olen törmännyt jo kahteen uuteen työkaveriini, jotka tietoisesti ovat etsineet asuntonsa nimenomaan Newtonista hyvien yhteyksien vuoksi. Kun pariskunnan toinen osapuoli on löytänyt työn Bostonista ja toinen Worcesterista, on kompromisseihin ollut tarvetta. Kulttuurisesti erilainen suhtautuminen ajamiseen ja työmatkaan on tullut kyllä vahvasti esiin. Kun olen maininnut oman työmatkani pituuden maileina ja siihen kuluvana aikana (n. 50 minuuttia), on vastaus poikkeuksetta ollut positiivinen:"But that's not bad!" Olen siis siirtynyt vahvasti amerikkalaiseen autoilukulttuuriin. Iloinen siitä en voi varauksetta olla.

Alkuviikon aikana kävin kaksipäiväisen American Heart Association:in elvytyskoulutuksen ja olen nyt sekä BLS (Basic Life Support) että ACLS (Advanced Cardiovascular Life Support)-sertifioitu. Osaan siis tehokkaasti elvyttää - teoriassa. Tänään tutustumme ohjelmaan yleisesti sekä käymme pienemmässä sairaalassa, jossa myös 2-3kk tulen ensi vuonna viettämään. Autoajelusta tekee tällä hetkellä haastavampaa helle, joka eilen näytti autonmittarin mukaan nousevan kolminumeroisiin lukemiin (100F=38*C). Aika kuuma.