Tentin alkuaskeleet (Step 1)

Niinkuin kuvitella saattaa, järjestivät normaalisti hyvin nukkuvat lapsemme yö-ohjelmaa juuri sellaisena yönä, kun siihen ei lainkaan olisi ollut varaa. Erityisesti Pikku-O:n kanssa sai keksiä monenlaisia nukkumista edistäviä toimenpiteitä. Syynä tähän oli useana päivänä kuumetaudin aiheuttaman väsymyksen vuoksi nukutut päiväunet, ja unen riittämättömyys siten koko yöksi. Tai jotain. Onneksi T otti päävastuun yönäytöksistä, mutta havahduin silti itsekin. Katkoton uni olisi kyllä tullut tarpeeseen.

Aurinkoinen, mutta tosi kylmä keli saatteli minut metroon ja Longwoodin pysäkiltä n. kilometrin matkan Brooklinessa sijaitsevalle Prometric Testing-keskukselle. Olin hyvissä ajoin paikalla, joten ehdin hetken istahtaa auringossa rentoutumassa. Itse keskus sijaitsi rakennuksen kolmannessa kerroksessa muutamassa huoneessa. Testihuoneita, joihin yhteensä mahtui kolmisenkymmentä testattavaa, oli kaksi. Molemmissa oli lukion kielistudioon tai Domus Academican lukusaliin verrattavissa olevia koppeja, ja kopeissa jokaiselle oma tietokone, kuulokkeet, muistiinpanolevy ja kynä. Sormenjälkien ja valokuvauksen, taskujen tutkimisen ja tavaroiden lokerikkoon laittamisen jälkeen minut ohjattiin omalle paikalleni. Taaperrus alkoi.

Tentti oli tosi raskas. Aikaa oli varattu 8 tuntia, joista 7 meni tunnin mittaisten sessioiden tekemiseen, ja väliajat haluamallaan tavalla taukoihin jakaen. Tauolle oli sallittua poistua sessioiden välissä, ja tuolloin sai viedä mukanaan vain lokerikon avaimen sekä passin/ajokortin. Sekä tauolle lähdettäessä että sieltä takaisin tultaessa piti jälleen antaa sormenjäljet, näyttää passi sekä allekirjoittaa poistumis-ja palaamisaikansa.

Jokainen tunnin mittainen sessio sisälsi 48 potilastapausta monivalintakysymyksineen. Eli päivän aikana eteeni avautui 336 kysymystä keskimääräisellä nopeudella kysymys/75s. Vaikka olen ollut työssä aina kohtuullisen nopea, sain täystyrmäyksen. Mitään kysymystä ei ollut aikaa jäädä yhtään pohtimaan; muuten kävi session viimeisten kysymysten kanssa ajan loppumisen vuoksi köpelösti. Kyllä, tiedän. Ja kun suurin osa kysymyksistä sisälsi paljon tekstiä potilastapauksen anamneesin, statuksen ja tutkimuslöydösten muodossa, ei minkäänlaiselle, vähäisellekään tuumailulle ollut sijaa. Ei liene mahdotonta arvata, että tentti ei mennyt ihan putkeen.

Jälkikäteen mieli apeana pienessä, jäätävässä tihkusateessa metroa kohti kävellessäni mietin, mitä testillä oikein haluttiin mitata. Ymmärrän, että tietokonepohjaisten monivalintatestien tarkistaminen ja pisteytys on huimasti helpompaa kuin esseekysymyksiä sisältävien tenttien. Nämä samat tentit tekevät ulkomaalaisen LL-tutkinnon suorittaneiden lisäksi Yhdysvalloissa opiskelleet lääkärit. Testattavia on siis ihan hirveän paljon. Mutta, jos aikaa miettiä ei jätetä ollenkaan, testataan ulkoaopettelua, ja se ei käytännön kannalta ehkä kuitenkaan ole se tärkein taito. Kai. Saatan toki olla väärässä tai jotenkin vain allapäinen tämän tyrmäävän kokemuksen jälkeen.

Ei taida tulla tähän osoitteeseen ilouutisia kuuden viikon päästä, kun tenttitulokset saapuvat. Jotenkin pitäisi kuitenkin saada käännettyä uusi lehti, ja kaivaa esiin kesäkuun lopulla siintävä tentin seuraavan askeleen (Step 2CK) kirjat. Sitä varten tarvitsee osata kaiken jo luetun lisäksi koko kliininen lääketiede. Taidanpa ennen kaivamista pitää kuitenkin pienen hengähdystauon.