Itärannikko - osa 1: tentti (Step 2CS)

Tämä kirjoitus koostuu kahdesta osasta niiden erilaisuudesta johtuen. Ensimmäinen osa kertoo tenttipäivästä Philadelphiassa ja toinen tarpoo läpi reissumme Bostonista Philadelphiaan, sieltä Raleighin kautta Washington DC:hin ja takaisin Bostoniin. Ja tämä on se ensimmäinen osa. Joten eikun menoksi.

Science Center Philadelphiassa on yksi viidestä tai oikeammin kuudesta (Philadelphiassa on kaksi) USMLE Step 2 CS tenttipaikasta. Valitsin sen sijaintinsa vuoksi - Philadelphiaan on Bostonista kaikkein lyhin matka. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet Chicago, Atlanta, Houston ja Los Angeles. Ei ihan tylsänoloisia kaupunkeja toki nekään, mutta reissu olisi pitänyt tehdä lentäen.

Kaksikymmentäneljä loppuvaiheen lääketieteen opiskelijaa tai jo pidempään muualla maailmassa lääkärinä toiminutta testattavaa ilmoittautui tummaihoiselle vastaanottovirkailijalle ja sai itselleen tenttiohjeet ja henkilökohtaisen numeron. Istuin tuoliin numero yhdeksän ja jäin odottamaan seuraavaa siirtoa muita kokelaita tarkastellen. Kolme neljäsosaa oli miehiä. Ulkomaalaisia oli lisäkseni ainakin kaksi; yksi Pakistanista ja toinen El Salvadorista. Pari muutakin näytti ulkomaalaisilta (Lähi-Itä ja Kiina, jos saan veikata), mutta olivat niin hiljaisia, etten päässyt asiasta selvyyteen.

Pienen odottelun jälkeen kaksi mukavaa tenttitoimitsijaa saapui paikalle ja kutsui meidät numero kerrallaan luokseen näyttämään henkilöllisyystodistuksen sekä stetoskoopin. Saimme numerolaput kiinnitettäviksi takin etumukseen ja valkoista teippiä peittämään kaiken vähänkin itsestämme tai sairaalastamme kertovan kirjailun. Puimme takit päällemme, otimme stetoskoopit kaulalle (paitsi että itse laitoin sen taskuun, niinkuin Suomessa olen tottunut tekemään), saimme kirjoitusalustat, kaksi kynää sekä muistiinpanolehtisen jokaista potilaskohtaamista varten. Siirryimme jonomuodostelmassa orientaatiohuoneeseen, jossa jokaiselle oli numeroitu pöytäpaikka omia eväitä ym. henkilökohtaisia sallittuja tavaroita varten. Ei-sallitut piti viedä lukolliseen kaappiin, eikä niihin enää sen jälkeen ollut pääsyä ennen tentin loppumista.

Katsoimme videon, jonka yritin ladata osaksi tätä kirjoitusta siinä onnistumatta. Koska itse tentistä ei saa kertoa mitään, saisi videon katsomisella hyvän käsityksen, mitä pääsin/jouduin tuon päivän aikana kokemaan. Laitan oheen linkin, jonka kautta video on mahdollista ladata (valitse kohdassa "Step 2 Clinical Skills (CS)" oleva "Onsite Orientation for Step 2 CS (Video)"). Hauska yksityiskohta videossa on se, että se on kuvattu samaisessa keskuksessa, joten katsoessasi pääset elämään päivän mukanani.

Tentin jälkeen on tullut tipotellen mieleeni erilaisia mokia, unohtamisia ja epätäydellisyyksiä. Tunnelmaksi ei jäänyt "olinpas hyvä". Nyt pitää vain kiltisti odottaa elokuun loppuun tulosten saapumista. Kyllä sitten kovasti harmittaa, jos jään läpipääsyrajan alapuolelle. Mutta suren sitä vasta sitten. Itse tenttitilaisuus oli kyllä kaikkinensa miellyttävä yllätys, potilastapaukset olivat asianmukaisia ja monipuolisia, ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta. En silti haluaisi mennä sinne enää uudelleen. Peukut pystyyn.