Isi poissa - Ensimmäiset päivät takana

Kukaan ei ole suoranaisesti tunnustanut, että isiä olisi ikävä, mutta silti sen pystyy aavistamaan. Iso-O on keksinyt jos minkälaista draamaa ja on ollut napit vastakkain meidän jokaisen kanssa vuorollaan, Pikku-O kysyy aina ruokailun alkaessa:"Isi ei tule?", ja E on ollut entistäkin innokkaampi pelaamaan sekä baseball:ia että jalkapalloa. Silti jokainen päivä on ollut edellistä helpompi.

Viikonloppuna nukuimme kaikki kohtuullisen pitkään. Kukaan ei noussut ennen kahdeksaa, ja Pikku-O suorastaan herätettiin hieman ennen kymmentä eilen. Hienoa! Harmi vain, että oikeastaan meidän pitäisi ruveta vähitellen siirtymään aikaisemman heräämisen aikaan Suomi-lomaamme silmälläpitäen. No. Hankalaa se tulee jokatapauksessa taas olemaan, joten nautin nyt tästä ylellisyydestä täysin rinnoin.

Lastenhuoneen matto on syystä ja toisesta muuttunut valkoisesta harmaaksi, pilkulliseksi ja läikälliseksi. Hassua, ettei muille matoille käy samoin. T ehdotti ennen lähtöään, että lapset pesisivät maton. Löysin sisäisen matonpesijäni, ja organisoin tapahtuman helteiselle takapihallemme. Yllättävän koordinoidusti homma toimi, vaikka 'vahingossa' kaikki kastuivat mattoa puutarhaletkun avulla huuhdellessaan. Jokaisella oli oma harjansa, jolla he hinkkasivat maton läikkä kerrallaan puhtaa(mma)ksi. Hoidin itse loppuhuuhtelun, minkä jälkeen matto painavuudestaan huolimatta saatiin yhteistuumin nostettua porraskaiteelle kuivumaan. Vaan siinä kuivumisessahan on mennyt aikaa. Kaksi helteistä päivää ja niiden välissä ollut lämmin yö ei ole riittänyt, ja ensi yöksi on luvassa ukkosta. Ehkä sen säätiedotuksen olisi taas voinut katsoa edeltävästi. Nyt matto sitten sijaitsee keittiössämme tuomassa sisälle lisää kosteutta.

Matonpesu ei riittänyt viemään pursuavaa energiaa, vaan lähdimme sekä lauantaina että sunnuntaina kotikylämme Newton Highlandsin 'hiekkapuistoon'. E pakkasi reppuunsa baseball-hanskat, pallon sekä mailan, jalkapallon ja juomapullot. Iso-O kuljetti rullaluistimia ja molempien kypäriä, ja Pikku-O pyöräili. Puisto sopii meille täydellisesti, sillä se on kohtuullisen lähellä, sieltä löytyy täysimittainen leikkipuisto, baseballkenttä sekä nurmea aivan riittävästi jalkapalloiluun. T:n puuttuessa jouduin/sain itse olla aktiivinen pelaaja. E osaa lyödä yllättävän hienosti vaakatasossa kaukaa saapuvaan palloon, ja juoksi täysillä ympäri kenttää ikäänkuin oikeasti pelaten, vaikka meitä oli vain kaksi.

Iso-O harjoitteli samanaikaisesti sinnikkäästi rullaluistelua T:n tienviereltä löytämien lähes käyttämättöminä hylättyjen luistinten avulla. Puistossa on pitkä, tasainen suora, jota pitkin hän pari vuotta sitten opetteli ajamaan ilman apupyöriä. Nyt se toimi rullaluistelun alkeiden harjoittelussa. Jarrutus on vielä hakusassa ja asento melkoisen jäykkä, mutta hienosti matami tämänkin taidon itselleen tuntuu kehittävän.

Pikku-O alkaa viimein keksiä, miten poljetaan ja pidetään pyörä tasapainossa. Kolmena päivänä peräkkäin olen saanut hikoilla hänen vierellään, kun hän ajoi hiekkapuistoon ja takaisin myös siellä kurvaillen, ja erityisesti tänään, kun teimme kirjastoreissun. Pikku-O pyöräili koko mailin reissun edestakaisin! Ei vielä ihan ilman tukea, sillä pidin pyörästä vielä pääosin kiinni, mutta kehitystä on tapahtumassa. Jarrutuksesta ei ole vielä tietoakaan, mutta sehän on vain hienosäätöä.. Eiku.

Viikonloppu jäi taakse ja tänään testasimme ensimmäisen kotityöpäiväni. Yritin herätä puoli viideltä, mutta raahauduin pystyyn lähes tuntia myöhemmin. Ehkä huomenna sitten. No, sain kuitenkin yllättävän hyvin työskenneltyä lasten vielä nukkuessa ja katsoessaan lastenohjelmia, joten täydelliseltä katastrofilta tämä järjestely ei vaikuta. Tulokset arvioidaan kolmen viikon kuluttua.