Isi poissa - Ampiaisia, kukkia ja pizzaa

Iso-O sai ampiaisenpiston varpaaseensa, eikä se jäänyt naapurustossa kenellekään epäselväksi; valtaisa mylvintä kuului jo kaukaa. Sattuuhan se - muistan vieläkin lapsuudesta - mutta matamimme luonne antoi siihen kyllä oman kuorrutuksensa. Kun pahin tilanne helpotti, valitteli hän vain pientä kirvelyä jalassaan, ja kertoi itse ottaneensa piikin irti. On mahdollista, että mikäli piikki oikeasti oli jäänyt Iso-O:an kiinni, puristi hän samalla myrkkypussin sisällön jalkaansa. Nimittäin - vasta seuraavana päivänä huomasin, että koko jalkaterä on turvonnut, kuumottava ja kipeä. Tunsin itseni huonoksi äidiksi! Iso-O itse ei ollut enää tilanteesta kovinkaan huolissaan, vaan hyppelehti entiseen tyyliinsä ympäri taloa, mutta minä aloin miettiä sairaalahoidon tarpeellisuutta. Päätin jäädä tilannetta vielä seuraamaan, ja nyt näyttäisi, että käänne parempaan on tapahtunut. Kaikki mahdollisuudet kävivät kyllä mielessä - anafylaktinen shokki, ruusutulehdus, laskimotukos ja sen aiheuttamana keuhkoveritulppa, jalan kuolio, sepsis, jne., mutta yritin jättää ne ajatukset taka-alalle.

Ampiaisenpisto tapahtui omalla takapihallamme, mutta olemme me toki ahkeroineet, tai no käyneet, koulunpihallakin. Rehellisyyden nimissä on todettava, että sunnuntain kitkemisen jälkeen maanantaina annoimme luonnon hoitaa (illalla ja yöllä satoi mukavasti), ja tiistaina kävimme laittamassa kastelusysteemin päälle samalla kun itse nautimme viereisestä pantomiimiesityksestä (esilläolosta nauttiva E pääsi yhdeksi vapaaehtoisista tekemään Robert Rivestin perässä erilaisia pantomiimitemppuja, ja Iso-O sekä Pikku-O nauroivat moneen otteeseen ääneen. Jälkikäteen moneen temppuun on palattu joko niistä puhuen tai itse esittäen). Keskiviikko ja torstai menivät identtisellä kaavalla: Autolla koululle, hana päälle, autolla puheterapiaan ja takaisin, hana pois ja kotiin. Yhtenä syynä tähän laiskahkoon puutarhatyöskentelyyn on jatkuvasti kohoava lämpötila. Ulkona on melkein mahdotonta viipyä muutamaa kymmentä minuuttia kauemmin, kun lämpömittari näyttää lähelle neljääkymmentä celciusta kohoavia lukemia.

Isi on lähettänyt meille päivittäin kuvia omalta Italian reissultaan. Niitä on vaihtelevalla innokkuudella katseltu. Iso-O puhisi alkuun:"Onko meidän PAKKO katsoa näitä? mutta jatkoi sitten suurta kunnioitusta äänessä:"Ooooh, miten isi on jaksanut juosta NOIN pitkään?" Tänään E halusi spontaanisti pitää esitelmän Italiasta pizzansyöntimme kunniaksi, ja aivan yhtäkkisesti valmisteli usean minuutin mittaisen, monia tehokeinoja käyttäneen puheen, jonka hän sai meille esittää ennen ruokailuamme. Hän oli kirjoittanut kaksi A-nelosta (tai siis letteriä) täyteen tekstiä, joka rakentui hienosti pizzan ympärille, mutta laajeni koskemaan Italian jalkapallomenestystä ja autoteollisuutta. Aika hassua, ja samalla melkoisen hienoa. Iso-O intoutui tästä, ja piirsi isin istumaan "Flower Garden"-nimiseen ravintolaan. Kuvassa isi ensin miettii, mitä ottaisi, toteaa sitten:"Mää Haluan pitzzaa", ja saa pizzan vihreän robotin tarjoilemana iloisenväriseen pöytäänsä.

Lapset nukahtivat ilmastointilaitteen viilentäessä huoneen ihanan raikkaaksi. Itse istun työhuoneessa, jossa sisälämpötilamittari näyttää lukemaa 31.9*C kellon ollessa puoli kaksitoista illalla. Ulkona on jo selvästi viileämpää - 28*C - joten ikkunat ovat auki, jotta talo viilenisi (heh heh!).