perjantai 22. heinäkuuta 2011

Isi poissa - Eläintarha

Vaikka meidän pihallamme on monipuolinen eläintarha (punaoravia, maaoravia, pupuja, lintuja sekä kaikenlaista harvoin bongattavaa kuten haukka, kauris, haisunäätä, lepakot, kalkkunat ym) ja talon sisälläkin melkoinen apinatalo, päätimme lähteä tänään juhlistamaan vuoden kuuminta päivää eläintarhaan. Olimme edeltävästi sattuneet katsomaan elokuvan Madagascar, jota pystyin hyvin hyödyntämään motivoidessani porukkaa - erityisesti E:a - lähtemään ulos kuumuuteen. Alkuun tarkoitukseni oli tehdä matka metrolla, mutta säätiedotus ratkaisi tällä kerralla toisin. Menimme autolla.

Franklin Park Zoo yllätti monipuolisuudellaan. Pikku-O ilmoitti heti kättelyssä, että "ziipaas [=seeprat]" on nähtävä ja pian. Koska yllättäen WC piti löytää ensin, tulimme ennen tämän toivomuksen täyttymistä katsoneeksi kotieläintarhan eläimet, murmelit, leopardin ja erilaisia termiittikekoja. Sitten lähdimme etsimään seeproja. Nepä olivatkin kadonneet jäljettömiin. Jäljitysmatkallamme näimme strutseja, riikinkukon, leijonia, monenlaisia lintuja ja sarvieläimiä. Vaan ei seeproja, eikä E:n toivomaa Buffaloa. Pidimme pienen tankkaustauon.

Uudella virralla varustettuina lähdimme jatkamaan reissuamme, ja kuin ihmeen kaupalla saavuimme muutaman metrin päähän seepralaumasta. Ihmettelin hieman, kuinka ihmisiä seeprat niin kovin kiinnostavat, kunnes huomasin kaksi upeaa kirahvia seeprojen vieressä, puun alla. Pysähdyimme ihastelemaan.

Pahimmat paineet oli nyt päästetty pihalle, joten pääsimme kaikki nauttimaan tilanteesta. Eläintarha on ihanan monipuolinen, eikä millään tavoin liian suuri kerralla katsottavaksi. Vietimme alueella yhteensä yli neljä tuntia pitäen sopivasti taukoja (neljä litraa vettä tosin loppui kesken). Kuljimme perhospuutarhan läpi Australian eläimiä, kenguruita ja emuja katsomaan - paitsi että leikkipuistossa piti välillä pysähtyä - ja sieltä edelleen monenlaisia papukaijan sukulaisia ja lukemattomia erilaisissa elinympäristöissä eläviä lintuja katsomaan. Andien alueen Condor-kotkan näimme aivan läheltä. Lintutalolta ulos tullessamme näki Iso-O miehen suihkuttamassa vettä ihmisten päälle, eikä mennyt kauan ennenkuin hänkin oli saamassa suihkusta osansa. Pikku-O:ta ei tarvinnut maanitella mukaan. Molemmat olivat läpimärkiä ennenkuin moniväristä leppäkerttua katsomaan jäänyt E saapui paikalle.

Läpimärille lapsille Bostonin kaikkien aikojen kolmanneksi kuumin päivä (virallinen lukema 102*F, autonmittarin mukaan 107*F ja "miltä se oikeasti tuntuu"-lukema 109*C; tutummiksi muutettuina: 39*C, 42*C ja 43*C) oli hetken siedettävämpi. Muutoin oli kyllä melkoisen tukalaa. Olo ei varsinaisesti muuttunut kuivemmaksi, kun menimme seuraavaksi trooppiseen metsään. Erityisesti Iso-O tykkäsi. Näimme gorilloja, apinoita, paviaanin, käärmeitä, virtahevon ("Hello, Hippo!" huusi Pikku-O) ja tapiirin.

Askel alkoi painaa kaikilla, joten menimme suorinta reittiä kohti porttia bongaten matkallamme vielä kameleita ja tiikereitä. Auto odotti meitä ihanan lämpimänä - annoimme sen hetken hengähtää ovet avoimina ennenkuin uskaltauduimme sisään. Turvavyöt polttivat iholla. Kotimatka sujui navigaattorin pelastamana upeasti, sillä edeltävästi katsastamani reitti katkaistiin poliisin toimesta nenämme edestä liikenneonnettomuuden vuoksi.

Jos auto oli lämmin, ei koti jäänyt tässä kakkoseksi. Sisälämpötila alimmassa kerroksessa oli yli kolmekymmentä astetta. Vilvoittelimme syömällä jäätelöä ja juomalla kylmää "lokalokata [CocaCola]". Illalla menimme Hiekkapuistoon kuuntelemaan ihanaa jammailumusiikkia (minä) ja leikkimään (muut). Olimme valmistautuneet katsomaan elokuvan Rango, mutta se osoittautui meille liian pelottavaksi, ja lähdimme kesken pois. Nyt pikkuväki nukkuu viileässä huoneessaan, jonka lattialla minäkin kirjoitan. Tämän lopetettuani kerään tavarani ja valmistaudun vastaanottamaan muun talon lämpimän syleilyn. Apinatalo rauhoittuu ottamaan vastaan uusia haasteita.

Jälkikirjoitus: Vasta maailmanuutisiin tutustuttuani ymmärsin meidän viettäneen yhden mukavimmista päivistämme samaan aikaan Norjan järkyttävien tapahtumien kanssa. Olen sanaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.