sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Isi poissa - Lähtötunnelmissa

Kuka pakkaa puolestani? Ja organisoi kaiken siten, että pääsemme rauhassa lähtemään ja koti siitä huolimatta jää tiptop-kuntoon odottamaan paluutamme? Anyone?

Onneksi lapsilla riittää virtaa. Eilen he pesivät ja imuroivat meidän automme, ja E leikkasi nurmikon, tänään Pikku-O "imuroi", Iso-O pyyhki lasipinnat ja E pesi vessat. Sitten Pikku-O laski ulkona vettä pieneen kuoppaan, otti vauhtia ja hyppäsi roiskuttaen mutaa aina päälakeensa saakka.

Viikonloppu on ollut jälleen lämmin. Kävimme molempina päivinä testaamassa E:n uusia maalivahdin hanskoja. Varsinaista peliä emme edes yrittäneet, mutta torjuntaprosentissa hävisin kirkkaasti. Iso-O rullaluisteli sisukkaasti kotoa hiekkapuistoon ja takaisin, ja Pikku-O pyöräili. Tänään menimme vielä pidemmän lenkin, nyt tosin kaikki lapset pyörällä, Iso-O:n kaverin syntymäpäiville 2,5km päähän. Pikku-O:n taidot otettiin syntymäpäiväpaikassa suurella ihmetyksellä vastaan, ja sillä oli kannustava vaikutus itse pyöräilijällekin. Edelleen hän kaipaa minua vierelleen ("I need sun auttaa mua"), mutta ei harmistu, vaikken enää koko ajan hänestä kiinni pidäkään. Kotimatkalla rohkeus joutui koetukselle, kun hän menetti pyöränsä hallinnan ja kaatui suoraan takaraivolleen kovalle asfaltille. Kolahdus vain kuului. Kyynärpäässä olevan vertavuotavan haavan vuoksi hän meinasi vallan kieltäytyä jatkamasta. Laitoin hänet kuitenkin heti takaisin pyörän päälle, jottei jäisi kammoa (kuten isoveljelle vastaavassa tilanteessa), ja hyvin pääsimme kotiin.

Pakkaamista en ole vielä aloittanutkaan, mutta työni sain jotakuinkin valmiiksi ja lähtemään pomolleni pari tuntia sitten. En usko, että hän viimeistelee sitä loppuun, joten olen jo henkisesti luopunut New Orleans-reissuajatuksestani. Olen silti tyytyväinen, että sain tehtyä parhaani. Kotona työskentelyssä on kyllä omat erittäin hyvät puolensa.

Huomisiltana klo 18 tulee taksi meitä hakemaan ja huristamme sillä kohti Boston Logania. Voisipa hypätä pari päivää eteenpäin - inhoan lentämistä, enkä muutenkaan odota liiemmin positiivisia kokemuksia vaihtaessani kolmikon kanssa konetta keskellä sikeintä unta. Tulossa kuitenkin ollaan!

2 kommenttia:

  1. Huippua! Tervetuloa ja hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Ville! Hauskaa, että kommentoit, sillä lähetin juuri Niinalle viestin. :) Ps. En ole vieläkään aloittanut pakkaamista - saattaa tulla kiire.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.