Isi poissa - Kovan luokan puutarhanhoitoa

T on ollut meidän viherpeukalomme mitä tulee ruohonleikkaamiseen, pensaiden tasoittamiseen (niin, täällähän pensaat kuuluu olla leikatut geometrisiin muotoihin oikein Aku Ankka-tyyliin) sekä uuden ruohoalueen kasteluun - vain mainitakseni muutamia. Nyt nämäkin ovat kontollani, kiitos kolmiviikkoisen yksinhuoltajuuteni. Viikon verran erilaisia selityksiä itselleni keksineenä tuli lauantaina viimein aika tarttua toimeen. Onneksi E halusi yrittää.

Pieni, hintelä poika ja suuri, raskas ruohonleikkuri oli aika hupaisa näky. Käynnistyksen jälkeen kone piti auttaa liikkeelle; E:n voimat eivät siihen riittäneet. Mutta sen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi. Ainoastaan ruohopussin tyhjentämisessä ja kaikkein hankalimmissa paikoissa E tarvitsi apuani. Alan olla melkoinen sankari töiden ulkoistamisessa!

Oman pihan lisäksi olemme saaneet mahdollisuuden hoitaa muidenkin pihoja. Jee! Jonkinsorttisessa mielenhäiriössä ilmoittauduin loppukeväästä vapaaehtoiseksi koulun puutarhanhoitajaksi viikon ajaksi. En ollut saanut mitään informaatiota, joten aloin olla todella helpottunut. "Huh, ehkä vapaaehtoisia on niin paljon, että apuamme ei kaivata!" ajattelin vielä lauantaiaamuna. Sen verran omatuntoni kuitenkin kolkutteli, että jouduin ottamaan asiasta hieman tarkemmin selvää, ja laitoin sähköpostia puutarhasta vastaavalle opettajalle (E:n ekaluokan opettaja Mike). Voi mikä harmintunne vyöryikään ylitseni, kun sain vastausviestinä tietää, että vapaaehtoisia oli ilmoittautunut niin vähän, että apumme on korvaamattoman arvokasta. Asiaa koskeva viesti oli ilmeisimmin mennyt väärään osoitteeseen.

No. Tilanne on nyt sellainen, että kaiken kiireemme keskellä (sillä kiirettä meillä näyttää jatkuvasti olevan) saamme mennä viikon ajan joka päivä koulun puutarhaan pariksi tunniksi sitä kastelemaan ja kitkemään. Ihan mukavaa hommaahan se tuntui tänään olevan, mutta voin jo nyt kuvitella innokkuuteni loppuviikosta.

Yritän ajatella positiivisesti. Joka päivä lapset pääsevät monipuoliseen leikkipuistoon ja isolle pelikentälle pariksi tunniksi - samaksi ajaksi, jolloin kastelujärjestelmä on päällä. Pikku-O saa tarvittavaa pyöräilyharjoitusta, kun päivittäin tulee vähintään 2 mailia ajettavaa (sivumennen sanoen, Pikku-O on kovasti kehittynyt. On enää uskalluksesta kiinni, kun pyörä kulkee ilman apuani). Ja, olen itsekin ulkona, enkä vain nenä kiinni tietokoneruudussa. Täytyypä lähteä rapsuttamaan multaa pois kynsien alta.