keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Yläkerran väkeä

Alkuviikon ajan yläkerran huoneemme on ollut asutettuna. Lähinaapuruston suomalaisperhe pakkasi tavaransa konttiin, ja tarvitsi muutaman yön majapaikkaa ennen siirtymistään kohti uusia haasteita Suomessa. Lapset odottivat vieraita innokkaina, eikä riemu jäänyt keneltäkään huomaamatta. Nukkumaan eivät olisi millään malttaneet mennä, ja aamulla yrittivät raukat kaivautua peiton uumeniin herätellessäni heitä puuropöytään. Erityisen ihanaa oli seurata, kuinka iloinen ja onnellinen Pikku-O oli 9-kk-ikäisen vauvan ja 3-v-ikäisen tytön seurasta. Vauvaa hän kävi monta kertaa halaamassa ja pussaamassa hellä ilme kasvoillaan, ja vuotta vanhemman tytön kanssa hän riemullisesti touhusi ympäriinsä; välillä tosin vähän liiankin rajuin ottein.

Tiistaina kävin tutustumassa Montessori-kouluun ja kuulin monta hyvää ja kaunista asiaa lasten kasvamisesta ja kehittymisestä Montessorimetodin ansiosta. Pikku-O pääsisi syksyllä Transition-ryhmään (2-3-vuotiaiden ryhmä) eli porukkaan, jossa ovat ne, jotka eivät ihan ole preschool-kypsiä. Tällä hetkellä Pikku-O:n kanssa todellakin ollaan tuossa "ei-ihan-vaiheessa". Pieni tuottaa hirveästi tekstiä tullen ymmärretyksi, mutta suomenkieltä se ei ole, eikä kyllä englantiakaan. Pottailu onnistuu upeasti, mutta matka kohti päiväkuivuutta on pitkä ja mutkikas. Ja vaikka syöminen itse hyvin sujuukin, on sotku aikamoinen, ja ruokalapusta emme vielä pysty luopumaan. Mutta, ehkä joskus tämäkin pieni ihminen alkaa puhua, jättää vaippakauden taakseen ja vie siistiksi kaavitun lautasensa astianpesukoneeseen. Jos ei omassa opastuksessani, niin päiväkodin tätien hellässä huomassa.

Meillä on mennyt sunnuntain jälkeen sairastamisen osalta paremmin. Tuolloin E kehitteli yhtäkkisen kovan päänsäryn ja nosti kuumeen, mutta toipui kuin ihmeen kaupalla iltapäivään mennessä. Sen jälkeen kukaan ei ole mennyt huonompaan suuntaan - ihan käsittämätöntä. Parannuttuamme nyt todennäköisestä H1N1-kierteestä E:n koululta tuli vihdoin ilmoitus, että rokotukset alkavat. Olo on ristiriitainen, mutta emme toki kieltäydy tästä mahdollisuudesta. Iso-O ja Pikku-O jatkavat odottelua. Me T:n kanssa jäämme jokatapauksessa ilman. Toisaalta, ehkä olemme luonnollisen rokotuksemme jo saaneet.

Yläkerran huoneemme tyhjeni jälleen. Tyynyt ja peitot jäävät odottamaan seuraavia vieraita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.