Usein toistuvia puheenaiheita

Floridassa kasvanut, kuubalaislähtöinen Kiitospäivä-emäntämme kertoi ihmetelleensä Bostonin seudulle muuttaessaan sitä, kuinka täällä aina puhutaan säästä. Floridassa kun pääosin on aina lämmin. Sittemmin hän oli liittynyt asian ymmärtävien joukkoon. Sää on täällä kiintoisa asia, sillä lämpötilahaitari menee lähes sadasta Fahrenheitista (=+38*C) aina miinus kymmeneen Fahrenheitiin (=-23*C). Ja mereltä tuleva tuuli tuo tähän oman lisämausteensa. Koko viikon olemme nauttineet muutaman meikäläisen pakkasasteen lämpötiloista ja kirkkaasta auringonpaisteesta. Tuuli on toki ollut melkoisen voimakas, mutta on silti ollut suorastaan huvittavaa seurata, miten arktisena ihmiset tätä pitävät. Olemme saaneet osaksemme ihmetteleviä katseita ja runsaasti kysymyksiä, kun olemme edelleen liikkuneet koulumatkat ilman autoa. On ollut sanomattakin selvää, että ulkoilua ei ole kouluissa tällä viikolla harrastettu. Ei ihme, että vaatekaupoista ei löydy tavallisia talviulkoiluhousuja; eihän niille ole menekkiä. H&M ei tehnyt tässä yllättäen poikkeusta, vaikka laskin sen varaan E:lle housuja etsiessäni.

Sään lisäksi (huomaan kommentoineeni itsekin vallitsevaa säätilaa varsin tiuhaan) toinen toistuva asia blogikirjoituksissani näyttää olevan sairastaminen. E ja Iso-O pääsivät tämän viikon virustaudista kohtuullisen vähin vaurion; ainoastaan yskä piti Iso-O:ta öisin hetkellisesti hereillä. Sen sijaan Pikku-O otti tämänkin suurin kirjaimin. Hengitys on taas mennyt tosi ahtaalle, eikä pelkkä Ventoline tunnu riittävän. Missä on kortisoni, kun sitä tarvitaan? Tulipa tästä nyt meille harmillinen vaiva. Puhumattakaan siitä, millainen kärsimys on Pikku-O:lle, kun suuri limatulppa tukkii sen viimeisimmänkin pienen kolosen muutoinkin pikkiriikkisissä hengitysteissä. Hengityksen apulihakset vahvasti mukana pieni laulaa muutama nuotti kerrallaan, ihanan heleällä äänellään toistuvasti "Tuiki, tuiki tähtönen", ilman sanoja tietenkin. Kuinka se kuulostaakaan omaan korvaan ihanalta!

Koulukin on tullut muutamaan otteeseen mainittua. Samoin englanninkielen kehittyminen. Aika käsittämättömän hienoa, että pienet ihmiset oppivat oikeasti niin helposti vieraan kielen. Olemme jo muutamaan otteeseen olleet tilanteessa, jossa puhtaan suomenkielen puhumisesta on pitänyt muistuttaa. Toistaiseksi kotona lasten puheeseen on tullut vain yksittäisiä sanoja englannista väännettyinä tai suomen sanoja väärin sanottuina (E yritti sanoa harakka:"Hakkara"), mutta lisääntyvästi kuitenkin. Täytyy olla tarkkana, ettei käy köpelösti suomenkielen kanssa. Helpottavana asiana tässä tietenkin on se, että kotikieli on ja pysyy suomena. Ja ei Suomi-koulustakaan varmasti haittaa ole.

Joululoma alkoi tänään Iso-O:lla ja T:llä. Ryhdymme valmistautumaan joulun, Pikku-O:n syntymäpäivien ja uuden vuoden juhlintaan kaupungissa, joka on muutamaan kertaan tullut mainituksi T:n syksyisten päiväreissujen yhteydessä. New York, täältä tullaan!