Todistuksia keräilemässä

Ilmoittautumisprosessi lääkäritenttiin muistuttaa viisuminhakuprosessia monimutkaisuudessaan. On tarvinnut hankkia todistusta sieltä täältä ja tuolta, virallisista kuvista puhumattakaan. Kuvan hinta tosin oli vähän toista luokkaa kuin Suomesta hankittuna. Saimme vuosi sitten passikuvista poikkeavan kokoiset viisumikuvat kohtuullisen edullisesti 25 eurolla kappale; nyt sain kaksi vastaavaa kuvaa hintaan 8 dollaria (n. 5,5 euroa). Kuvista katselee takaisin joku harmaankalpea rangaistusvanki, mutta sen ei pitäisi evätä pääsyäni tenttiin. Tämä on nimittäin varmistettu oikein Suomen kunniapääkonsulin allekirjoituksella ja virallisella leimalla lomakkeeseen, jolla todistetaan, että minä olen todellakin minä.

Kävin Bostonin keskustassa sijaitsevassa Suomen kunniakonsulaatissa Pikku-O:n kanssa eilen heti Iso-O:n preschooliin viennin jälkeen. Oikeasti kunniakonsulaatti on osa perinteistä yhdysvaltalaista lakifirmaa, joten käynti siellä oli suorastaan kulttuurikokemus. Saavuimme ison rakennuksen alakertaan, jossa ilmoittauduimme aulaemännälle. Häneltä saimme virallisen kulkuluvan ja ohjeet 12. kerrokseen pääsemiseksi. Metallinhohtoinen, tyylikäs hissi vei meidät äänettömästi ja jouhevasti ylös, ja kertoi kohteliaan naisen äänellä meidän saapuneen perille. Pienessä aulassa oli Suomen vaakuna ja vastakkaisella puolella suuret lasiovet, jotka johtivat lakifirmaan. Vastassamme oli itse kunniapääkonsuli. Todistustilaisuus oli miellyttävä jutusteluhetki lakifirman tyylikkäässä neuvotteluhuoneessa - englanninkielellä, sillä kunniapääkonsulimme on yhdysvaltalainen. Passia näyttämällä todistin olemassaoloni, ja allekirjoitimme yhdessä paperin, jolla tämän pitäisi olla selvää myös lääkäritenttikolleegiolle.

Sain ilmoittautumispaperipinon kuvineen ja todistuksineen kaikkineen tänään postiin. Muutaman viikon kuluttua pitäisi selvitä, hyväksytäänkö minut tenttijöiden joukkoon vai jääkö jostakin kiikastamaan. Yksi mahdollinen kiikastuskohta piilee vääränmuotoisissa todistuksissani. Ne kun ovat A4-kokoisia (yllättäen, kun Suomesta ovat), ja ohjeissa lukee "letter". Päädyin ottamaan riskin, ja lähetin ne omassa A4-koossaan. Olisi saattanut nimittäin tulla muutama kysymys, jos olisin yhdestä päästä leikannut ja toiseen teipannut.

Iso-O:kin on saanut todistuksen. Kävin aamulla kehityskeskustelussa Iso-O:n opettajan Ms. Jenniferin kanssa, ja todistuksessa oli melkein kaikki rastit parhaimmassa sarakkeessa. Ainoastaan kielitaitokohdassa oli muutama keskinkertainen, mutta puhetta kuulemma tulee oikein pitkien lauseiden muodossa ja vaikkei aina sanoja löydykään, on vahva kehonkieli tullut opettajalle tutuksi. Iso-O alkaa siis olla oma tempperamenttinen itsensä myös englanninkielisessä ympäristössä. Ja mikä tärkeintä, Iso-O tykkää preschoolistaan, opettajistaan ja kavereistaan.

Iso-O:n preschool kestää enää tämän viikon, E:n koulu jatkuu aina 23.12. saakka, ja Pikku-O:n kotikoulun loppua ei näy. Minkälaisen todistuksen E saa, onkin hauska nähdä. Pikku-O:n todistuksen kielitaitokohdassa rasti on kohdassa "tarvitsee lisää harjoitusta".